Arvoista olen kuullut puhuttavan, että ne "kumuloituvat", kun otetaan normeja Raamatusta käyttöön "Pyhän Hengen ohjauksessa", mutta toki kuuluu mukaan myös se, mitä ihminen summana on, eli kunkin persoonallisuuden ainutlaatuinen tapa kokea itsensä ja maailma (mm. normeineen) olemassa olevaksi.
Käytännössä emme voine tajuta mikä arvoista on kumuloitunut Raamatusta ja Jumalan välittömästä johdatuksesta ja mikä omasta henkilöhorisontistamme. Kristillisä arvoja ovat myös kristinuskoa arvostavan kulttuurin arvot, tosin tietenkin johdettuina ja tässä sitten jalostuneina. Kolmas kristillisten arvojen lähde koskee kirkkojen traditiota.
Tässä lueteltiin kai jo kaikki kristillisten arvojen eri lähteet. Koska lähteitä on runsaasti, on luonnollista arvojen vaikeus ja hämmennys. Syntyy myös tahtojen ristiriita. On luonnollista, että arvo on vain sellainen, joka nimenomaisesti tahdotaan arvoksi. Uskonsodat pienimmästä hiekan heitosta suurimpaan taistoon hehkuvat tuollaista tahtojen kamppailua. Kuvaavaa on, että vaikka miekka upotettaisiin toisen sydämeen, tekijä ymmärtää tekonsa arvokkaasi uskossaan ja uskolleen. Arvojen kohdalla ei sanota: "Kulje sinä ensin, minä sitten perästä", ellei se jostain syystä ole normi, johon arvo käsitetään sisältyvän.
Itse kunnioitan eniten Jeesuksen arvoja olla armahtavainen, ymmärtää sydäntä, olla nöyrä ja lapsenmielinen koska on vaikea kuvitella tilannetta, että näin tahtoisin toisia tuomita niin, että Raamatun kannet paukkuvat. Saa ihmiseltä muitakin arvoja löytyä. Etelä-Pohjanmaalla eivät "liperit" ja "vallesmannit" kunnon miehiä narusta perässään vedä. Tämäkin on minusta jollain tavalla kristillistä, rakkautta Jumalan työhön omassa itsessä, että saatettaan olla sekä vahvoja että kumminkin nöyriä Jumalan edessä.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti