PAKOLAISINVAASION HULLU VUOSI 2015 JA SUOMI


"Maahanmuutosta on keskusteltava monipuolisesti ja asiallisesti, ja maahanmuuttopolitiikkaa on voitava arvostella." (2020-raportti)





Aikamme on  kuin uusi "Euroopan hullu vuosi", tai kenties vielä pahempi. Vuonna 1968 mellakoitiin Ranskassa ja Tsekkoslovakian sosialismin kansallinen kehitysyritys moukaroitiin lähes lähtöasemiin Varsovan liiton sotilasvoimien toimesta. Nyt pakolaiskriisi ravistelee koko Eurooppaa. Pakolaisten määräksi arvioitiin v. 2014 59,5 miljoonaa ihmistä, joista kehitysmaissa asui 86%. Kuluvan vuoden aikana lukumäärä on ylittänyt 60 miljoonaa henkeä. Eniten pakolaisia on asunut Pakistanissa, Iranissa, Libanonissa, Jordaniassa, Etiopiassa ja Turkissa. Pakolaisia ovat ottaneet eniten vastaan Turkki, Pakistan, Libanon ja Iran. 81,6 miljoonan asukkaan Turkissa asuu n. 1,6 miljoonaa, pääasiassa Syyriasta tullutta pakolaista. Pakistanin väkiluku on yli 190 miljoonaa henkeä. Suhteessa eniten omien kansalaistensa lukumäärään nähden (yli 20%) on pakolaisia vastaanottanut Libanon (arvioitu väkiluku on runsaat 4,2 miljoonaa ihmistä).

Yli puolet maailman pakolaisista on lähtöisin vain kolmesta maasta: Syyriasta, Afganistanista ja Somaliasta. Kaikki kolme maata ovat samalla islamilaisia valtioita.

Turvapaikkahakemuksia jätettiin v. 2014 yhteensä 1,7 miljoonaa hakemusta. Eniten hakemuksia jätettiin Venäjälle (245,700), Saksaan (173,100), Yhdysvaltoihin (121,200) ja Turkkiin (87,200). Eurooppaan on laskettu saapuneen v. 2014 laittomalla tavalla 283,532 "siirtolaista" Välimeren, itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reittejä pitkin.  Valtaosa Etelä-Eurooppaan vaeltaneista pakolaisista  tuli Libyan kautta. Turkista saapuva määrä  oli selvästi pienempi. 

Kuluvan vuoden aikana pakolaisvirrat ovat jatkaneet kääntymistään erityisesti Euroopan suuntaan. Samalla pakolaisreitin painotus hieman muuttui. Kuuden ensimmäisen kuukauden aikana Kreikkaan ilmaantui Syyrian ja Afganistanin suunnalta 68,000 henkeä. Italiaan saapui taas 67,000 ihmistä Eritreasta, Nigeriasta ja Somaliasta.  Välimeren ylitti yhteensä 137,000 "siirtolaista" vuoden 2015 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. 

Tammikuusta heinäkuun asti arvioituna ajanjaksona EU:n ulkorajat ylitti arviolta 340,000 ihmistä. Lokakuussa on arvioitu, että Eurooppaan on tullut jopa 700 000 henkeä, ja näistä valtaosa Välimeren ylitse. Vuoden 2015 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana turvapaikanhakijoita on ollut EU:n alueella 86% enemmän kuin edellisen vuoden vuosineljänneksen aikana. 

Joulukuussa Eurooppaan tulleiden pakolaisten, tai muuten maahan laittomasti saapuneiden määrä, ylittää arvioiden mukaan jo miljoonan.  

Yli puolet Eurooppaan tulleista vaeltajista on hakenut turvapaikkaa joko Saksasta (40%) tai Unkarista (18%). Syyskuussa EU sopi 120,000 turvapaikan hakijan uudelleen sijoituksesta, joka toteutetaan kahden vuoden aikana. Eniten turvapaikanhakijoita siirretään pois Kreikasta ja Italiasta. YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) pitää jakomäärä riittämättömänä. Sen mielestä sopimuksen piiriin kuuluvien pakolaisten määrää tulee tuntuvasti nostaa. Tämä merkitsee jokaisen sopimuksen hyväksyneet maan - ja myös sopimukselle vastahakoisen jäsenmaan  - maakohtaisten vastuiden tuntuvaa nousemista tulevaisuudessa.

Euroopassa on vuoden jälkipuoliskoa kohden herätty vaatimaan pakolaisvirtojen nykyistä parempaa hallitsemista. Tällä hetkellä ei olla onnistuttu luomaan yhteisiä käytäntöjä. Euroopan ulkorajojen tuntumaan kaavaillut suuret vastaanotto- ja järjestelyleirit ovat yhä perustamatta eivätkä pakolaisten sisäiset siirrot ole toteutuneet sovitulla tavalla. Monet maat ovat sen sijaan ryhtyneet omatoimisesti muuttamaan käytäntöjään, vaatimuksiaan ja maksupolitiikkaansa tehdäkseen omasta maasta houkuttelemattoman vaihtoehdon. Tämä on lisännyt esim. Suomen suosiota pakolaismassoissa. Toisaalta Ruotsin veto ryhtyä suorittamaan uudestaan rajatarkastuksia on ilmeisesti vähentänyt loppuvuotta kohden tulijamäärää Suomessa. Ruotsi kaavailee tiukentavansa tulevaisuudessa vielä enemmän politiikkaansa, ja nämä tiukennukset puolestaan kasvattavat liberaalihenkisessä Suomen hallituksessa poliittista painetta seurata ajan henkeä vuorostaan myös tässä. 

Kreikka on tähän asti torjunut EU:n tarjoaman avun rajavalvonnan suhteen.Ilmeisesti maalla on ollut tärkeämpää saada lähettää pakolaismassat liikkeelle muualle Eurooppaan kuin olla mukana perustamassa alueelleen mitään vakinaisempaa järjestelykeskusta. Kreikan mielipide on muuttumassa suotuisammaksi, mutta Kreikka vaatii EU-mailta "tasapuolisia" pakolaissiirtoja. On selvää, että vaatimus herättää jatkossa vastarintaa, koska moni maa on jo saanut koko lailla tarpeekseen pakolaismassoista ja pakolaisten aiheuttamista erilaisista ongelmista ja rahanmenosta.

Tiedotuspäällikkö Markku Aikomus työskentelee  YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimistossa.  Aikomuksen mukaan esimerkiksi Eurooppa voisi raottaa oveaan pakolaisille nykyistä avokätisemmin.  Hän kritisoi sitä, että "vain pieni osa" pakolaisista pääsee Eurooppaan.

"Syyrian pakolaisista vain kuusi prosenttia on päässyt Eurooppaan, koska Eurooppaan on niin vaikea päästä.  Euroopan komissio on ehdottanut, että pakolaisten ja siirtolaisten etsintää Välimerellä olisi tehostettava. Tämä on erittäin ajankohtainen ehdotus. Vastuuta turvapaikanhakijoista täytyisi jakaa myös Euroopan sisällä. Esimerkiksi Eurooppaan tulleista Syyrian pakolaisista Ruotsi ja Saksa ovat ottaneet vastaan suurimman osan."

Kun pitää mielessä Eurooppaan kuluvan vuoden aikana nousseen suoranaisen pakolaisvirran ja ulkomaalaisten varsin helpon pääsyn moniin maihin kuten Suomeen, on vaikea tavoittaa maahan tulemisen väitettyyn vaikeuttamiseen liittyvän kritiikin ydintä. Monet pakolaiset suorastaan "juoksivat" kesällä Euroopan halki. Pakolaisvirtojen hetkellinen patoaminen on ollut poikkeus, ei sääntö. Joka tapauksessa Aikomuksen ja monien muidenkin suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten "aikomuksena" on ilmeisesti edelleen yhä tavalla tai toisella lisätä Eurooppaan ja myös Suomeen tulevien pakolaisten ja muiden, pääasiassa paperittomien maahanmuuttajien määrää. Katseet tässä tulevat luonnollisesti kohdistumaan Pohjoismaihin, erityisesti Suomeen mutta yhä myös Ruotsiin.


KAHTIAJAKAUTUNUT SUOMI

Politiikan eliitti on ollut viime vuodet kiinnostunut hankkimaan pakolaisista eurooppalaista virkauraa hyödyttävän panoksen ohella lisää erityisesti nuorta väestöä maahamme.

"Pysyvä maahanmuutto vaikuttaa myönteisesti väestömme ikärakenteeseen. Suomeen muuttavat ulkomaalaiset ovat pääosin nuoria aikuisia ja monet heistä perustavat perheen täällä." (2020- raportti, 8). 

Tätä ikärakenne- ja työvoimapoliittista pyrkimystä tuki voimakkaasti viimeksi Evan kannanotto kuluvan vuoden alussa.

"Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia, jotta työikäisten määrä ei vähenisi entisestään, arvioi Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva). Evan mukaan vuotuisen nettomaahanmuuton pitäisi miltei kaksinkertaistua nykyiseltä noin 18 000 maahanmuuttajan tasolta. Viime 25 vuoden aikana väestö on kasvanut yli puolella miljoonalla henkilöllä, mutta työllisten määrä vain noin 2000:lla."

Eva on toivottanut tervetulleeksi tästä eteenpäin ainakin 36 000 maahanmuuttajaa (käytännössä siis turvapaikan hakijaa). Kaiken kaikkiaan elinkeinon johtavat edustajat ja eräät poliitikot haluaisivat kantasuomalaisten joukkoon lisää väkeä ulkomaalaista yhdestä kahteen miljoonaan henkeä, kenties jopa vielä enemmän. 

Tästä etukäteen luodusta tarpeesta käsin kaavailtiin ilmeisesti osatavoitteita muiden toimijoiden työlle, joka koskee esimerkiksi kotouttamistoimintaa, turvallisuuspolitiikkaa tai tiedotus- ja valistuspolitiikkaa. Pakolaiset on otettava vastaan ja esitettävä maahanmuuttoa kaikin tavoin tukevassa valokeilassa. Työvoimapoliittinen tarve ratkaisee varmasti myös "humanitaarisen paradoksin": Miten on selitettävissä, että pakolaiset esitellään mediassa  naisia, lapsia ja syyrialaisia korostaen - mutta käytännössä enin osa Suomeen tulleista pakolaisista on terveitä ja vahvoja, työikäisiä nuoria miehiä Irakista? Irakin miehet tulivat meille enemmän tai vähemmän mm. Evan "tilauksesta". Kun muualla irakilaisten oikeutta pakolaisstatukseen rajoitettiin, näin ei tehty Suomessa. Yksi syy tähän on todennäköisesti se, että rajojemme ovea pidettiin tarkoituksella vähintään reilusti raolla irakilaisten edessä. Näin meille haluttiin varata vähintään tietty määrä uutta ihmissmassaa.

Muuttokriitikot on stigmatisoitava sosiaalisesti leimaamalla heidät yksinkertaisiksi äärioikeistolaisiksi ja fasisteiksi tai yhteiskunnasta tipahtaneiksi rasisteiksi. Ulkomaalaisten tekemistä rikoksista on pyrittävä vaikenemaan tai tiedottamaan mahdollisimman lyhyesti. Yleinen päämäärä - Suomeen on saatava pääasiassa muslimimaista runsaasti työkykyisiä ja työhaluisia, yhteiskuntaamme viimeistään yhden sukupolven kuluessa kotoutuvia kansalaisia - oli asetettu etukäteen eikä vastaanotettavan "muuttomateriaalin" laatua tai määrää tarkasteltaessa kiinnitetty kriittistä huomiota muualta Euroopasta jo saatuihin kokemuksiin muslimiväestön kotouttamisesta (kun islamilaista, väestöä vastaanotetaanotetaan maiden sisälle suuria määriä nopealla aikataululla). Politiikan eliitti on tämän vuoden aikana yllättynyt todennäköisesti ainoastaan maahanmuuttomäärän nopeasta noususta ja Euroopan vastaanottohalukkuuden horjumisesta erityisesti Ruotsin osalta.    

Vuonna 2014 Suomeen saapui  3651 turvapaikanhakijaa ja 1030 kiintiöpakolaista. Kuluvan vuoden aikana  jo yli 30 000 Irakista, Somaliasta, Afganistanista ja Syyriasta(vähemmistö) turvapaikanhakijaa on levittäytynyt  pitkin kotimaamme kaupunkeja ja kyliä. Kukaan ei edes varmasti tiedä kuinka moni maahantulija on jäänyt sille tielleen rekisteröitymättä pakolaiseksi. Koko vuoden saldoksi ennakoidaan 30 000 - 40 000 maahantulijaa.

Osa kansasta vaatii tiukempaa rajakontrollia ja jopa rajojen sulkemista tällaiselta pakolaisvyöryltä. Se on herättänyt erityisesti liberaaleissa suomalaisissa vastustusta. Muuttokriittisen kansanliikkeen kannattajia on mustamaalattu. Maahanmuuttokriittisten laillisia mielenosoituksia on usein häiritty ja provosoitu.

Tampereella 2.10. ryntäsivät "Rasismia vastaan" mielenosoituksen nuoret miehet joukolla vastapuolen miehen kimppuun. Rasismia vastustavat anarkistit, vihreämieliset ja vasemmistonuoret uhittelivat niin voimakkaasti, että tarvittiin  mellakkapoliiseja pitämään heidät kurissa. Sen sijaan "Rajat kiinni" mielenilmaus sujui häiriöitä tuottamatta.

Pahoinpidellyksi joutuneen Marko Parkkolan avoin kirje ministereille.

Myös pakolaiset ovat saaneet uhkauksia osakseen. Muuan "KKK-mies" on Lahdessa valokuvattu mieltään osoittamassa ja pari ilotulitetta on laukaistu summittaisesti pakolaisia kuljettaneen linja-auton suuntaan. Maahanmuuttopolitiikan kritisointiin nähden pakolaisiin on Suomessa suhtauduttu toistaiseksi varsin kärsivällisesti, mutta mikäli maahantulijoiden määrää ei saada rajoitettua laillista tietä, voivat vastustajien keinot koventua ajattelematonta "lakanateatteria" kovemmalle asteelle. 

Viime aikoina sattuneet yksittäiset palovaaran aiheuttamiset kömpelöillä polttopulloiskuilla viittaavat epätoivottavaan kehityssuuntaan, josta vastaa  puoliksi hallitus itse. Onhan se toimettomuudellaan ja epärealistisella otteellaan myös lietsonut kannanottojen kärjistymistä.

Tähän asti vaarallisin tilanne sattui ilmeisesti 18.11. Kaivannon sairaalassa kolmen, muualta tulleen ja mustiin pukeutuneen miehen käydessä yllättäen pakolaismiehen kimppuun. Toisaalta Suomessa on sattunut kesän ja syksyn aikana useita pahoinpitelyjä, joissa ns. antavana puolena on ollut ulkomaalaisperäinen joukkio ja vastaanottavana puolena yksittäinen kantasuomalainen mies.

Vastaavia mielenosoituksia kuin "Rajat kiinni" on järjestetty muuallakin Euroopassa, erityisesti itä-Euroopassa ja Espanjassa. Myös Virossa on reagoitu. 14.10. järjestettiin useita mielenosoituksia, joista toistaiseksi näyttävin oli kenties Tallinnassa järjestetty "valokulkue". Tilaisuuden järjestivät paikalliset puolueet (Ekre ja RUE). Illalla klo 20.00 aikana väkijoukot vaelsivat taskulampuin ja soihduin varustautuneina Tallinnassa ja lauloivat virolaiseen tapaan isänmaallisia lauluja. DELFI esittää laajan kuvasarjan illan mielenilmauksesta. Yle ei uutisoinut tapahtumasta.



IVAHELINÄÄ JA "MOSKOVAN KOLINAA"

Pakolaismassat ovat aiheuttaneet suuria ongelmia eri puolella Eurooppaa. Hätähuutoja on kuulunut Unkarista, Saksasta ja myös perinteellisesti suvaitevaisesta Ruotsista.

Svenska Dagbladet (17.10.2015):

"Polisen har förlorat kontrollen över flyktingsituationen. Det framgår av den högsta polisledningens interna dokument (se fler här).Sedan september betecknar polisen flyktingströmmen som en så kallad ”särskild händelse”. En av de prioriterade uppgifterna är inre utlänningskontroll. Men den fungerar inte."  

Erikoisinta tilanteessa on se, että huolimatta huolestuttavasta maailmantilanteesta joutuvat pakolaisuuskriittiset ihmiset vastaanottamaan mielipiteensä vuoksi  toimittajien ja poliitikkojen levittämää vähättelyä, yliolkaisuutta ja joskus myös panettelua. Kirjailija Jari Tervo intoutui varhemmin väittämään pakolaisvastaisuutta valkoisen roskaväen asiaksi. Tosin moni kuuluu mieluummin vaikka "valkoiseen roskaväkeen" kuin äärisuvaitsevaisten  hupsujen muodostamaan "tyhmällistöön".

Vekkuli TV-journalisti Ruben Stiller on mediassa omaksunut monikulttuurisuutta korostaakseen alentavan asenteen Suomeen ja isänmaallisuuteen. Mutta Stiller ei ole ainakaan mikään shakkinero, muistelen lukeneeni. Hänen logiikkansa voi siis olla mitä hyvänsä maan ja Aldebaranin väliltä. 

Varsinaisen median edustajiltakin sataa lokaa kuin rapaa Nokian kumisaappaan pohjasta. Näin esimerkiksi Helsingin Sanomissa  toimiva toimituspäällikkö Petri Korhonen "HS-analyysissaan" (28.9.) "Miksi nettipeikot vaihtoivat fasisteista paasaamisen pakolaisiin?":

"(...) Kun katsoo suomalaismedian juttukommentointia, jotkut rekisteröityneet nimimerkit tai aktiivikeskustelijat alkavat vaikuttaa yllättävän tutulta muista yhteyksistä. Viime vuonna samat hahmot varoittivat meitä Ukrainaa johtavien fasistien vaaroista ja vakuuttivat muun muassa, että Krimiä eivät vallanneet venäläiset sotilaat vaan ihan paikalliset itsepuolustusjoukot (...) Kyynisen tulkinnan mukaan kyse on nerokkaasta informaatio-operaatioiden linjanmuutoksesta. Länttä ja Venäjä-pakotteita vastustavat taustavaikuttajat näkivät tilaisuutensa tulleen, ja vaihtoivat äkkiä narratiiviaan. "Venäjän oikeutetuista geopoliittisista intresseistä" puhuminen oli liian teoreettista eikä uponnut suomalaisiin, joten nyt kannattaa kokeilla toisenlaista lähestymistapaa: muukalaisuudella, raiskauksilla ja islamilla pelottelua. Sille oli jo valmis pohja maahanmuuttoa vastustavassa nettiräyhäämisessä. (...) Ne, jotka saivat tämän vauhtiin, voivat vain onnitella itseään. Helposti yllytetyllä vihanlietsonnalla saatiin parissa kuukaudessa kansalaiset toisiaan vastaan, sekopäät tarttumaan polttopulloihin, poliisille kädet täyteen turhaa työtä ja rahanmenosta huolestuneille poliitikoille kylmä hiki otsalle."
Helsingin Sanomat 

Korhosen "analyysi" ei ole analyyttista - eli  loogista järkeilyä, tosiasioita tavoittelevaa ja niihin luotettavista lähtökohdista käsin tarttuvaa tutkivaa journalismia. 

Korhosen sivistyksessä on  aukko kuuluisan Occamin partaveitsen suhteen. Kumpi on  luonteva selitysvaihtoehto, a) että muutama venäjämielinen trolli pystyy vetämään suuren osan kansaa suuntaan, johon sillä ei ole luonnollinen pyrkimys, vai b) että kansassa tunnetaan suurta kiinnostusta aiheeseen ja sen parissa hankitaan itse tietoja, jotka saavat spontaanisti aikaan kriittisyyttä pakolaispolitiikkaa kohtaan? Korhosen kirjoitus jonkinlaisesta trollien salaliitosta on sellaisenaan melkein kuin vanhan Berliinin propagandamestarin pöydältä vierähtänyt liuska juutalaisia koskevasta salaliittoteoriasta. 

Vaikeata on Korhosen analysoida näillä eväin uskottavasti pitkään edes omiensa joukossaan. Jospa Korhosella on nyt jokin hätä, kun idealistiset harhat uhkaavat murentua. Ehkä on niin, ettei maailma vastaa Korhosen omaa harhakuvitelmaa. Ristiriidasta on silloin syytettävä muita tahoja ja kuitattava vastaamattomuus salaliitosta johtuvaksi.


ONKO VENÄJÄ MYÖS HYVÄ VAI AINOASTAAN PAHA?

Se, että Venäjä saattaa kohentaa asemiaa nyt Euroopassa, ei johdu muusta kuin sen omista aikaisemmista valinnoistaan. Venäjä ei ottanut vastaan Euroopan muotifilosofiaa: idealistista liberalismia. Venäjä ei suhtaudu islamilaiseen kulttuurin ihanteellisen monikulttuurisen ideologian suuntaamana. Venäjä on siis ainakin tässä realistinen. Todellisuuteen tarrautuva Venäjä on kääntänyt aseensa myös Isis-järjestöä vastaan. Jos siis Venäjän osakkeet ovat tavalla tai toisella nyt nousussa, asialla ei ole tähdellistä tekemistä sen enempää oletettujen suomalaisten tai kuviteltujen venäläisten trollien kuin jonkin Moskovassa mietityn salaliittosuunnitelman kanssa. 

Kirjailija F. Dostojevski pohti aikoinaan Venäjän roolia kansojen joukossa. Hän uskoi, että Venäjän historiaan kietoutuu mukaan jokin merkittävä yleismaailmallinen mutta hengellinen tarkoitus. Dostojevski eli aikana, jolloin vielä harrastettiin G.W.F. Hegelin hengenfilosofiaa, joten kenties tästä valtiofilosofiasta on riittänyt ainesta tähänkin, mutta toisaalta tiedämme, että Venäjällä on ollut - huolimatta sen kaikista erehdyksistä ja rikoksista ihmisyyttä vastaan - oma roolinsa kukistaessaan ensin kansallissosialismin ja sitten oman valtakuntansa sosialismin, josta lähti liikkeelle sosialismin romahdusprosessi maasta toiseen. Toivon monien muiden tavoin Venäjän osaltaan torjuvan myös islamismin leviämistä Euroopassa. 

Neuvostoliiton aikana eräät uskovaispiirit Suomesta salakuljettivat raamattuja massoittain silloiseen, virallisesti ateistiseen valtioon. Onko tämä työ kantamassa parhaillaan kristillistä hedelmää Venäjällä? 


MIKSI SUHTAUTA KRIITTISESTI SUOMEN PAKOLAISPOLITIIKKAAN?
  
"Eurooppaan tulijoiden joukossa on myös valitettavasti niitäkin, joilla on pahat mielessään. Tätäkään ei voi kiistää vain siksi, ettei joku kenties halua sitä kuulla."
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

Olemme astuneet moniviestinnälliseen aikakauteen. Nykyaikana tiedollisesti ja älyllisesti utelias ihminen ei seuraa vain valtamediaa. Hän saa näin tietoa myös niistä asioita, joista suomalainen valtamedia vaikenee kokonaan tai kertoo suppeasti ja varovaisin sanakääntein. 

Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kulkeutuvat kirjavat joukot rehtejä pakolaisia, pelkkiä onnenonkijoita ja saalistajia, ja islamilaisen vallankumouksen levittäjiä ja samalla potentiaalisia terrorismisolujen muodostajia. He kuuluvat jo keskenään eri leireihin, eri kansallisuuksiin, mutta suurin osa heistä tunnustaa islamin uskontoa. He riitelevät usein keskenään, nujakoivat toistuvasti leireissä, ja halveksivat alemmiksi katsomiaan kansallisuuksia. Harjoitetaan vandalismia, ryöstöjä, väkivallantekoja, raiskataan ja mellakoidaan. Vaaditaan yhtä ja toista, mutta tallotaan yli tarpeen jaettu jalkojen alle. Seassa vähän myös naisia, lapsia ja vammautuneita. Samassa massassa hyvät, pahat ja rumat. Eikä kukaan eikä mikään näytä osaavan erotella heitä ajoissa vaan hyöky lyö rajoille, nousee ylös sisämaahan ja levittäytyy teitä ja polkuja pitkin rautatie- ja linja-autolinjoille.

Sadat tuhannet ihmiset ovat liikkeellä. Tuhansia on kuollut matkalleen, jota  voidaan nimittää jopa kansainvaellukseksi tai ainakin sen esinäytökseksi. Tien päälle ei aja yksin Syyrian sota ja kamppailu Isis-järjestöä vastaan Syyriassa ja Irakissa, tai yksin levottomuudet Somalian yhä uhanalaisissa kolkissa, vaan myös ilmastonmuutos, köyhyys ja kurjissa olosuhteissa tapahtunut kehitys rikolliseen suuntaan. Yhdet etsivät apua tai vähintään huojennusta, toiset vaanivat tilaisuutta vain nostaa elintasoaan, tai elää tekemättä mitään työkseen, tai ansaita hyvä elintaso tekemällä rikoksia maissa, joissa lainkäyttö on helläkätisempää kuin islamin uskon maissa tavallisesti. 

Joidenkin  toiveena on tyydyttää seksuaalisia mielitekoja väkivalloin naisiin ja poikiin, sama halu, josta eräät muslimitaistelijat tulivat tunnetuksi niin Espanjan sisällissodassa 1930-luvulla kuin Ranskan siirtomaajoukoissa Italiassa 2. maailmansodan loppuvaiheiden käynnistyttyä.

Julkisuuteen on vasta nyt vuotanut tieto sudanilaisten "pakolaisten" raiskaamasta avustustyöntekijästä Italian ja Ranskan rajaseudulla. Naista pyydettiin vaikenemaan tapauksesta, ettei joukkoraiskaus lietsoisi pakolaisten vastaista mielialaa.

Jo aikaisemmin on eurooppalaisissa lähteissä kerrottu italialaisen avustuskeskuksen johtajan raiskauksesta, johon syyllistyi kolme nuorta pakolaismiestä. Kaksi heistä oli peräisin Egyptistä. Suomen tiedotusvälineet vaikenivat kokonaan uutisesta ilmeisesti siksi, että pakolaisista käytiin maassamme tuolloin(kin) kiivassanaista keskustelua. Saksassa on myös tuotu julkisuuteen raportti pakolaiskeskusten seksuaalisesta turvattomuudesta. Nämä tiedot esitettiin Euroopassa luotettavissa läheissä, mutta kesti hyvin pitkään ennen kuin asiasta annettiin jotain tietoa meillä Suomessa. Suomen lehdistö on vaiennut kokonaan myös ulkomaalaistaustaisen miehen tekemästä pienen tytön ns. puskaraiskauksesta  Saksassa.

Jos rehellinen ihminen tarvitsee apua, häntä on pyrittävä auttamaan mahdollisuuksien mukaan. Sellainen ihminen myös kunnioittaa auttajiaan. Avuntarvitsijoiksi naamioituneet saalistajat eivät sen sijaan kunnioita Euroopassa ollessaan länsimaalaista lakia. Kristillinen ja jälkikristillinen kulttuuri on monelle islamilaiselle vieras asia. Vyöryn mukana liikkuvat hyvät tai ainakin ne tavalliset ihmiset, vastaavat kuin länsimaissa elävät, peittyvät ja toisten huono maine likaa heitäkin. Eurooppaan aikaisemmin lähteneet ja jo integroituneet entiset pakolaiset ja heidän perheensä kärsivät tilanteesta enemmän kuin kantaväestö itse. He myös varoittavat ja neuvovat mutta heitä eivät poliitikot kuuntele. Poliitikot elävät omien näkyjensä johdattamalla tavalla. He eivät auta ihmisiä heidän omiin maihinsa eivätkä he auta vieraasta kulttuurista tulevia sopeutumaan meidän maahamme ja meidän kulttuuriimme säätelemällä lujalla kädellä maahan saapuvien määrää ns. kotouttamismahdollisuuden parantamiseksi.


POLITIIKAN "MATTI MAINIOT JA JUSSI JUONIOT"

Pääministeri Juha Sipilän hallitus näyttää jatkavan samasta aiheesta kuin vähintään kaksi edellistä hallitusta: rahasta, voitoista ja palveluyhteiskunnan heikentämisestä. Lyhytnäköinen eurooppalainen hyötyajattelu sivuuttaa menneiden sukupolvien työn, ponnistelut, uhraukset ja uskomukset kuriosiitteina. 

Hyötyajattelu ei arvosta itseisarvoiksi länsimaisen kulttuurin henkistä sisältöä:  monipuolista ja laajaa sivistystä, kansallista vapautta ja itsemääräämisoikeutta, yksilön vapautta, demokratiaa, ammattiyhdistysaatetta, kristillistä lähimmäisenrakkautta, omaa uskontoa ja omia perhe-, työ-, rehellisyys-, ja parisuhdearvoja, omia perinteisiä tapoja ja - juhlia. 

Hyötyajattelu  on valmis tinkimään eliitin EU-politiikkaa palvelevaa monikulttuurisuuden ihanteensa edessä suomalaisesta identiteetistä, turvallisuudesta ja tavallisen kansan hyvinvoinnista palvellakseen paradoksaalisesti vieraita kansoja, vierasta uskontoa ja meille aikaisemmin kuulumattomia vieraita tapoja ja käytäntöjä, joista jotkut ovat barbaarisia. 

En voi uskoa, etteikö nykyisellä hallituksellamme ole ollut käytössään Supon välityksellä riittävästi tiedustelutietoja maahanmuuttajien aiheuttamista rikoksista ja sosiaalisista ongelmista ja terrorismin uhan kasvusta esim. Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Onhan Internetissä levitetty laajalti pelkästään lehtiuutisia aiheesta. Hallituksen on täytynyt olla selvillä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden maahanmuuttajien korostuneesta osuudesta Suomen raiskaustilastoissa, ja heidän on täytynyt olla vielä perillä raiskauksien määrän rakettimaisesta noususta Ruotsissa, ja hallituksen on pitänyt käsittää se, ettei Suomi voi yllättäen onnistua turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa paremmin kuin muu Eurooppa. 

Hallitus ilmeisesti päätti lähteä seilaamaan "tuurilla eteenpäin" asennoituen siten, että vahinkoa tulee koitumaan vähemmän suomalaisten naisten ja tyttöjen raiskausaallosta kuin Angela Merkelin ja Jean-Claude Junckerin pakolaispolitiikasta poikkeamaisesta. Hallitus kai ajatteli enemmän Suomen poliittista asemaa ja johtavien poliitikkojen tulevaisuutta EU-yhteyksissä, ja varmasti myös tulevia huippuvirkoja - kuin tavallisia suomalaisia perheitä. Jos totuus on toinen, tämä hallitus ja sen neuvonantajat ovat olleet politiikan heikoin suomalainen esitys koko itsenäisen maan historiassa, sillä sellainen sokeus ja tietämättömyys eivät saa kuulua politiikan hallinnon korkeimmalle tasolle.  

Mutta ei nykyinen hyötyajattelu tietysti perustu vain pääministeri Sipilän ja hänen hallituksensa pohdinnoille. Suomessa on  sorvattu monta poliittista päätöstä politiikan kulisseissa jo hyvissä ajoin ennen pakolaisvyöryn täyttä käynnistymistä kansan mielipiteistä juuri piittaamatta.

"Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan asenteet ovat 2000-luvulla kuitenkin jossain määrin lientyneet. Tästä huolimatta yli puolet suomalaisista oli sitä mieltä, että suomalaista kulttuuria tulisi varjella kansainvälistymiseltä. Siinäkin tapauksessa, että maahanmuuton tarvetta perusteltiin väestön ikääntymisellä ja huoltosuhteen muutoksella, vain noin kolmannes olisi ollut halukas helpottamaan ulkomaalaisten muuttoa Suomeen." (Kataisen hallitus/ 2020-raportti,9). 

Valtioneuvoston vanha periaatepäätös ensiksi vääristelee rinnastaessaan maahanmuuttokriittisyyden ja oman kulttuuriperinnön luonnollisen suojelemishalukkuuden kansainvälisyyden vastaisuuteen. Nämä ovat toki eri asioita. Toiseksi hallitus päätti olla välittämättä kansan enemmistön mielipiteestä. Eikö se ole osoitus halukkuudesta käyttää harvainvaltaa demokratian sijasta? 

Tämän vanhan Suomen vyöryttämisen takana ovat seisseet todennäköisesti suurin osa johtavista politiikoista ja - virkamiehistä, ja suuntausta ovat avittaneet erityisesti SPR pääsihteereineen (Kristiina Kumpula) ja monet vasemmisto-liberaalit kansalaisjärjestöt. Edellisen hallituksen valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) peräsi viime vuonna työperäisen maahanmuuton voimakasta lisäämistä välittämättä siitä, että maassa jo oli 440 000 ihmistä työttömänä (SS 8.11.2014). Toki mukana on varmaankin toiminut vielä niitä elinkeinoelämän vaikuttajia, jotka ovat ilmeisesti kaivanneet erityisesti uutta halpatyövoimaa maahamme. 

Entinen pääministeri Jyrki Katainen toivotti Ylen Ykkösaamussa 4.10.2008 Suomeen jopa 1,8 miljoonaa ulkomaalaista maahanmuuttajaa!

Vuosina 2003 - 2012 Sisäministeriön kansliapäällikkönä toiminut ja presidentti Tarja Halosen luottonainen Ritva Viljanen vaati niin ikään v. 2008 ulkomaalaisten osuuden lisäämistä Suomen väestössä, koska silloinen 2% ulkomaalaisosuus oli Euroopan pienin ja turvapaikanhakijoista saataisiin "hyvää, nuorta ja oppimiskykyistä" työvoimaa (Kaleva 17.1.2008). Viljanen toimii nykyään Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja todennäköisesti mieltää yhä myös Helsinkiin saapuvat pakolaiset loistavaksi nuorten miesten työvoimareserviksi (vanhat ja oppimiskyvyttömät kantasuomalaiset pitkäaikaistyöttömät hävetköön nurkassa).

Eräs tärkeimmistä toimijoista nykypolitiikan linjan muodostamisessa  ollut erityisesti Kataisen(kok) hallitus,jonka toiminta tavallaan huipentui maahanmuuttopolitiikan osalta tässäkin kirjoituksessa lainattuun "Maahanmuuton tulevaisuus 2020" periaatepäätökseen, joka julkaistiin kesällä 2013 ja jonka johdannon kirjoitti silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd). Hallituksessa toimi ministereinä mm. ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd), valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb (kok), kehitysministeri Heidi Hautala (vih), puolustusministeri Carl Haglund (rkp),hallinto - ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok), kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas).   

Maahanmuuttopolitiikalla on ollut käytännössä jo pitkään lähes kaikkien eduskuntapuolueiden kannatus ja tuki, ja nykyisen ulkoministeri Timo Soinin myötä vielä perussuomalaisetkin kääntyivät ainakin puheenjohtajansa teorioissa sen takuumiehiksi. Tämän vuoksi on vain luonnollista, että nykyäänkin eduskuntapuolueet suorastaan vääntävät suomalaisten päätä haluamaansa suuntaan.  Politiikan eliitti ei ole ollut Suomessa aikaisemmin yhtä yksimielinen ehkä missään muussa asiassa. Suhtautumistapa ylittää jopa ns. suomettumisen ja siihen sisältyvän mediasuhteen Neuvostoliittoon.  

Puoluejohtajien kannanotossa (AL 29.11.2015) eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Juha Sipilä (kesk), Timo Soini (ps), Alexander Stubb (kok), Antti Rinne (sd), Ville Niinistö (vih), Paavo Arhinmäki (vas), Carl Haglund (rkp), ja Sari Essayah (kd) yltivät yhdessä yhteiseen "pakolaismyönteiseen julkilausumaan".


PUOLUEJOHTAJIEN JULKILAUSUMASTA: 

"(...) Tarvitsemme siis pitkäjänteistä työtä, jotta Suomeen asumaan jäävät pakolaiset saisivat mahdollisimman nopeasti koulutusta ja pääsisivät mukaan työelämään."

"Suomalaiselle yhteiskunnalle on suuri haaste onnistua kotouttamaan uudet ihmiset osaksi yhteiskuntaa. Kielen, kulttuurin ja tapojen oppiminen on ensiarvoisen tärkeää. Tässä työssä tarvitsemme jokaista suomalaista mukaan. Ilmapiirillä on suuri merkitys (...)"

Ensiksi havaitsemme, ettei Suomesta löydy tätä nykyä yhtäkään rehellisesti maahanmuuttokriittistä eduskuntapuoluetta mm. näistä puheenjohtajien kannoista päätellen. Politiikan eliitti on  jo aika pitkään vetänyt yhtä köyttä saadakseen Suomeen mahdollisimman joustavalla tavalla vierastyövoimaksi ja EU:n poliittiseksi vakuudeksi korvamerkittyä ulkomaalaisväestöä. 

Politiikan eliitin toiminta on varsin tekopyhää. Ensin hyväosaiset poliitikot toivottavat tervetulleiksi ilman kansan selvää suostumusta suuret joukot vieraista maista ja vieraista kulttuureista peräisin olevaa väestöä, mutta sitten he velvoittavat "rahvaan" tekemään lähes ihmeitä kotouttamisen ja työelämään saattamisen eteen.


JARI LINDSTRÖMIN HAASTATTELUSTA: 

"– Rahaa maahanmuuttoon joudutaan laittamaan vielä enemmän, jos kotouttaminen ei onnistu, Lindström sanoi tiedotustilaisuudessa toimittajille.

Ministerin mukaan julkisuudessa esillä olleet turvapaikanhakijoihin liittyvät rikosepäilyt tulevat lisääntymään entisestään, jos kotouttamisessa ei onnistuta.

– Pyrimme tekemään kaikkemme, ettei synny vastakkainasettelua jo markkinoilla olevien työttömien ja turvapaikanhakijoiden välille. Se ei tule olemaan helppoa. Kaikki maahanmuuttajat eivät tule kotoutumaan ja työllistymään, Lindström sanoo.

Valtaosa turvapaikanhakijoista on 18-64-vuotiaita työikäisiä, suurelta osin koulutettuja miehiä."



Minusta Suomessa ei osoiteta nykyään juuri mitään poliittista vastuuta. Tästä esimerkkinä nykyisen oikeusministerimme Jari Lindströmin kannanotto. Hän asettaa kotouttamispolitiikalle paineiden edessä ilmeisesti epärealistiset odotukset. Aikanaan hän on muissa tehtävissä eikä kukaan ota sen enempää häntä kuin hallituksen muita ministereitä tosiasiassa kiinni päätöksistä tai lupauksista. 

Kun monien pakolaisten työmotivaatio on ollut esim. somalinaisten kohdalla heikkoa osaksi heidän omien asenteidensa takia ja kun suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee ylipäänsä suuri työttömyys, miten voidaan odottaa pakolaisten kunnolla työllistyvän ilman jotain muuta ratkaisevaa radikaalia muutosta, esim. palkkojen ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa? 

Miten kotouttaminen voisi edes teoriassa onnistua meillä paremmin kuin Ruotsissa, Englannissa, tai Ranskassa ja Saksassa? Varmasti kussakin näistä maista on ollut  varsin pakolaismyönteinen "ilmapiiri" alussa - siis ennen kuin kansalaisille selvisi pakolaisuuteen liittyvä raadollinen puoli. 

Toiseksi miksei puoluejohtajilla ole vieläkään rehtiyttä tunnustaa, että "ilmapiiriä" heikentää suurelta osin islam-fundamentalismi?

Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tullu islamilainen väestö ei ole Euroopassa ennenkään osoittanut riittävää halua tai - kykyä integroitua kunnolla länsimaiseen, moderniin, jälkikristilliseen eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Islamilainen yhteisö voi päinvastoin painostaa tapojaan liian länsimaalaisiksi hiovaa nuorisoaan. Islam on uskontonsa sekularisoitumista vastustavien hengellisen johtajiensa ohjaama. Miksi he tekisivät seuraavaksi poikkeuksen  Suomen yhteiskunnan kohdalla?  

Voiko Suomi tarjota jotain heiltä pahasti entuudestaan puuttuvaa? Heillä jo on oma uskontonsa, islam, oma uskonnollinen arvojärjestyksensä ja omat kansalliset tapansa. Usein islamin normeista pidetään kiinni viimmeiseen asti - mihin ns. kunniamurhatkin viittaavat. 

Ikävä kyllä Euroopan tilanne on kuin patti shakkilaudalla. Alkuperäinen islam ei halua eikä kenties edes voi liikkua asemassaan eli integroitua länsimaiseen Eurooppaan. Originaali islam tahtoo ennemmin assimiloida Euroopan osaksi islamia - erityisesti tajuttuaan länsimaisen yhteiskunnan asettamat  hämärät mutta pohjimmiltaan "vissit" muutosodotukset.  Ja osaksi tämän islamin uskon eristäytyvän piirteen takia myös terroristijärjestöt saavat jatkuvasti värvättyä uusia islamin taistelijoita myös uusista sukupolvista.


PUOLUEJOHTAJIEN JULKILAUSUMASTA:

(...) Kaikkien pitää noudattaa Suomen lainsäädäntöä. Laki on sama kaikille. Suomessa järjestyksenpito ja rikosten selvittäminen kuuluu poliisille. Oikeuslaitoksen tehtävä on tuomita rikoksiin syyllistyneet.
Joidenkin kantaväestöön kuuluvien vastaanottokeskuksiin kohdistamat väkivaltaiset iskut ovat vakavia rikoksia. Myös joidenkin turvapaikanhakijoiden epäillään syyllistyneen erittäin vakaviin rikoksiin. Rikokset ovat yhtälailla tuomittavia, ovat ne sitten kantaväestön tai turvapaikanhakijoiden tekemiä. Rikokset tutkitaan ja syylliset saatetaan oikeuden eteen tuomittaviksi riippumatta taustasta.
On tärkeää, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimata tai syyllistetä siitä, että vakavia, vastenmielisiä ja täysin tuomittavia rikoksia ovat tehneet jotkut yksilöt. Vastakkainasettelua väestöryhmien välillä ei pidä lietsoa. Myös sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa on pyrittävä ihmisiä ja oikeaa tietoa kunnioittavaan keskusteluun. Me suomalaiset olemme maltin ja tolkun kansaa. Me olemme aina muistaneet kunnioittaa lakia ja oikeutta, yhdenvertaisena kaikille. Muistetaan se nytkin (...)


Julkilausuma puhuu pötyä kantaväestön ja pakolaisten tekemien rikosten keskinäisestä suhteesta. Kantaväestö ei ole ainakaan toistaiseksi tehnyt ainuttakaan erityisen törkeätä rikoksta, koska yhtään pakolaiskeskusta ei ole poltettu tai muuten hävitetty, pakolaisia ei ole tapettu eikä pakolaisten vaimoja tai tyttäriä raiskattu. Sen sijaan Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat syyllistyneet useisiin törkeisiin rikoksiin - raiskauksiin - ja erittäin moneen lievempään rikokseen tai rikkeeseen, varkauksiin, pahoinpitelyihin tai seksuaaliseen häirintään. 

Vasta viime aikoina on valtamediassa tohdittu tai voitu puhua rehellisesti pakolaisten aiheuttamista hankaluuksista. IS:n mukaan pakolaiset ovat syyllistyneet pelkästään marraskuussa noin sataan seksuaalisen ahdistelutapaukseen (seuraaminen, ehdottelut, väkisin suutelu, kourinta ja kähmintä). Tappeluja ja muita "kähinöitä" on ollut kuukausittain 400-500 tapausta. Osassa tilanteissa toisena osapuolena on ollut kantasuomalainen tai kantasuomalaisia. (IS 2.12.2015).

Keskukset ovat kokeneet muutaman kömpelön tuhotyön yrityksen, ja kaiken kaikkiaan marraskuun loppuun mennessä on sattunut "vain" yksi pahoinpitely, jossa kantasuomalaisiksi epäillyillä on ollut käytössä teräase. Yksi vastaanottokeskukseksi valittu rakennus poltettiin tyhjänä ennen asukkaiden taloon sijoittamista.

Suomen hallitus ja ministeriöt ovat syksystä asti joko estäneet, tai vähintään vaikeuttaneet, poliisia tiedottamasta rikosyhteytyksien kohdalla pakolais- tai ulkomaalaistaustasta, mutta valtamedia ja hallitusta palveleva Ylen viestintä on takertunut nopeasti pakolaisvastaiseksi katsomaansa käyttäytymiseen ja tiedottanut siitä heti ja suurella volyymilla. Yle ja valtamedia ovat - todennäköisesti ministeriöistä tulleiden ohjeiden mukaisesti toimien - pääasiassa vaienneet pakolaisten tekemistä rikoksista muualla Euroopassa. Erityisen selvää vaikenemisen halu oli kesällä ja alkusyksyllä. 

Poliisi taas on sallinut anarkistien häiritä maahanmuuttokriittisten ihmisten mielenosoituksia. Poliisi on nimittäin esim. sietänyt anarkistien esiintymisen naamioituneena, vaikka naamioituminen ei ole luvallista. Mielenosoituksissa on pahoinpidelty vastapuolta mutta poliisi ei ole ainakaan kaikissa tapauksissa ottanut anarkisti-vasemmisto -pahoinpitelijää verekseltään kiini. Vasta Helsingin suuressa anarkisti-vasemmistohulinassa 6.12.2015 poliisi puuttui ensimmäistä kertaa tiukemmalla tavalla aggressiivisten vasemmistolaisten ja anarkistien aikomukseen lopettaa riehumisellaan laillisen mielenosoituksen, ns. 612-kulkueen matkanteko (HS 6.12.205).

Tämä kaikki kertoo  muusta kuin osapuolten tasa-arvosta lain, poliisin ja median edessä. 

Rikosten yleisen tuomittavuuden kannalta puheenjohtajien kannanotto on  väärä todistus olemassaolevasta tilanteesta. Onhan selvää, että jos jokin valtio avaa rajansa ilman viisumeja ja jopa ilman mitään passia tai henkilöllisyystodistusta liikkuville ulkomaalaisille ihmisille, syöttää, majoitaa ja vaatettaa heidät, jopa antaa käyttörahaa - ja tämä kaikki hyvä kustannetaan Suomen kansan keräämillä verorahoilla keskellä lamaa - on erityisen törkeätä käytöstä vastata armeliaisuuteen rikoksilla, joista pöyristyttävimpiin kuuluu ryhtyä raiskaamaan isäntämaan suomalaisen perheen alaikäistä lasta.

"Me suomalaiset olemme maltin ja tolkun kansaa". Tämä lause on kuin  Timo Soinin suusta tipahtanut ja jalkautettu yleiseen hallituskäyttöön. Soinihan on kunnostautunut aikanaan oppositiossa lietsomalla milloin missäkin tilanteessa mielialoja hallitusta vastaan. Nyt hän on itse hallituksessa ja lietsoo, tai on vähintään mukana lietsomassa, mielialoja tavallista huolestunutta kansaa vastaan. 

Näyttää siltä, että hallituksen itsensä ajama maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka on ollut  tolkutonta eikä siinä ole ollut muuta malttia kuin pysyä mahdollisimman hiljaa pakolaisaallon aiheuttamista taloudellisista vahingoista ja yksityisten suomalaisten naisten ja heidän omaistensa kärsimyksistä.

Perinteinen kansallinen suomalainen kulttuuri horjuu tätä menoa pian alasajovaiheensa partaalla. Näyttää nimittäin siltä, että suomalaisuuden vaalimista tärkeämpää on esiintyä EU:n "partiopoikana" ja saada hankittua myös lisää väestömassaa mihin hintaan tahansa - siis mitä tavallisten suomalaisten yhden tai kahden sukupolven tappioihin tulee - mutta samalla tarjoushintaan kenties tulevaisuuden vapaita työmarkkinoita ajatellen. Ja vaikka taloudellinen hyöty jäisi pieneksi tai kutistuisi kokonaan, saadaan sentään poliittista etua Euroopan suunnasta. Nautimme EU:n ohjauksesta ja herkut menevät erityisesti johtavien puolueiden ja hallitusten kellokkaille.

Paljon on jätetty Euroopassa ja jätetään osin edelleen  uskon varaan. Toivotaan, että kapitalismin ja vapaan markkinatalouden kuuluisa "näkymätön käsi" ohjaa markkinat toimimaan oikein tulevaisuudessa - ja ohjauksessaan pitää erityisesti työvoimakulut matalina - ja selvittää kuin pikku-jumala eri kansallisuus-, kulttuuri- ja uskontopiirien aiheuttamat ristiriidat.

Loppuvuotta kohti äänenpainot ovat kumminkin  muuttuneet. Enää pakolaismassojen rasittama Saksa ei seiso varauksetta Merkelin pakolaispolitiikan takana ja Ranska ilmoitti Pariisin terrori-iskun jälkeen, etteivät ranskalaiset ole kutsuneet pakolaisia Eurooppaan Merkelin Saksan tavoin. 

Ruotsi taas vaihtoi pakolaispolitiikkansa kurssia niin nopeasti, että linjan muutos ahdisti Suomen valtapoliittista kenttää ja sai mm. Ylen uutisoinnissa aikaan hämmennyksestä kertovaa mediakritiikkiä. Kuinka kummassa juuri suvaitsevaisuuden nimeen vannova Ruotsi rupeaa kiristämään politiikkaansa?! Miten on mahdollista, ettei liberaali-Suomen esikuva, kansankoti Ruotsi, ole enää halukas tarjoamaan sijaa kaikille kärsiville pakolaisille?! (vrt. esim. Paula Tapiola Yle 28.11.2015)  Ruotsihan toimi kuin idealistipiirin vahvin uskonveli, joka äkkiä ottaa ja pettää yhteisen uskon ja lähes koko muun seurakunnan. 

Ruotsista opimme, että jos maahantulijoita saapuu nopeasti erittäin paljon, asunnoista syntyy pula, naisistakin sukeutuu pula väestön sukupuolijakauman vinoutuessa, yhteiskunnan menot kasvavat rajusti, sosiaaliset ongelmat kuten rikokset - erityisesti raiskaaminen - lisääntyvät tuntuvasti, terrorismin uhka kasvaa ja kansasta tulee ahdistunut ja eripurainen. Meitä suomalaisia tulee odottamaan aivan vastaava Ruotsin kehitys, jos sallimme massamuuton maahamme Ruotsin tavoin. Jo nyt Ruotsi on huutanut apua saadakseen tasattua pakolaismäärää, mutta muut Euroopan maat eivät ole ojentavaa kättään toistaiseksi tarjonneet - katsokoot ruotsalaiset itse eteensä, ajatellaan.

Mitä tulee tapahtumaan, jos silti sallimme jopa 1-2 miljoonan ihmisen väestölisäykseen tähtäävän massamuuton jatkuvan Suomeen? Jo muutama sata tuhatta pakolaista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista nostaa muutaman vuoden sisällä valtion menoja kestämättömällä tavalla ja ajaa hyvinvointivaltion kriisiin: laskee elintasoa, heikentää koulutusta ja turvallisuutta, laskee terveydenhoidon tasoa, kaventaa tavallisen urbanisoituneen kansan asuntojen kokoa, ja lopuksi polkee työntekijöiden palkat - mutta lisää islamisoitumisen ja terrorismiin liittyvien ongelmien kasvua kaikin tavoin. Tavalliset  kantasuomalaiset köyhdytetään lopulta sosiaaliturvan, palkkojen ja korvausten alasajolla lopulta näiden maahan saapuvien "köyhien" lähtömaiden tasolle. Aivan viimeisessä vaiheessa muun kuin islamilaisen kulttuurin edistäminen kävisi hyvin vaikeaksi ellei mahdottomaksi.

Yhtäläiseltä köyhyyden viivalta on eräiden johtavien poliitikkojen ja pohattojen mielestä ehkä kannattavaa ponnistaa rinta rinnan uuteen kilpaan halpojen tuotantokustannusten Euroopassa. Voimme ainakin hetken kilpailla Kiinan ja Intian kanssa. Ja on helpompaa - ja tietyssä määrin turvallisempaa - tuoda halpatyövoimaa Eurooppaan kuin siirtää tuotantolaitoksia ja palvelusysteemejä Afrikan levottomiin olosuhteisiin halpatyövoiman äärelle.

Käytännössä muutos ei tule toteutumaan vastarinnatta. Maahanmuuttajien joukossa vellova rikollisuus, piilevät terroristisolut, ja elinolosuhteiden raju heikentyminen lietsovat länsimaisen väestön vastarintaan. On loogista, että maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin vastataan lopulta vastarikoksilla ja heikentyneistä eduista kilpaillaan enemmän. Tämä kaikki merkitsee suurta yhteiskunnallisen levottomuuden aikaa. 

Mutta vaikka kaikki kävisi esim. meidän suomalaisten asenteita ajatellen juuri niin kuin politiikan eliitti epärealistisella tavalla toivoisi, ja monikulttuurisuuden ideologiasta maalattaisiin härmäläiselle kuin ikoni, ei ole takeita siitä, että myös Eurooppaan vaeltanut islamilainen väestö tulee kaikkialla tyytymään "monikulttuurisuuteen", sillä hyvällä syyllä se voi vahvistuttuaan tavoitella Suomessa ja muuallakin enemmän, valtakulttuurin asemaa. Siis - vaikka suomalaisetkin alistuisivat jopa kuin lampaat keritsijöilleen ei ole sanottua se, etteikö samoja lampaita voitaisi lopuksi "pistää lihoiksi" eli lakaista koko "euro-lampaiden" kulttuuri aggressiivisemman ja islamilaisen kulttuurin alta pois.


HÄVIÄÄKÖ EUROOPASTA LÄNSIMAINEN KULTTUURI? 

Valta-aseman saavutettuaan islamilainen kulttuuri ehkä jatkaa samaa kehitystä, joka on havaittavissa usealla puolella islamilaista maailmaa: uskonnollista radikalisoitumistaan.

Verkkolehti Sarastuksessa (20.9.2015) kirjailija Timo Hännikäinen kirjoittaa:

"Saattaa toki olla, että kaikki on jo myöhäistä, kun pullon henki on päästetty vapaaksi ja suuri osa invaasion toisesta aallosta laskettu rajojen sisälle. Tällöin Eurooppa ei katoa maantieteellisesti ja etnisestikin eurooppalaisuus säilyy vielä aikansa, mutta sivilisaationa, muista selvästi erottuvana kulttuuripiirinä se lakkaa olemasta. Ehkä tämä ei ole pelkästään paha asia, sillä se on jo pitkään ollut heikkouden ja itseinhon tärvelemä. Kenties mantereelle jää joitakin etnisesti ja kulttuurisesti eurooppalaisia saarekkeita, ja kenties ne säilyvät sellaisina melko pitkäänkin. Ehkä niistä myös ajan kuluessa kehittyy jotakin elinvoimaista. Mutta tavallisen eurooppalaisen kannalta, jolla ei ole osaa eikä arpaa nykytilanteeseen johtaneisiin poliittisiin ja taloudellisiin päätöksiin, hajoamisen aika ei tarjoa mitään miellyttävää." 

Hännikäisen käsitys tulevaisuudesta on Suomea ja muuta Eurooppaa ajatellen synkkä. Islamisoituneessa Euroopassa vain pilkottaa vanhan eurooppalaisuuden saarekkeita. Tämä palauttaa mieleen antiikin kulttuurin tuhoutumisen ja keskiajan alkamisen rajavaiheet. Kreikkalais-roomalainen kulttuuri siirtyi Itä-Roomaan ja Bysantin tuhoutuessa siitä ei jäänyt jäljelle muuta kuin rautaisannos luostarien kirjastoihin odottamaan korkeamman sivistyksen uutta tulemista.


MITÄ ON SUOMEN HEIKKOUS JA ITSEINHO EUROOPASSA?

1. Suomi on turvallisesti avoin
2. Jokainen löytää paikkansa
3. Moninaisuus on arkea

(2020-raportti)


"2020-raportti" maalailee (12), että jatkossa Suomen "moninaisuus" lisääntyy, maahanmuuttoon liittyvät kysymykset "arkipäiväistyvät", ja  että maahanmuutajataustaiset ihmiset osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Yle on ajankohtaisohjelmissaan säännöllisesti täyttänyt tätä valtioneuvoston asettamaa tavoitetta kootessaan usein somaleita ja arabeja vastailemaan eri kysymyksiin. Heidän esiintymisissään ei ole ollut jälkiä kulttuurillisesta itsekritiikistä, mutta sen sijaan suomalaisen yhteiskunnan kritisoiminen on ottanut varsin hyvin onnistuakseen.

Median vaikuttajista mainittakoon Ylen "oma mies", somalitaustainen free-toimittaja  Abdirahim Husu Husseinin ja hänen kuolematon facebookkuittauksensa riitatilanteessa: "Syö paskaa ja kuole." Husseinin ehdotus johti kansanedustaja Reijo Hongiston asian johdosta laatimaan avoimeen kirjeeseen Ylelle. Vastaava toimittaja Ismo Silvo  vastasi, että Husseinin kanssa on asiasta keskusteltu, ja että Hussein pahoittelee hetken mielijohteesta syntynyttä sanavalintaansa (SU 10.11.2015). Onko nyt niin, että Hussein oppi kiitettävän nopeasti suomalaisilta "kansallisia tapoja", vai osoittaako tämä yleensä sen "moninaisuuden"  kesto-ongelmaa puolin ja toisin? Juuri tällä hetkellä on vaikea yhtyä raportin positiiviseen ennakkokäsitykseen edes maahanmuuttajien osalta.

Mutta entä jos Ylessä olisi työskennellyt toimittaja, joka olisi viestitellyt poliittisessa kysymyksessä "somessa" somalitaustaiselle henkilölle: "Syö paskaa ja kuole"?! Tuostapa olisi sukeutunut erityinen soppa eikä toimittajaa olisi käytetty enää Ylellä eikä todennäköisesti muuallakaan valtamedian puolella. Tästäkin episodista on pääteltävissä, ettei moninaisuus suinkaan lisäänny tasapuolisesti vaan aina  sen kustannuksella, että moninaisuudesta karsitaan yhteiskunnassa vääriksi ja vanhanaikaisiksi katsomat tiedot, uskomukset ja arvot pois, ja tällaisten ainesten kannattajat syyllistetään.

Suomalaisen, kansallisen kulttuurin, suomen kielen, suomalaisten heimojen ja suomen sukuisten kansojen ja kansallisen isänmaan ystävän on jo nyt vaikea löyttää paikkaansa nykypolitiikan Suomessa, ja tulevaisuudessa se on lähes mahdotonta ilman tiukkaa kamppailua itsemääräämisoikeuden ja klassillisen suomalaisuuden olemassaolon puolesta. 

Suomi ei ole tänään eikä huomenna "turvallisesti avoin", koska ulkomaalaistaustaiset henkilöt tekevät prosentuaalisesti eniten vakavia rikoksia ja ulkomaalaisten myötä islamin alueelta nousseille terroristisoluilla on avautunut lähes vapaa pääsy maahamme. Eräät islamin kulttuurin käsitykset naisen ja lapsen asemasta eivät myöskään lisää turvallisuutta, vaikka niiden noudattaminen kävisi yhä avoimemmaksi. Moninaisuus voi muodostua vähitellen arjeksi ...  mutta millainen tämä arki on täsmällisesti sanottuna? Muistuttaako se esimerkiksi Ruotsin, Englannin ja Ranskan islamilaisvaikutteisen monikulttuurisuuden ikävää ja väkivaltaista ja kansantaloutta kasvattamatonta arkieloa, vai jotain uutta, jonka vain Suomi pystyy koko maailmalle luomaan kuin pakolaispolitiikan mestarityönään?  

Podemme vanhaa internationalismin syyhyä. Emme arvosta  omaa kansaamme emmekä riittävästi arvosta ja ihaile sen aikaisempaa työtä ja saavutuksia rauhan ja sodan aikana, koska olemme laskeneet kansallisen ylpeytemme minimiin ollaksemme muille maille mieliksi pelon ja arkuuden, heikon kansallisen itseluottamuksen tai suoran taloudellisen hyödyn takia - esimerkisi Suomen ja Neuvostoliiton välisten hyvien kauppasuhteiden aikana.

Siitä lähtien kun muinaissuomalaiset taivuteltiin tai alistettiin pakolla palvelemaan Ruotsia ja katolista kirkkoa, on Suomen kansa myös pakolla ajettu vähättelemään omaa hallintoaan, omaa kieltään, omia uskomuksiaan ja oman kansan merkitystä suhteessa johtajakansoihin. Johtajiamme ovat olleet Ruotsi, Venäjä, Saksa, natsi-Saksa, Neuvostoliitto, EU ja  Merkelin Saksa. Olemme historiamme takia toisinaan jopa orjaluonteinen kansa. Emmehän osaa kunnolla elää ilman ulkopuolisia käskijöitä ja arvojen asettajia vai voimmeko muka? Aito, voimakas kansallistunne on lävistänyt tämän kansan harvoin niin kuin pallosalama taivaan.

Olemme myös tehneet taipuisuudesta ja heikkoudestamme ikäänkuin vahvuuden, hyveen, ja vahvuudesta vääntäneet syyllisyyden aiheen. Esitämme näin kuin vanhaa kristillistä irvikuvaa  Nietzschen kirjassa "Antikristus" vanhan (ja itseasiassa vahvan) kristillisyydestä yleisesti luopuneen Länsi-Euroopan jälkikristillisessä, moniarvoisuus-Suomessa. 

Olemme jopa hävittäneet osan kansanluoteemme maskuliinisuudesta. Kartamme lujia otteita, napakkaa ja aggressiivista toimeen tarttumista. Suomessa ihaillaan pehmeitä miehiä ja suitsutetaan maskuliinisille naisille heidän rohkeudestaan rikkoa(muka)rajoja. 

Hatara ja kiikerä tuomioistuimemme ajattelee enemmän rikoksentekijän kuin rikoksen uhrin oikeuksia. Vankilamme ovat lähes lepokoteja ainakin Venäjän vankiloihin verrattuna. Tuomiot ovat tehtyyn rikokseen nähden usein ihmeteltävän lyhyitä, niin kuin Suomen suvet. Poliisimme on määrällisesti aika heikko, rajavartijamme vielä vähälukuisempi joukko, armeijamme säästöjen kurittama, ja fyysisesti ja henkisesti heikkokuntoinen miesaines päihdeaddiktioihin taipuvainen. Tämä kansa potee lähes kollektiivista itsesuojeluvaiston turtumista ja kansallisen oma-aloitteisuuden häviämistä. 


KANSALLINEN HEIKKOUS JA POLITIIKAN ELIITIN PEHMEYS

Kun Suomi liittyi poliittisesti ja taloudellisesti osaksi Eurooppaa, käynnistyi maassamme politiikan kulloisenkin eliitin ohjaama ja kanavoima antinationalistinen kehityssuunta, jossa vastuuta oman kansan ja oman valtion kohtaloista ruvettiin siirtämään yhtä enemmän EU-päätöksenteon suuntaan. Selvää on, että tämä samalla vähensi johtavien poliitikkojen näkyä ja halukkuutta kantaa juuri kansallista vastuuta mutta lisäsi yhteyttä syvän Euroopan poliittisiin johtajiin, joille Suomi suomalaisineen merkitsee kumminkin lähinnä vain sivun marginaalia esimerkiksi Saksaan ja Ranskaan verrattuna. Ei ole vaikea vastata kumman puoleen politiikan eliitin korvat silloin kallistuvat. 

Pääministeri Sipilä on varmaankin aika tyypillinen Euroopan johtajia seuraava "kotikomissiolainen". Ulkoministeri Soini on puolestaan valinnut poliittiset ystävänsä siten, ettei poliittinen perussuomalaisuus ole käynyt hänelle ainakaan erityiseksi jarruksi saati raskaaksi taakaksi. Kuluneen kesän ja syksyn aikana hänen toimintansa näyttää palvelevan perusmiestä- ja - naista enemmän eliittisuomalaista eli "eliittisuomalaisuutta". 

Sipilän, Alexander Stubbin, Soinin ja kumppanien rintama on tietysti vain osa laajempaa falangia. Nämä henkilöt - ja ne piirit, joita  aktiivi EU-myöntyväisyyspolitiikka taloudellisesti ja poliittisesti hyödyttävät - tulevat tulevaisuudessa vähiten kärsimään mahdollisista suurista pakolaismääristä ja maahan pakosta jäävästä huomattavasta sopeutumattomien joukosta. Heillä on kylliksi rahaa asuntoihin, turvallisuuteen ja vartiointiin, lasten koulutukseen, lasten asuntoihin, autoihin, terveydenhoitoon ja ulkomaanmatkoihin. 

Tavallinen "muovikassikansa" köyhtyy, sen asuminen ahtautuu ja käy paikoin jopa helvetilliseksi ulkomaalaisperäisten slummiutumisen ja slummikäyttäytymisen takia, turvallisuus romahtaa, terveydenhoidosta ja vähistä työpaikoista täytyy kilpailla ulkomailta tuodun väestön kanssa ja matalapalkka-alat lisäääntyvät. 

Kärsijäväestöllä ei ole eliitin tai hyväosaisen, vahvasti keskiluokkaisen sosiaaliluokan tavoin, kunnon mahdollisuutta kouluttaa lapsiaan hyviin asemiin tai asuttaa heitä turvallisille asuinseuduille. Nämä köyhät ja pienituloiset taistelevat työstä, toimeentulosta ja asunnoista, ja kulkevat turvattomassa joukkoliikenteessä, jossa milloin tahansa voi joutua päällekarkauksen uhriksi. Näistä tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikan maksajista Suomen poliittinen eliitti, mukaan lukien keskustalainen pääministeri Sipilä ja perussuomalainen ulkoministeri Soini, eivät ole toistaiseksi välittäneet tarpeellisessa määrin.

Olen alusta asti ollut presidentti Niinistön kannattaja. Hän oli valintani myös presidentivaalissa. Nykyään luottamukseni hänen vahvuutensa pitää Suomen ja sen kansa puolta muuttuvassa Euroopassa on heikentynyt. Vielä elokuussa presidentti Sauli Niinistö tähdensi, ettei Schengen-sopimusta ole rakennettu "hallitsematonta kansainvaellusta varten." (HS 25.8.2015)

Syksyn edistymisen myötä Niinistön  terävyys näyttää heikentyvän mutta liberaali ja naiivi edistysusko vahvistuvan vastaamaan yleistä poliittista suuntausta.


 "- Pakolaiset ovat täällä ja heitä tulee lisää riippumatta siitä, miten Suomi menettelee". Niinistö vielä toteaa, että ei kannata rajojen sulkemista. Kun Ylen Ykkösaamussa kysytään solidaarisuuden rajasta, Niinistö painottaa ihmisyyden vastuusta.

- Monessa suhteessa toimimme oman etumme mukaisesti, kun tunnemme solidaarisuutta. Ei koskaan tiedä, mitä maailmassa tapahtuu."

Näistä sanoista ja tästä tyylistä tulee itselleni ikävä kyllä mieleen Viaporin linnoituksen antautuminen Suomen sodassa 1808-1809. Antautumismieliala ei ilmennä suomalaista jämeryyttä ja voimaa vaan eurooppalaistuneen EU-Suomen tosiasiallista kansallista heikkoutta ja miehistä periksiantamista. Mukana on myös ikään kuin arkuutta. "Ei koskaan tiedä, mitä maailmassa tapahtuu." Kaikkina aikoina Suomea on kuitenkin auttanut eniten vain yksin Suomi itse. Tulevaisuudessakaan ei löydy sellaista tahoa, joka esim. maksuksi pakolaisten vastaanottamisesta päästäisi Suomen ulkopoliittisesta pälkähästä. Siihen ei ole pystynyt aikaisemminkaan Ruotsi eikä natsi-Saksa.

Kenties välttyäkseen puhumatta  ristiin aikaisempien sanojensa kanssa Niinistö kuitenkin perää suomalaisten arvojen - demokratia, tasa-arvo ja ihmisarvo - kunnioittamista, mutta hänen mielestään niiden jälkeen jää paljon "yhteistä elämää, josa monikulttuurisuus voi toimia." 

Niinistö toimii tässä nyt kuin palomestari, joka sallii metsäpalon alun sytyttämisen mutta ei itse metsäpaloa. Islamilainen kulttuuri ei yleensä tarpeeksi arvosta eikä kunnioita ainakaan Niinistön toivomalla tavalla demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisarvoa  edes Euroopassa. Tästä on kokemusta Ranskasta, Englannista, Tanskasta, Ruotsista jne. 

Toisaalta Niinistö väläyttelee jopa opportunismia sivuuttamalla (ehkäpä tulevan EU:n liittovaltiopolitiikan eduksi) suomalaisista arvoista oman kansallisen kielen - suomenkielen - oman kansallisen uskonnon - kristinuskon - oman suomalaisen heimon - kansakunnan - ensisijaisuuden, ja omat kansalliset juhlat ja symbolit.   


KANSALLINEN HEIKKOUS JA POLTIIKAN TOTALITARISMIN NOUSUN VAARA

Oma-aloitteisuuden katoaminen ei tosin merkitse riitelyn päättymistä. Aikamme suosii päin vastoin juuri kiistoja tuottavaa ääriajattelua. Osa ajattelusta on sukua vanhalle kansallissosialismille, osa muulle autoritaariselle oikeistolaisuudelle, ja osa stalinistiselle vasemmistolaisuudelle ja anarkismille. Usko demokratiaan hiipuu. Pelätään, että pehmeiden ihmisten heikko demokratia on valtion järjestykselle vaarallisempi tila kuin äärioikeistolaisten tai äärivasemmistolaisen vahvojen ihmisten autoritaarisuus ja demokraattisen, monipuoluejärjestelmään pohjautuvan vallan karttaminen. 

En ole kumminkaan tällä hetkellä huolissani perinteisen äärioikeiston, vasemmiston tai anarkistien aiheuttamista ongelmista. Olen huolissani eniten autoritaarisen islamin noususta Afrikassa, Lähi-idässä ja Euroopassa. 

Maltillinen, ja myös länsimaalaisuudesta vaikutteita aikanaan kerännyt, hienokseltaan sekularisoitunut islam on väistymässä monella taholla. Kansanjoukot kerätään koolle taistelevan ja jyrkän islamin nimeen ja kaivatun kalifaatin palvelukseen. Minkä ihmeen tähden kehitys tulisi olemaan Suomessa toinen kuin muualla maailmassa? Vai voittaako muka idealistinen liberalismi ateistisine sivujuonineen Euroopassa fundamentalistisen islamin hengen? Toistaiseksi epäilen mahdollisuutta vahvasti. Saapuvat massat ovat aivan liian suuria, keskimääräinen sivistystaso aivan liian matala, ja sitoutuminen fundamentalistiseen islamiin ylenpalttisen vahva. 

Ateistit ovat muslimeille vain kuin annos "ranskalaisia".

Millä ja miten voimme muuttaa kurssimme ennen kuin Eurooppa ajaa politiikallaan itsensä "ojaan"?

 On palattava J.V. Snellmanin linjalle: Suomen on käännyttävä omille kansallisille juurilleen, koska muita juuria kuin omat, meillä ei Euroopassa lopulta ole. Suomalainen koti, suomalainen uskonto ja suomalainen isänmaa ja suomalainen kansalaisyhteiskunta asettakoot arvolähtökohtamme.


KANSALLINEN HEIKKOUS, TYÖTTÖMYYS JA SOSIAALISET ONGELMAT

Hallitus on laskenut erittäin paljon  maahanmuuttajien varaan yrittäessään nostaa maamme nousuun. Riskit tiedostetaan mutta vakaasti uskotaan onnistumiseen.

"Maahanmuuttajien työttömyysaste on Suomessa kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Myös riski joutua työttömäksi on maahanmuuttajilla suurempi kuin muulla väestöllä. Työllisyysaste kuitenkin paranee Suomessa asutun ajan kuluessa ja vastaa pitkällä aikavälillä kantaväestöä." (2020-raportti, 8).

Mistä tiedetään varmasti, että ulkomaalaisperäisten maahanmuuttajien työllisyysaste vastaa lopulta kantaväestöä? Löytyyhän useitakin esimerkkejä päinvastaisesta kehityksestä ja talouden heikentymisestä.

Ruotsi on näyttänyt meille usein esimerkkiä, johon on julkisessa keskustelussa viitattu. Mielenkiinto on kohdistunut Ruotsin tapaan toimia Suomen kehityksen suunnannäyttäjänä. Tavallisesti naapurimaan valintoja on kehuttu. Ruotsi on ollut maallemme tienraivaaja myös liberalismin kehityksen ja pakolaispolitiikan suhteen. Idealistinen liberalismi ja naiivi humanismi ovat olleet vuosikausia vallalla Ruotsissa ennen Suomea. Ruotsalainen moniarvoisuus, monikulttuurisuus, EU-henkisyys ja pakolaisten vastaanottamishalu ovat innostaneet kaikkia meidän omia liberaalihenkisiä poliitikoita ja järjestöaktiiveja. 

Vuosina 1982 - 2001 Ruotsi otti vastaan Sveitsin jälkeen eniten pakolaisia  Euroopassa. Vuonna 2014 Ruotsin väestöstä oli 21,5% ulkomaalaistaustaisia eli joko ensimmäisen tai toisen polven ulkomaalaisia. Suomalaisten, työperäisten siirtolaisten lisäksi, maassa asuu paljon Syyriasta, Libanonista, Iranista, Irakista ja Somaliasta saapuneita pakolaisia.

Ruotsissa on v. 2014 tietojen mukaan 1 603 551 ulkomailla syntynyttä henkilöä. Lisäksi 488 655 henkeä on syntynyt perheisiin, joissa kumpikin vanhempi on ulkomaalaistaustainen. 

Maahanmuutolla on laskettu olleen ainoastaan 1950-1970 -luvuilla myönteisiä, kansantaloutta edistäviä vaikutuksia. Pakolaispohjainen, uusi maahanmuttotapa on sen sijaan luonut 1980-luvulta lähtien vähitellen runsaasti sosiaalisia ongelmia ja synnyttänyt suuriin kaupunkeihin (esim. Tukholma, Göteborg ja Malmö) muuhanmuuttajavaltaisia lähiöitä, joissa on korkea työttömyys ja runsaasti matalasti koulutettua väestöä. 

Taloutta enemmän kasvaa rikollisuus. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston mukaan ulkomailla syntyneet syyllistyvät rikoksiin kaksi kertaa runsaammin kuin kantaruotsalaiset. Myös ulkomaalta saapuneiden lapset syyllistyvät rikoksiin kantaruotsalaisten perheiden lapsia useammin. 



Myös britit ovat arvioineet, ettei heidän taloutensa ole parantunut maahanmuuton vaikutuksesta. Ulkomaalaiset, erityisesti muslimitaustaiset, ovat sen sijaan aiheuttaneet erilaisia ongelmia. Niistä ikävimmät kohdistuvat tyttöihin ja naisiin niin Englannissa kuin Ruotsissa. (Mrconservative 2013/3).



KANSALLINEN HEIKKOUS JA VÄESTÖN RAISKAUKSET

Saksassa maahanmuuttajat nostivat rikostilastoja yleensä 65 prosentilla (2013/2014). Mikä onkaan vuoden 2015 rikossaldo? (Frontpage 2015/10).


Rikoksista julmimpiin kuuluvat raiskaukset, joista useat ovat erittäin raakoja ja kohdistuvat toistuvasti nuoriin, jopa lapsiin.

Muslimien ja muiden maahantulijoiden suorittamat raiskaukset kuuluvat monikulttuurisuuden ikävimpään antiin (vrt. Wikipedia).  Ruotsia riepottelee nykyään täysin muista maista poikkeava raiskausrikosaalto. Vuonna 1975 poliisille ilmoitettiin 421 raiskausta. V. 2014 raiskauksia raportoitiin 6620 tapausta. Ennen pakolaisten vastaanottoa raiskaukset olivat Ruotsissa jyrkästi alhaisemmalla tasolla.

Suomessa on havaittu saman suuntaus: Ulkomaalaisperäisten miesten osuus on kasvanut kaikissa raiskaustapauksissa. Monet heistä ovat kuuluneet islamin tunnustajiin ainakin nimellisellä tasolla.

"Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilaston mukaan Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneiden suhteellinen osuus raiskauksista on 17-kertainen suomalaisiin verrattuna. Tilaston tehnyt erikoistutkija Matti Lehti on todennut jo aiemmin, etteivät ikä, sukupuoli, ansiotaso tai asuinkunta selitä ilmiötä." (Helsingin uutiset 20.3.2015).

Aivan viime aikoina suomalainen media on joutunut ottamaan kantaa ulkomaalaisten tekemiin seksirikoksiin, koska valtamedia ei pysty pitämään seuraajiaan kokonaan uutispimennossa aiheen tiimoilta. Avainselitykseksi on nostettu "kulttuurien erilaisuus ja viestien väärin käsittäminen." Tällainen "avain" ei avaa edes yhden euron lukkoa. On lapsellista  kuvitella ulkomaalaisten, ja erityisesti muslimien, tekemistä seksirikoksista, että ne tehdään jonkinlaisen hämmennyksen ja tietämättömyyden takia, ja että niistä päästään eroon valistavilla puheilla. 

Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa on raiskattu omasta takaa runsaasti naisia - olivatpa raiskattujen asusteet olleet mitkä hyvänsä. Irakin valloitettua Kuwaitin raiskattiin kuwaitilaisia naisia ja tyttöjä joukoittain. 

"DHAHRAN, Saudi Arabia, Dec. 1— New refugees arriving here after fleeing Kuwait have offered emotional accounts of continuing Iraqi killings, rapes, torture and forced evacuation of civilians. The victims include a 12-year-old girl who was sexually attacked by an Iraqi soldier two weeks ago, according to a detailed account provided by a Kuwaiti doctor who said she had tended the abused child." (The New York Times 2.12.1990).

Naisten pukeutumisesta tai raiskaavien Saddamin sotilaiden tietämättömydessä/hämmentyneisyydestä ei löydy oikeata syytä tapahtumiin. Internetin aikakaudella muslimimiehet ovat myös nähneet entuudestaan "yhtä ja toista" vastakkaisesta sukupuolesta ja seksiakteista. Kysymys koskee monien muslimitaustaisten ulkomaalaisten miesten omaa asennetta, heidän hallitsevaa, ylimielistä, itsekeskeistä, nautintokeskeistä ja alistavaa suhdettaan naiseen, ja usein erityisesti kristittyyn tai sellaiseksi ymmärrettyyn naiseen.

Samanaikaisesti kuin Ruotsissa on vahvistunut ulkomaalaisväestö on maassa ruvennut ilmenemään siihen asti tuntematon tapa joukkoraiskata kohteita.  Vuonna 2012 tapahtui Ruotsin rikoshistorian pahamaineisin joukkoraiskaus, kun kahdeksan turvapaikanhakijaa raiskasi 30-vuotiasta naista useiden tuntien ajan pakolaiskeskuksessa Mariannelundissa. Naisen houkutteli paikalle Ruotsiin jo kotiutunut afgaani ja jätti hänet oman onnensa nojaan. Raiskaajat olivat turvapaikkakeskuksen asukkaita, pääasiassa afgaaneja. (Gatestoneinst 14.2.2015).

Tanskassa puolestaan tapahtui jokin aika sitten törkeä alaikäisen tytön raiskaus. 16-vuotias somali pakotti tytön ensin suuseksiin, otti hänen yltään vaatteet ja raiskasi aitaa vasten. Myöhemmin nuorukainen yritti sepittää tarinaa tytön vapaaehtoisuudesta ja siitä, ettei hän ollut lainkaan perillä 13-vuotiaan iästä. (Ekstrabladet 21.3.2015).

Suomessa poliisi tiedotti 24.11.2015 poikkeavalla tavalla  naisiin kohdistuneen seksuaalisen häirinnän lisääntymisestä maahanmuuttaja-aallon myötä. Häirintä on ollut suusanallista tai fyysistä ahdistelua. Häirintää tapahtuu niin pakolaiskeskuksissa kuin kantasuomalaisiin kohdistuen. 

Yle ja muut suuret mediat ovat tästä ja tällaiseen liittyneestä, toisten tahojen uutisoinnista joko vaienneet tai liittäneet sen rasististen puheenvuorojen tai "vihapuheiden" kategoriaan. Kuitenkin aikaansa seuraavan median tiedossa on ollut Euroopan pakolaiskeskusten turvattomuus ja se, että omassa maassamme on pitkin syksyä tehty vähintään useita raiskauksen yrityksiä ulkomaalaistaustaisten taholta. 

Lokakuussa Suomessa myös raiskattiin kuulo- ja näkövammainen keski-ikäinen nainen Tapanilassa tämän poistuttua N-junasta. Raiskauksen suoritti 26-vuotias Irakista saapunut turvapaikanhakija. Poliisi vaikeni mahdollisimman pitkään raiskarin etnisestä taustasta ja maassaolostatuksesta. 

Jotkut raiskausyritykset ja Oulun seudun ulkomaalaisen henkilön tekemä raiskaus ovat lisäksi poliisilta edelleen selvittämättä, tai tutkimuksista on vaiettu. Vielä marraskuun lopussa poliisihallinto yllättäen kertoi, että sillä on tutkittavanaan 10 raiskausta, joihin epäilään liittyneen turvapaikanhakija. Poliisi ei ole kumminkaan suostunut tarkentamaan tapauksista muuta, ei edes paikkakuntia. En hämmästyisi jos raiskaustapausten todellinen luku olisi moninkertainen. Kaikista raiskauksista - erityisesti pakolaisten omassa keskuudessa tapahtuneista - ei varmaankaan ole tehty rikosilmoitusta.

Vaikeneminen tai äärimmäisen niukka tiedotuspolitiikka voi helpottaa hetkeksi järjestyksenpitoa ja pakolaiskeskusten toimintaedellytyksiä mutta se muuta tosiasioita. Suomi ei ole hyssyttelypolitiikasta huolimatta  vielä unohtanut esim. kuluvan vuoden tammikuussa tapahtunutta 17-vuotiaan viattoman Jonnan murhaa ja ruumiin hävittämistä polttamalla. Tekoon syyllistyi Suomessa turvapaikan saanut 26-vuotias afgaanimies, joka sieppasi seurustelusuhteen päättäneen tytön, raiskasi hänet, ja poltti tekonsa jälkeen sidotun tytön. Tästä raukkamaisesta nuoren tytön julmasta murhasta ja säälimättömästä kiduttamisesta ilmeisine raiskauksineen afgaanimiehelle luettiin elinkautinen tuomio. 

Vasta pääministeri Sipilän omalla paikkakunnalla Kempeleellä tapahtunut 14-vuotiaan tytön törkeä raiskaus on johtanut tuomitsemiseen politiikan johdon tasolla. Epäiltynä raiskauksesta pidätettiin ensin kaksi nuorta (tai nuoren kirjoilla esiintyvää) afgaanimiestä, ja molemmat kuuluvat  seudulle tuotuihin turvapaikanhakijoihin, mutta myöhemmin toinen heistä vapautettiin. Sen sijaan ensimmäinen, 1.1.1998 syntynyt afgaanimies, vangittiin törkeästä raiskauksesta. Teko on samalla lapseen kohdistunut rikos. 

Helsingissä, Hesperian puistossa raiskattiin (IL 30.11.) perjantaina aamuyöllä 30.11. suomalainen 18-vuotias nainen. Tekoon syylliseksi epäillään n. 20-vuotiasta miestä, joka tuli maahamme turvapaikanhakijan statuksella syyskuussa. Miehen kerrotaan pyytäneen  tyttöä raiskauksen jälkeen facebookkaverikseen. Hänen väitetään jääneen poliisin haaviin puhelimeen jääneiden tietojen pohjalta.

Ylen klo 20.30 televisiouutisissa 24.11.2015 uutisankkuri Matti Rönkä tuntui olevan enemmän hämmentynyt Kempeleen raiskauksen aiheuttamasta hälystä kuin Suomen heikentyneestä turvallisuustilanteesta. Punaisessa kravatissa viihtyvälle keski-ikäiselle uutisankkurille oli tärkeätä tuoda esille vanha mediaselitys - "tämähän on vain yksittäistapaus". Toimittaja ei ajatellut tai tunnustanut, ettei juuri ulkomaalaisen tekemä rikos ole suinkaan irrallinen yksittäistapaus vaan kuuluu kiinteänä osana yleisempään ulkomaalaisperäiseen raiskaustrendiin itse raiskaustilastossa. 

Suomessa vuosina 2010-2011 sattuneissa raiskaustapauksissa ulkomailla syntyneet ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan väestöön kuuluneet henkilöt raiskasivat 17,57 kertaa enemmän kuin Suomessa syntyneet suomenkieliset henkilöt. Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan jälkeen tulevat yleensä afrikkalaiset (16,47), muut Euroopan maat (10,22), Kaakkois-Aasiasta tulleet (7,56), Suomessa syntyneet vieraskieliset ihmiset (6,63), ja Latinalaisesta Amerikasta tulleet (6,23). Virolaisten osuudeksi jäi 3.44 ja venäläisten osuus oli "vain" 2,52, joka on pienempi kuin Ruotsissa syntyneiden suomenkielisten luku (4,22). (Optula, 31). 

Trendi on erittäin huolestuttava ja on jo ihme, etteivät poliitikkomme välitä  kiinnittää siihen tarpeellisessa laajuudessa huomiota. Tämän suuuntauksen ja matematiikan pohjalta on nimittäin niin, että jos otamme Suomeen tulevina vuosina massoittain maahanmuuttajia ja pakolaisia erityisesti Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja yleensä Afrikasta, "räjäytämme" raiskaustilastomme Ruotsin tapaan. 

Katselin 26.11. A-studion, jossa haastateltiin kulttuuriasiantuntijana esiintynyttä Mina Zandkarimia. Tämä asiantuntija kuittasi ohjelmassa esille otettujen kansallisuusryhmien tekemät raiskaukset sillä, että "kaikissa kulttuureissa tehdään väkivallantekoja naisia kohtaan." Toinen hänen yrityksensä torjua osoittelut perustui sille, että hän antoi ymmärtää raiskauksia tapahtuvan suomalaisperheissä vielä enemmän, mutta niistä ei kerrota poliisille - ihan niin kuin sama periaate ei pätisi maahanmuuttajaperheisiin. 

Zandkarima oikeastaan jo loukkasi kantasuomalaisia, ja varmasti myös osaa toisen polven suomalaistuneista maahanmuuttajista, rinnastamalla näin suomalaiset raiskaajatilastoissa - todistettavasti, leimaamattomasti ja ilman ns. vihapuheitta - keikkuviin kärkikansallisuuksiin, erityisesti somaleihin, irakilaisiin ja afgaaneihin. Tosiasia nimittäin on, että suhteutettuna prosentuaalisesti väkilukuun, kantasuomalaiset seksuaalirikollisuus on paljon vähäisempää riippumatta syrjäytymis- tai päihdeongelmista. 

Asinatuntija esiintyminen oli tässä  yhtä ontuva kuin jos korkean lapsikuolleisuuden maassa terveysministeri väistelisi vastuitaan näin: "Mutta kaikissa maissa nyt vain lapsia kuolee." 

Monet islamilaisen kulttuuritaustan omaavat ihmiset näyttävät siis olevan erityisen huonoja harrastamaan omaan kulttuuritaustaan liittyvää itsekritiikkiä olivatpa he kulttuuriasiantuntijoita tai eivät.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kiirehti hänkin hämmentämään liberaalikeitosta. Aamulehden jutussa "Kontula: Raiskattujen naisten turvallisuudesta ei olla tippaakaan oltu kiinnostuneita aikaisemmin" (27.11.) Kontula paljastaa rajoittuneisuutensa juuri kansan edustajana.

Kontula esittää: 

- (...) "On tullut vahvasti sellainen fiilis, että suomalaisia naisia saavat raiskata vain kantasuomalaiset miehet ja vasta sitten tulee jutun aihetta, kun joku muu yrittää", Kontula sanoo.

Hän selventää sanomaansa siteeraamalla kantasuomalaisen naisen kirjoittamaa blogitekstiä.

- Kulttuurien kohtaaminen on aina pelottavaa. Vieraat ja erinäköiset ihmiset herättävät huolia ja uhkakuvia. On syytä miettiä, milloin on yleistää asioita. En muista kirjoittajan nimeä, mutta hän oli tiivistänyt asian hyvin sanomalla, ettei hän halua, että hänen turvallisuutensa nimissä harjoitetaan rasistista politiikkaa. Näistä 15 000 raiskatun naisen turvallisuudesta ei olla oltu tippaakaan kiinnostuneita aiemmin. Maailman ja Suomen raiskauksista tekijöinä ovat pääasiassa 17–39-vuotiaat miehet etniseen taustaan katsomatta. Ei ole relevanttia vaatia että koko tämä ihmisryhmä suljetaan lukkojen taakse tai rajoitetaan heidän olemistaan, kansanedustaja lataa.(...)"

Kontulan väite siitä, että suomalaisia naisia saisi raiskata vain kantasuomalaiset miehet on kaikessa poleemisuudessaankin harvinaisen typerä. Jokainen aikaansa seuraava kansanedustaja on perillä siitä, että Suomessa on käyty kaikkina viime vuosina useasti keskustelua seksirikoksista ja erityisesti raiskauksista langetetuista tuomioista, jotka kansan yleisen mielipiteen mukaan ansaitsisivat kovemman tuomion mitä oikeusasteet usein langettavat. Kontula on tehnyt tässä kohdin itsensä kenties jopa naurunalaiseksi. 

Kontula - monien muiden poliitikkojen ja virkamiesten tavoin - sivuuttaa kokonaan tieteellisen tosiasian syntyperäisten, Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä muuttaneiden miesten yliedustuksesta Suomen raiskaustilastoista. Tuntuu kuin Kontulalla olisi vaikeuksia ymmärtää prosenttilaskua, koska hän katselee aina vain raiskauksten kappalemääriä Suomessa. Kontulalle pitäisi myös valjeta, etteivät kantaruotsalaiset nostaneet Ruotsin raiskaustilastoja huippulukemiin vaan tämä johtuu vain ja ainoastaan maahanmuuttajien osuudesta, ja että sama kehitys on edessä meillä, jos otamme yhtä paljon väestöä maahamme samoista lähteistä kuin Ruotsi on tehnyt. Kontulan paheksuma raiskausmäärä, 15 000 kpl, on silloin tulevaisuudessa moninkertainen.

Mutta pitäisikö kaikki 17-39-vuotiaat miehet sulkea lukkojen taakse Kontulan kysymykseen palatakseni. En käsitä miksi Kontula tahtoo tässäkin väen väkisin laajentaa juuri Afrikan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän väestöryhmien todistetun yleisen raiskausherkkyyden koskemaan yhtä hyvin ja samassa määrin myös kaikkia suomalaisia, ja erityisesti suomenkielisiä kantasuomalaisia. Paljon totuudellisempaa, yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa on taistella raiskauksia vastaan vähentämällä roimasti näistä lähteistä tulvien pakolaisten, ja erityisesti naimaikäisten naimattomien miesten määrää pakolaisten sisäänotossa.  Samalla voimme kaikessa rauhassa syventyä lisää kantasuomalaisten tekemiin raiskauksiin ja seksirikoksista langetettaviin tuomioihin.  

Myös henkirikosten kohdalla tilanne on se, että muut maat ovat meillä omia kansalaisia edellä. Henkirikoksten kärjessä ovat viime aikoina pysytelleet Kaakkois-Aasiasta tulleet, ja heti heidän jälkeensä Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleet henkilöt. Sen sijaan Itä-Aasiasta peräisin olevat ihmiset tekivät hieman vähemmän henkirikoksia kuin suomalaiset eli Suomessa syntyneet henkilöt.


KANSALLINEN HEIKKOUS JA TERRORISMIN KASVU

Islamin erityinen, globaali uhka on sen parissa syntynyt terrorismiaalto. Islamiin ainakin omasta mielestään kytkeytyviä terroristijärjestöjä on useita. Tunnetuin niistä on nykyään Isis.

Vaikka monilla muslimeilla on tapana esittää, etteivät terroristit ole "oikeita muslimeja", terroristit pitävät itseään muslimeina ja heitä on sitä runsaammin, mitä enemmän alueella on muslimeja. Muuttoliikkeen kasvaessa perinteisistä islamin maista Eurooppaan siirtyy maanosaan myös islamilaisen terrorismin ongelma. 

Toki Euroopassa on ollut myös aikaisemmin terrorismia joten islamin kulttuuripiirin terrorismi ei tuo meille vallan uutta, mutta toisaalta esimerkiksi 1970-1990 -luvuilla vaikuttanut vasemmistolaistaustainen RAF (Rotee Armee Fraktion) ei ole ollut samanlainen uhka Euroopalle ja maailmalle kuin nyt Isis. Eurooppa havahtui perjantaina 13.11.2015 erityiseen turvattomuuden aikaan terroristijärjestön ryhdyttyä tappamaan siviileitä Pariisissa pommein ja automaattiasein. Terrori tehtiin ns. Jumalan nimeen. Tämäkään ei ikävä kyllä ollut aivan uutta, koska ns. Pärttylin veriyönä 24.8.1572 Pariisissa tapettiin tuhansia hugenotteja (vääräuskoisia) katolisten toimesta, joten Pariisissa ja muualla Euroopassa on esiintynyt valtavasti ja vielä enemmän turvattomuutta myös ennen islamin kulttuurista noussutta terrorismia.

Omana aikanamme Eurooppa on kumminkin rauhoittunut uskonnollisista sodista ja viimeisin laaja sota käytiin uskonnoista poiketen erilaisten poliittisten ideologioiden kannattajien kesken. Lopputulos on uhrien ja heidän omaistensa kannalta tietenkin sama. Pariisissa kuoli yli 150 ihmistä (Aamulehti).


Kuvia terrorismi-iskun tiimoilta: 


Terrorismin uhkan kokeminen on kasvanut Ranskan ohella myös muualla Euroopassa jopa puolueettomassa ja perinteisesti erittäin pakolaismyönteisessä Ruotsissa. Pääministeri Stefan Löfven piti torstaina tiedotustilaisuuden, jossa hän kommentoi terroriuhkatason nostamista kolmesta neljään viisiportaisella asteikolla.

”Joudun valitettavasti toteamaan, että Ruotsi on ollut naiivi. Meille on ollut ehkä vaikeaa myöntää, että Ruotsin kansalaisten joukossa on ihmisiä, jotka kannattavat ISISiä. Nyt lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan todellisuutta, jossa elämme”, sanoo Löfven.

”On täysin sopimatonta, että ihmiset osallistuvat terrorismiin ja palaavat ilman, että he joutuvat teoistaan vastuuseen.”

Hallitus aikoo tiukentaa lakejaan terrorismin osalta. Se esittää myös Schengen-alueelle ulkorajoja, ja se aikoo jatkaa väliaikaisia rajatarkastuksia 11. joulukuuta saakka.

”Ruotsi ei tule milloinkaan olemaan suojasatama terroristeille. Terroristit haluavat romuttaa avoimen yhteiskuntamme, mutta me emme taivu koskaan.”



Suomalaisessa Ylen mediassa presidentti Niinistö määritteli Löfvenin lausunnon "yllättäväksi ulostuloksi" ja kantoi huolta valtioiden omista kansallisista ratkaisuyrityksistä pakolaiskysymyksessä.

Tämä on jälleen uusi osoitus presidentti Niinistön hapuilusta ulkopolitiikkamme hoidossa ainakin pakolaiskysymyksessä.

Kansanedustaja Heidi Hautala mietiskeli puolestaan pakolaisten integroitumisen ongelmia toteamalla televisiossa, että kotouttaminen täytyy turvata tekemällä vastaanottomaasta - siis Suomesta - niin hyvä, ettei islamilainen terrorismi saa jalansijaa kasvaa. Hautala ei ilmeisesti tarpeeksi arvosta suomalaista elintasoa, koulutusta, terveydenhoitoa ja turvallisuutta. Monen muun mielestä länsimaat ja Suomi edustavat monessa suhteessa korkean hyvinvoinnin ja - elintason maita, ja tekevät kaikkensa päästäkseen ns. osille. Toiseksi - jos otamme pakolaisia vastaan idealisti-liberaalien toivomassa laajuudessa, meillä ei ole toden totta mahdollisuutta tarjota edes nykyistä hyvinvointia "terrorismin ehkäisemiseksi." 

Näin vielä tässä vaiheessa islamilaista pakolais- ja maahanmuuttoaaltoa suomalainen poliittinen eliitti näyttäisi vähintään  torkahtelevan "prinsessa Ruususen unessa". On tietysti myös poliittisesti hankala asia peruuttaa mielipiteissä, jos aikaisemmin on haluttu olla vallan esimerkillisiä liberaalin maahanmuuttopolitiikan ja pakolaisidealismin kannattajia.


VÄÄRÄ JA OIKEA INTEGROIMINEN

On perusteetonta esittää, että mustat raiskaavat aina enemmän kuin valkoiset, tai että afgaanit, somalit, irakilaiset ym. ovat etnisinä ryhminä rikoskeskeisiä ja erityisesti raiskaajakansoja. Näin ei voida sanoa, ellei tiede pysty osoittamaan väitteelle tukea esim. geenejä tutkimalla. Kokonaisen kansan tai kansanryhmän leimaaminen stigmalla "rikollinen" on sosiaalisena ilmiönä rasistinen ratkaisu selvittää ongelma. Sen sijaan on tosiasia, että esim. juuri Ruotsissa tai Englannissa pakolaisten integroiminen valtakulttuuriin on  epäonnistunut. Pakolaiset ovat ehkä kadottaneet yhteyden omaan kulttuuriinsa, oman alkuperäisen lähtömaansa järjestykseen ja tapoihin eivätkä he ole omaksuneet riittävässä määrin vastaanottomaan tapakulttuuria tai integroituneet muuhun yhteiskuntaan. Toisaalta tämä ei muuta sitä, etteikö myös heidän lähtömaassaan voitaisi tehdä rikoksia lähtökohtaisesti enemmän kuin Suomessa.

Keskisuomalainen tutustui Ruotsissa Malmön elämään ja törmäsi tutkimusmatkallaan pohjoismaisittain ajateltuna outoon tilanteeseen: Nuorista miehistä koostuva irakilaisjengi hallitsi kuin kuninkaat Rosengårdin kaupunginosaa.

"Alue on ollut uutisissa monta kertaa. Esimerkiksi viime jouluna samoilla kulmilla koettiin neljän pommi-iskun sarja viiden vuorokauden sisällä.
– Ymmärrättekö, että ette ole enää Ruotsin alueella, kysyy nuori mies saapuessamme Rosengårdin lähiön pahamaineisimpaan kortteliin.
– Tämä on vielä Ruotsia ja tästä eteenpäin ei. Eikö teitä pelota? Tämä on Ruotsin vaarallisin paikka, nuorukainen tivaa."



Tähän loppuu Ruotsi! Ruotsissa on tehty useita juurettomuuteen ja heikkoon sosiaalistumiseen johtaneita virheitä pakolaisten kotouttamisen suhteen.


KOTOUTTAMISEN SUDENKUOPAT

- Liian paljon pakolaisia maahan liian lyhyellä aikavälillä
- Liian paljon pakolaisia samasta kulttuuripiiristä (islam)
- Poliitikoilla ja humanisteilla liian liberaali käsitys eri kulttuurien tasa-arvosta,  eri väestönosien tasa-arvosta
- Pakolaisilla itsellään liian vähäinen arvostus vastaanottavan maan kulttuuria, väestöä ja lakeja kohtaan
- Liian heikko yhteiskuntakuri ja lainkäyttö
- Liian korkea yhteiskunnan ja työmarkkinoiden taso suhteessa lähtömaiden kehitystasoon, ja liian pitkälle edennyt työn automatisoituminen
- Liiallinen tukien osoittaminen, paljon vastikkeetonta kuluttamista
- Suureksi osaksi  pakonomaista, yhteiskunnasta ylhäältä käsin ohjattua pakolaisten hyväksymistä epärealistisella ja idealistisella lähtöasetelmalla
- Kantaruotsalaisten sitkeät ylemmyyden tunteet (osaksi seuraus, osaksi kulttuuri)
- Oikeistoradikalismi (väärän pakolaispolitiikan seuraus)
- Islamistiradikalisoituminen (osaksi pp:n seuraus, osaksi kulttuurisidonnainen)
- Vasemmistoradikalismi (myös anarkismi) ja antinationalistisuus ja naiivi humanismi
- Lähiöslummiutuminen

Suomessa ei ole syytä toistaa Ruotsin tekemiä virheitä. Tärkeintä on puuttua lujasti pakolaistulvaan, ottaa vastaan vain hyvin integroitavia määriä pakolaisia, ja valikoida niitä eri kulttuuriyhteyyksistä - ei etupäässä vain islamilaisista yhteisöistä. Islaminuskoisten määrää pakolaisjoukossa tulisi päin vastoin vähentää ja suosia kristillisestä kulttuuritaustasta saapuvia pakolaisia. 

Pakolaisia ei pidä ottaa enemmän kuin yhteiskunnassa on mahdollista heitä kouluttaa ja tosiasiallisesti työllistää. Ellei tämä onnistu sopimusteitse, on ulkorajat joksikin aikaa suljettava pakolaisilta, ja estettävä maahan saapuminen tarvittaessa voimakeinoin Unkarin tavoin mutta jopa tätä päättäväisemmin. Suomi ei voi nimittäin avata rajojaan juuri mihinkään toiseen maahan pakolaismassan läpijuoksuttamista varten. Norja ja Venäjä suostuisivat tuskin ottamaan Suomesta vastaan tuhansia ja kymmeniä tuhansia pakolaisia maaperälleen. Pikemmin Suomi on pakolaispussin pohjoinen perä.

Suomen on perustettava pakolaispolitiikkansa erityisesti avun antamiselle leireille ja kehitysmaiden tukemiseen. Pakolaisia otetaan vastaan vähän ja valikoiden.

Pakolaisille on tehtävä selväksi se, että vastaanottava maa ei ole suinkaan jokin "monikulttuurinen sekahedelmäsoppa" vaan se arvostaa itse ensimmäisellä sijalla omaa länsimaista kulttuuriaan, omia lakejaan ja omia tapojaan, ja että vastaanottava taho edellyttää lakien ja tapojen hyväksymisen ja aidon seuraamisen (tämä on kirjoitettu v. 2015 ja tällöin kirjoittajalle ei ollut vielä valjennut se miten laajasti mutta lyhyellä aikavälillä Suomen kulttuuri-ilmapiiriä on suuresti muokattu pois entiseltä pohjaltaan). 

Islamin laki ei saa mennä edelle vastaanottavan valtion lakeja eikä islamin uskonnon takia kavenneta millään tavoin kristinuskon harjoitusta tai ensisijaisuutta yhteiskunnassa.

Länsimaisessa yhteiskunnassa ei hyväksytä naista tai lasta halventavia tapoja, pukeutumissääntöjä, eristämistä, ympärileikkauksia eikä eläinuhreja (tai halai-teurastuksia). 

Ulkomaalaistaustaisten tekemien rikosten, erityisesti seksuaalirikosten takia on poliisitutkintaa ja rangaistuskäytäntöä tehostettava ja rangaistuksia ankaroitettava, koska islamin maista tulevat ovat tottuneet arvostamaan  ankaraa ohjausta (ikävä kyllä kuluva vuosi 2016 on vahvistanut vain sen, että poliisi on erityisen halukas toimimaan vain maahanmuuttokriittisiä tahoja vastaan). 

Rikokseen syyllistyneet pakolaiset on palautettava lähtömaahan vähintään heti tuomion kärsimisen jälkeen tai eristettävä määräajaksi työleireille, ellei lähtömaa suostu ottamaan heitä vastaan. Pakolaiselle ei saa myöntää kansalaisuutta, jos hän tekee vastaanottajamaassa rikoksen saatuaan turvapaikan, tai jos hän on tehnyt lähtömaassaan vakavia henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia.

Toisaalta meidän suomalaisten on samalla torjuttava rasismi sekä jumalanpilkka: islamin ja sen profeetan vähättely tai pilkkaaminen. Meidän on tuettava integroitumista haluavia henkilöitä ja sanouduttava irti alentuvasta tai vähättelevästä suhtautumisesta pakolaisiin ja ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Jokaiselle ihmiselle on annettava mahdollisuus näyttää mihin pystyy ja mitä haluaa tavoitella laillisin keinoin yhteiskunnassamme. Meidän on myös kunnioitettava osaksi sekularisoitunutta -  ja yleensä maltillista - islamia ja rauhallisia ja oikeudenmukaisia muslimeja, ja annettava heille koti- ja työrauha, ja rauha harjoittaa omaa uskontoaan, mutta ei kristinuskon kanssa tasavertaisessa suhteessa valtioon nähden. Annettakoon hyville muslimeille täysi uskonrauha harjoittaa omassa piirissään rauhanomaista uskontoaan mutta heille on toisaalta ehdottomasti kelvattava virallinen kristillinen Suomi kristillisine juhlineen ja symboleineen. Niin menettelisivät oikeudenmukaiset muslimit maissaan vastaavassa tilanteessa myös kristityjä kohtaan (jälleen kerran joudun toteamaan olleeni hyväuskoinen, sillä vuoden 2016 aikana Suomessa on harrastettu monikulttuurisuutta ainoastaan Suomen oman, perinteellisen kulttuurin ja originaalin kristinuskon alasajon kautta). 

Kun arvostamme vastuuttaen pakolaisia ja suomalaisuuttamme enemmän kuin nyt teemme, voimme kaukaisten pakolaisleirien tukemisen lisäksi ottaa maahamme pakolaisia mutta toistaiseksi korkeintaan muutaman sadan pakolaisen vuosimäärissä. Näin voimme käyttää aikaa suomalaiseen kulttuuriin kotouttamiseen ja tänne tulevat ymmärtävät arvostaa hyvässä järjestyksessä olevaa ja itsetunnoltaan tervehenkistä vastaanottomaata. Suomalaiset puolestaan osoittaisivat arvonantoa pakolaisille - kuten he nyt osoittavat niille pakolaisille ja heidän lapsilleen, jotka jo ovat onnistuneet integroitumaan kulttuuriimme ja nauttivat yleistä arvostusta.

Monet väittävät, ettei Suomi voi ruveta tekemään vastoin muun Euroopan pakolaispolitiikkaa ja allekirjoitettuja sopimuksia. Euroopassa on jo nyt valtioita, joiden pakolaispolitiikka poikkeaa jyrkästi muista. Suomi saa samalla tavoin valita oman tiensä. Sopimukset eivät voi sitoa valtioita aina ja kaikissa tilanteissa. On huomioitava radikaalit muutokset. Toisaalta nykyään ei pidetä yleisesti kiinni edes pakolaisten ohjaamista ja rekisteröintiä koskevista määräyksistä. Meidän on tehtävä niin kuin muutkin viisaat maat: ajateltava viime sijassa omaa selviytymistämme.

Jos tarvitsemme lisää työntekijöitä ja veronmaksajia, työvoima on valittava muulla kuin vain humanitaarisella perusteella. Mikäli luomme todellisuutta vastaavat ja siksi myös houkuttelevat, akuuttiin työvoimatarpeeseen nivoutuvat työmarkkinat, saamme tarvittaessa runsaasti peruskoulutettuja siirtolaisia eri maista. Siirtolaisia valittaessa on tähtättävä siihen, että lähtijöiden kulttuuritausta sopii mahdollisimman hyvin perinteelliseen suomalaiseen kulttuuriin. Verojen osalta myös harmaan talouden kuriin saattaminen on tärkeämpää kuin tuoda maahan uusia ihmisiä kenties vain entisestään kasvavan harmaan talouden piiriin.



12.1.2016

(Muokattu 7.11.2017)

Heikki P.




KESKEISIÄ LÄHTEITÄ:



(Jokin aika sitten lähde "Optula" lukittiin suurelta yleisöltä ilmeisesti poliitisena vetona pakolaiskeskustelussa)


Siirtolaisinsituutti (2000): Kylmän sodan loppuminen ja  EU-jäsenyys muuttivat Suomen 
maahanmuuttopolitiikkaa (Tiina Salmio)

Työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelma (2009)

VATT ANALYYSI 1 (2014)


Valtioneuvoston viestintäosasto  24.9.2015 14.41

TIEDOTE 505/2015

Hallitus on perustanut ministerityöryhmän maahanmuuttoa varten. Maahanmuuttoryhmän puheenjohtajana toimii sisäministeri Petteri Orpo. Ryhmään kuuluvat pääministeri Juha Sipilä, ulkoministeri Timo Soini, valtiovarainministeri Alexander Stubb ja valtiosihteerit toimivat tarvittaessa heidän sijaisinaan. Ministeriryhmän jäseninä ovat myös ministerit Anu Vehviläinen, Juha Rehula, Olli Rehn, Hanna Mäntylä, Jari Lindström ja Sanni Grahn-Laasonen. Ministerityöryhmä muodostaa ja ylläpitää tilannekuvaa turvapaikanhakijatilanteesta sekä seuraa kotoutumisen edistymistä. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti.

Lisätietoja: poliittinen erityisavustaja Riina Nevamäki, p. 09 1602 2009 ja kansainvälisten asioiden erityisavustaja Anna-Kaisa Heikkinen, p. 0295 160 306, valtioneuvoston kanslia.


Keskeisiä lakeja ja asetuksia


Pakolaiset kohdemaittain: 


























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)