Harald V (foto: Wikipedia)
"Norjalaiset ovat tyttöjä, jotka rakastavat tyttöjä,
poikia, jotka rakastavat poikia ja tyttöjä ja poikia, jotka rakastavat toisiaan.
Norjalaiset uskovat Jumalaan, Allahiin, universumiin ja ei mihinkään.
Toisin sanoen: Norja olet sinä. Norja olemme me."
80-vuotias Norjan kuningas Harald sanoi nämä sanat puutarhajuhlissaan. Puheesta kerrotaan sukeutuneen somehitti, nuorekas kuningas kun on monen liberaalin mieleen. Lähes kaikkia hauskuttaa ja miellyttää se, että jollain vanhuksella on näin liberaaleja ajatuksia. Useinhan kuvitellaan, että "ukot ja akat" ovat kalkkeutuneita konservatiiveja - toinen jalka haudassa, puolet hermosoluista sammuksissa. Kuningas voi tosiaan olla vireä ja nuorekas, ja hän on taatusti liberalismiin idealistin lailla uskova persoonallisuus, mutta puhuuko kuningas myös oikeita viisauksia syvällisestä sydämestä luodaten? Vaikka olen "moukka" vailla sinistä verta, väitän kuninkaan erehtyneen puheessaan. Onko Harald V puutarhapuheessaan jopa "keisari ilman vaatteita"? Ainakin hän jo vallan patsastelee joukkojensa edessä kuin vanhan H.C. Andersenin sadun "alaston keisari".
"Keisari ilman vaatteita", (foto: Internet)
Vanha kuningas antaa kuin "kuninkaan luvalla" ihmisten harrastaa sikin sokin seksisuhteita ja myös solmia epäkristillisiä, Raamatun kieltämiä avioliittoja. Siitähän tässä on kysymys. Harald ei taatusti viittaa ns. platoniseen rakkauteen. Hän ei edes tarkenna ikärajoja vaan puhuu niin väleällä tavalla "tytöistä ja pojista", että herää syy pelätä hänen suhtautuvan ääriliberaalilla tavalla myös suojaikärajoihin.
Vanha kuningas näyttää vähintään ts. vihreätä valoa normaalin seksuaalisen toiminnan lisäksi myös normaalista, kypsästä tai tervehenkisestä seksuaalisuudesta poikkeaville homo- ja lesboakteille, ja homojen ja lesbojen keskinäisille avioliitoille, jotka sotivat valtakulttuurissa vuosisatoja ja vuosituhansia vanhoja hyviä tapoja ja rationaalista seksikäyttäytymistä vastaan. Homoavioliitot ovat torjutut yleisesti myös antiikin ajan sivistyneiden kesken. Homoparin yhdessäololla ei ole koskaan katsottu olevan avioliiton institutionaalista merkitystä.
Vanha kuningas näyttää vähintään ts. vihreätä valoa normaalin seksuaalisen toiminnan lisäksi myös normaalista, kypsästä tai tervehenkisestä seksuaalisuudesta poikkeaville homo- ja lesboakteille, ja homojen ja lesbojen keskinäisille avioliitoille, jotka sotivat valtakulttuurissa vuosisatoja ja vuosituhansia vanhoja hyviä tapoja ja rationaalista seksikäyttäytymistä vastaan. Homoavioliitot ovat torjutut yleisesti myös antiikin ajan sivistyneiden kesken. Homoparin yhdessäololla ei ole koskaan katsottu olevan avioliiton institutionaalista merkitystä.
Suuret maailmanuskonnot ja juutalaisuus eivät ole hyväksyneet homoliittoja, ja usein pelkkä homoseksuaalinen akti on nähty synniksi eli teoksi Jumalan säätämystä vastaan. Näin on opetettu juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa.
Idealistiset liberaalit ovat usein sangen ristiriitaisia hahmoja, joilla on taipumus postmodernilla tavalla sotkea uutta ja vanhaa keskenään, ja kutsua aikaansaannoksiaan sitten muodikkaasti "moniarvoisuuden kannattajiksi".
Norjan homo- ja homoliittomyönteinen kuningaskin puhuu arvostavalla tavalla norjalaisten uskosta esim. "Jumalaan", ja "Allahiin", vaikka Jumalasta kertova Raamattu ja Allahista puhuva Koraani eivät toden totta ole homosuhteita ja homoliittoja kannattavia lähdeteoksia - päinvastoin. Jos kuningas olisi johdonmukainen, hänen tulisi joko tuomita homo- ja lesbosuhteet - tai sitten Raamattu ja Koraani. Mutta sellainen rehellisyys ja ajattelun loogisuus ei ole idealistisille liberaaleille lainkaan helppoa, koska kaiken aikaa hänen tulee pyristellä kuin jokaisen puolella tuskastuttavia ristiriitoja viimeiseen asti vältellen. Silloin käy helposti myös niin, että määrätyssä, tarkkarajaisessa kannassaan oikeasti pysyvä henkilö leimataan yhteisössä "vihapuheen levittäjäksi". Muu kuin idealistinen liberaali on ihmisenä pohjimmiltaan vain aggressiivinen ilmiö.
Joviaali ja leppoisa kansanisä hyväksyy Norjaan myös uskonnon kuin uskonnon, päälle tarut ja legendat, ja tietysti myös ateismin välittämättä rahtuakaan näiden uskomusjärjestelmien keskinäisistä ristiriidoista ja sosiaalisista jännitteistä. Jos kuningas ei viittaa juuri Norjan vanhoihin pakanajumaliin, Jumala tarkoittaa käytännössä Vanhan - ja Uuden Testamentin Jumalaa. Tätä yhteyttä Harald ei tarkenna. Miten hän voisi sen edes periaatteessa tehdä, koska Raamatun Jumala kieltää seuraamasta muita jumalia? Myöskään nimi "Jeesus" ei tässä yhteydessä sopinut hänen suuhunsa. Sen sijaan hän lausui estoitta islamin jumaluuden nimen. Toisaalta islam on aivan yhtä laajentumishaluinen "lähetysuskonto" kuin kristinusko on ainakin tähän asti ollut. Koraaniin pohjautuva yhteiskunta ei hyväksy kristinuskoa rinnalleen tasavertaiseksi instituutioksi nyt eikä tule hyväksymään koskaan tulevaisuudessa. Samalla tavalla Raamattuun pitäytyvä kristinusko, aito usko, ei anna kuninkaille ja hallituksille lupaa palvoa muita jumalia kristinuskon Jumalan rinnalla tai edesauttaa niiden kilpailuasemaa valtauskonnon asemasta. Vanhan Testamentin profeetat joutuivat toistuvasti palauttamaan vieraiden jumalien palvontaa edesauttavia kuninkaita järkiinsä.
Leppoisa, liberaali kuningas, ei tajua yhtään sen enempää ateismiin usein liittyvää, taistelevaa aatteellista jumalankieltäjämentaliteettia. Kunnon, rehti, ajatuksissaan ja puheissaan johdonmukainen ateisti, on pohjimmiltaan jokaisen uskonnon leppymätön vastustaja. Ateisti hylkii niin kristittyä kuin muslimia. Johdonmukaisesti toimivat, taistelevat ateistit tekevät kaikkensa saattaakseen kaikkiin uskontoihin kuuluvat uskovaiset lopulta joko suoraan naurunalaisiksi tai vähintään tyhmien kirjoihin luettaviksi. Ateistit voivat vihata jotain uskontoa enemmän kuin toista ja silloin suosia heille vaarattomampaa uskomusjärjestelmää, mutta ns. taisteleva ateisti ei jätä ns. loppupeleissä koskaan mitään Jumalan tai jumaluuden sisältävää uskontoa rauhaan.
On olemassa toisenlaisiakin ateisteja. Heidän kohdalla ateismi johtuu pohjimmiltaan uskonkriisistä eikä halusta uskoa, ettei olemassa ole heitä hillitsemään ja hallitsemaan pyrkivää auktoriteetti Jumalaa.
Idealistiset liberaalit ovat usein sangen ristiriitaisia hahmoja, joilla on taipumus postmodernilla tavalla sotkea uutta ja vanhaa keskenään, ja kutsua aikaansaannoksiaan sitten muodikkaasti "moniarvoisuuden kannattajiksi".
Norjan homo- ja homoliittomyönteinen kuningaskin puhuu arvostavalla tavalla norjalaisten uskosta esim. "Jumalaan", ja "Allahiin", vaikka Jumalasta kertova Raamattu ja Allahista puhuva Koraani eivät toden totta ole homosuhteita ja homoliittoja kannattavia lähdeteoksia - päinvastoin. Jos kuningas olisi johdonmukainen, hänen tulisi joko tuomita homo- ja lesbosuhteet - tai sitten Raamattu ja Koraani. Mutta sellainen rehellisyys ja ajattelun loogisuus ei ole idealistisille liberaaleille lainkaan helppoa, koska kaiken aikaa hänen tulee pyristellä kuin jokaisen puolella tuskastuttavia ristiriitoja viimeiseen asti vältellen. Silloin käy helposti myös niin, että määrätyssä, tarkkarajaisessa kannassaan oikeasti pysyvä henkilö leimataan yhteisössä "vihapuheen levittäjäksi". Muu kuin idealistinen liberaali on ihmisenä pohjimmiltaan vain aggressiivinen ilmiö.
Joviaali ja leppoisa kansanisä hyväksyy Norjaan myös uskonnon kuin uskonnon, päälle tarut ja legendat, ja tietysti myös ateismin välittämättä rahtuakaan näiden uskomusjärjestelmien keskinäisistä ristiriidoista ja sosiaalisista jännitteistä. Jos kuningas ei viittaa juuri Norjan vanhoihin pakanajumaliin, Jumala tarkoittaa käytännössä Vanhan - ja Uuden Testamentin Jumalaa. Tätä yhteyttä Harald ei tarkenna. Miten hän voisi sen edes periaatteessa tehdä, koska Raamatun Jumala kieltää seuraamasta muita jumalia? Myöskään nimi "Jeesus" ei tässä yhteydessä sopinut hänen suuhunsa. Sen sijaan hän lausui estoitta islamin jumaluuden nimen. Toisaalta islam on aivan yhtä laajentumishaluinen "lähetysuskonto" kuin kristinusko on ainakin tähän asti ollut. Koraaniin pohjautuva yhteiskunta ei hyväksy kristinuskoa rinnalleen tasavertaiseksi instituutioksi nyt eikä tule hyväksymään koskaan tulevaisuudessa. Samalla tavalla Raamattuun pitäytyvä kristinusko, aito usko, ei anna kuninkaille ja hallituksille lupaa palvoa muita jumalia kristinuskon Jumalan rinnalla tai edesauttaa niiden kilpailuasemaa valtauskonnon asemasta. Vanhan Testamentin profeetat joutuivat toistuvasti palauttamaan vieraiden jumalien palvontaa edesauttavia kuninkaita järkiinsä.
Leppoisa, liberaali kuningas, ei tajua yhtään sen enempää ateismiin usein liittyvää, taistelevaa aatteellista jumalankieltäjämentaliteettia. Kunnon, rehti, ajatuksissaan ja puheissaan johdonmukainen ateisti, on pohjimmiltaan jokaisen uskonnon leppymätön vastustaja. Ateisti hylkii niin kristittyä kuin muslimia. Johdonmukaisesti toimivat, taistelevat ateistit tekevät kaikkensa saattaakseen kaikkiin uskontoihin kuuluvat uskovaiset lopulta joko suoraan naurunalaisiksi tai vähintään tyhmien kirjoihin luettaviksi. Ateistit voivat vihata jotain uskontoa enemmän kuin toista ja silloin suosia heille vaarattomampaa uskomusjärjestelmää, mutta ns. taisteleva ateisti ei jätä ns. loppupeleissä koskaan mitään Jumalan tai jumaluuden sisältävää uskontoa rauhaan.
On olemassa toisenlaisiakin ateisteja. Heidän kohdalla ateismi johtuu pohjimmiltaan uskonkriisistä eikä halusta uskoa, ettei olemassa ole heitä hillitsemään ja hallitsemaan pyrkivää auktoriteetti Jumalaa.
Kuinka risti sopii nykyajan Norjan lippuun? (foto: Wikipedia)
"Norja olet sinä. Norja olemme me." Vanha kuningas ei usko tai tajua, että kulttuurissa arvot ja uskomukset todella taistelevat elintilasta keskenään ja joka hetki vähintään kilpailevat paremmuudesta. Vapaassa tilassa vahvin puoli - ei aina se viisain tai parhain - ottaa lopulta aina vallan. Kulttuurin henkisten johtajien on valittava puolensa, etsittävä tähtensä, ja uskaltauduttava johtamaan kansaa määrättyyn suuntaan, vaikka suunta olisi ristiriidassa toisiin, kilpaileviin suuntiin nähden. Idealistinen liberalismi ei ole mikään johdonmukainen aatesuunta. Se on vain alusta, jolta ponnistaa esille seuraava kulttuuria johtava pakkovaikuttaja.
"Norja olet sinä. Norja olemme me." Vanha kuningas ei enää miellä norjalaisuuden sisintä muotoa muuksi kuin kunkin aikakauden uskomusten, arvojen ja vaihtuvien käsitysten summaksi.
Kuningas on irtaantunut vanhoilta pohjoismaisilta juuriltaan. Mutta miten käy juurettomien yksilöiden tai juurettoman kansan? Kuinka pitkään on edes syytä säilyttää risti Norjan lipussa? Seuraavaksi se halutaan riisua pois, ettei edes tämä symboli muistuttaisi kansaa erityisesti Norjan kristillisistä seurakunnallisista juurista ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Johannes
"Norja olet sinä. Norja olemme me." Vanha kuningas ei enää miellä norjalaisuuden sisintä muotoa muuksi kuin kunkin aikakauden uskomusten, arvojen ja vaihtuvien käsitysten summaksi.
Kuningas on irtaantunut vanhoilta pohjoismaisilta juuriltaan. Mutta miten käy juurettomien yksilöiden tai juurettoman kansan? Kuinka pitkään on edes syytä säilyttää risti Norjan lipussa? Seuraavaksi se halutaan riisua pois, ettei edes tämä symboli muistuttaisi kansaa erityisesti Norjan kristillisistä seurakunnallisista juurista ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Johannes
