USKONNON INSTITUUTIOT JA HOMOSEKSUAALISUUDEN PROBLEEMI

Onko vain heteroseksi pian "Outlaw"?

HINDUISMI JA MUITA PERINTEISIÄ USKONTOJA

Hindulaisuus on erittäin laaja ilmiö. Veda-kulttuurin kerrotaan olleen olemassa jo 2000 eKr. Pyhinä pidettyjä tekstejä ja niiden selitysteoksia tunnetaan paljon. Eri jumalia esitetään olevan miljoonia. Jopa jokaisella kylällä voi olla oma nimikkojumalansa. Erityisesti hindulaisuuteen pätee, että on hyvin vaikeata ratkaista, tai edes kunnolla väittää, mitä hinduismi mistäkin asiasta "kaikki yhdessä" esittää. Hindulaisuudessa suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen käytännössä kumminkin vanhan "kolmannen sukupuolen" -kontekstin kautta. Uskomusten mukaan tavataan miehiä, naisia ja sitten vielä  "kolmansia", jotka eivät siis ole kunnolla miehiä eikä naisia. Nämä voivat rakastua samaan sukupuoleen. 

Ainakin osaksi "kolmas sukupuoli" liittynee jälleensyntymisteoriohin. Jos miehen sielu on ollut edellisessä elämässä esimerkiksi naisen ruumiissa ja jostain syystä mennyt elämä häneen edelleen nykyistä voimakkaammin vaikuttaa, se voi avata horisontin pitää miehistä. Menneiden elämien muistaminen ei ole kumminkaan Intian kulttuurissa mikään hyvä asia. Päinvastoin, koetaan, että on jonkinlainen kirous muistaa osia tai enemmän aikaisemmasta elämästä. 

Nykyajan Intiassakaan homoseksuaalisuus ei ole rikos. Eräät hinduliikkeet suhtautuvat homouteen kriittisesti tai tuomitsevasti, toiset sallivammin. Esimerkiksi  Krishna-liike tukee vain miehen ja naisen välistä parisuhdetta. 

Zarathustran oppeihin nojaavan sikhiliikkeen johto tuomitsi v. 2005 homoavioliitot. Jotkut sikhit ovat päätöstä vastaan.

Kungfutselaisuus on valtion ja perheen hyvinvointia ajava, vanha ja myös valtio-opillisia viisauksia sisältävä uskonto. Perhe käsitettiin miehen ja naisen liitoksi. Kugfutselaisuuteen kuuluneen ystävyyden oppilaan ja opettajan välillä on joskus tulkittu sisältävän homoeroottisia piirteitä, mutta ei ole kai merkittävää perustetta pitää  kungfutselaisuutta tältä pohjalta homomyönteisenä uskontona. Kungufselaisuuden ja homoseksuaalisuuden välinen suhde on kaiketi suoraan verrannollinen aikakautensa valtion suhtautumiseen perheeseen ja perhe-elämään.  Kungfutselainen onni lähtee yksilöihmisen oikeasta elämäntavasta, laajenee oikeaan perhejärjestelmään ja tästä eteenpäin aina valtakunnan viisaaseen hallitsemiseen asti. Vaikka homouden salliminen on terveen järjen kannalta parempi ratkaisu kuin homojen verinen vainoaminen, mikään ei kungfutselaisessa yhteiskunnassa viittaa homoseksuaalisten suhteiden edes jonkinlaiseen tasa-arvoisuuteen suhteessa heterosuhteisiin. Voi olettaa, että kungfutselaisuudessa yksilöihmisellä saattoi olla tilaa homoudelle, mutta homous ja  homoparit eivät olleet tärkeitä ja harkinnan arvoisia kysymyksiä  periaatteiden tasolla katsottuna. Perheessä isällä ja esivanhemmilla oli tärkeä rooli - joten yksilölle oli hyvin tärkeätä saada aikanaan itse omia lapsia.

Taolaisuus kuuluu myös vanhoihin, homoseksuaalisuuden kannalta osaksi tuntemattomiin uskontoihin, koska sen pyhissä teksteistä  (Tao Te Ching ja Zhuangzi) ei ilmeisesti löydy Raamatun ja Koraanin tavoin yhtä tai kahta konkreettista säädöstä puoltavalle tai kieltävälle kannalle. Taolaisuudessa yhtä kaikki korostetaan kahden eri elementin luomaa tasapainoa.  Taolaisuus opettaa elementeistä Yin ja Yang, kahdesta vastakkaiseta voimasta, jotka ylläpitävät harmonian kautta tasapainoa. Ihmisten, jotka harjoittavat homoseksuaalisia suhteita, katsotaan vaarantavan tasapainottomuutensa takia elämänsä ja mielenterveytensä.

Aasialainen buddhalaisuus ei suoraan hyväksy homoseksuaalisuutta tai se suhtautuu siihen vähintään vältellen. Poikkeukseksi on mainittu Edo-kaudella ilmennyt homoseksuaaliseksi tulkittu suhde nuoremman ja vanhemman munkin välillä. Länsimaissa ja liberaaleissa kulttuureissa myös budhhalaisuus on sittemmin kehitellyt keskuudessaan suvaitsevaisempia piirteitä.

DALAI-LAMAN TAPAUS: HÖLYNPÖLYÄ TIIBETISTÄ?

Tiibetin buddhalaisuudessa homoseksuaalisuus katsotaan seksuaalisuuden väärinkäytöksi. Tätä mieltä on ollut mm. 14. dalai-lama Tenzin Gyatso (Lhamo Dhondrub, s. 6. heinäkuuta 1935), jonka mukaan kielto koskee ainakin buddhalaisia.

Tenzin Gyatso 14. dalai-lama (Foto: Internet)

 Tuomas Enbuske, "1. hölynpölyn herra" (Foto: Wikipedia)

Suomalainen, nähtävästi jonkin sortin  idealistinen liberaali Tuomas Enbuske suhtautui Tiibetin korkeimman arvojohtajan mielipiteisiin seuraavalla tavalla:

"Suomalaisten äärikristittyjen ja Dalai-laman edustaman buddhalaisuuden käsitykset homojen oikeuksista ovat yllättävän samanlaisia. Dalai-lama on puolustanut homojen ihmisoikeuksia, mutta vastustanut heidän oikeuttaan toteuttaa seksuaalisuuttaan. Homoseksuaalisuus on hänen mielestään kielletty buddhalaisilta. Toivottavasti Dalai-laman tavannut presidenttiehdokas Pekka Haavisto keskusteli myös Tiibetin homojen oikeuksista. On jännä kuinka länsimaiset maallistuneet ihmiset hyväksyvät kaikenlaista hölynpölyä, kun kuulevat sen aasialaisen suusta. En ole keksinyt mitään muuta syytä kuin että buddhalaisuudessa on paremmannäköisiä sisustusesineitä, tauluja ja patsaita, jotka näyttävät hyvältä Artekin sohvan vieressä. Tiibetiläisten poliittiset vaatimukset ovat tietysti täysin kannattettavia. Kiinan miehitysvalta on väärin. Mutta se, mitä Dalai-lama väittää olevansa, on länsimaisen tieteen valossa täyttä nonsensea. Hän kertoo itse olevansa “taivaan nimittämä perinnöllinen hallitsija” ja edellisten lamojen reinkarnaatio. Jos amerikkalainen kristitty poliitikko puhuisi vastaavaa, pitäisimme tätä täysin kajahtaneena. Itäisen uskonnon perustelemattomat väitteet ovat ihan yhtä epätotta kuin länsimaisen uskonnon. Hölynpöly on hölynpölyä Tiibetissäkin." 

(kolumni US) 



KIRJAN USKONNOT: JUUTALAISUUS, ISLAM JA KRISTINUSKO

Islam ei hyväksy homosuhteita. Kaikkialla islamilaisessa kulttuurissa tuomitaan homoseksuaalisuus, koska myös  Koraani ilmiön tuomitsee. Islamin maailmassa länsimainen tendenssi kohti suurempaa arvoliberalismia ei ole ainakaan toistaiseksi edistynyt.

Klassillinen juutalaisuus ei hyväksy homosuhteita. Pitkät perinteet omaava juutalainen uskonto on tuominnut moneen otteeseen homoseksualismin. Vanhassa testamentissa on jyrkkä kielto harrastaa homosuhteita. Ortodoksijuutalaisuus pitää edelleen homoutta ja siihen rinnastettavaa lesboutta tuomittavana asiana. 

Länsimaisessa kulttuurissa vahvistunut reformi- ja liberaalijuutalaisuus ovat kehitelleet päinvastaista ajattelutapaa. Yhdysvalloissa jotkin nykyiset liberaalisynagoogat ovat vihkineet homopareja.

Klassillinen kristinusko on suhtautunut Vt:n, juutalaisen perinteen ja Paavalin opetuskirjeiden pohjalta kielteisesti homoseksuaalisuuteen. Liberaalin ajattelutavan voimistuessa länsimaisessa kulttuurissa osa kristityistä on muuttanut suhtautumistaan homouteen.  Suomessa luterilainen kirkko käy parhaillaan sisäistä kiistaa homoavioliittojen tiimoilta. Niin homoasian puolesta kuin vastaan on erottu kirkosta. Helluntailaiset ja yleensä ns. vapaiden suuntien edustajat eivät edelleenkään suhtaudu homoseksuaalisuuteen, tarkemmin sanottuna homoseksuaalisiin  suhteisiin, sallivasti Suomessakaan. Katolinen kirkko, ja samalla maailman suurin kristillinen mielipidevaikuttaja, ei ole homoseksuaalisten suhteiden puolella missään päin maailmaa. 

"Homoseksuaaliset ihmiset on kutsuttu siveyteen. Itsensä hillitsemisen hyveen kautta, joka kasvattaa sisäiseen vapauteen, he voivat ja heidän tulee – joskus epäitsekkään ystävyyden tukemina – rukouksen ja sakramenttien armon kautta edetä askel askeleelta ja päättäväisesti kohti kristillistä täydellisyyttä." (Katolisen kirkon katekismus 2359.) 

Ortodoksinen kirkko ei hyväksy homoseksuaalisuutta tai kannata samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoa. Arkkipiispa Johannes on maassamme selvästi tuonut esille sen, että ortodoksisen kirkon tulee olla miehen ja naisen välisen avioliiton kannalla. 

UUSUSKONNOT, SATANISMI JA SAATANAN PALVOJIEN KIRKKO

Unitaariuniversaalinen liike hyväksyi USA:ssa homouden, transsukupuolisuuden ja homoavioliitot jo aikaisin.

Satanismissa ja La Veyn perinteessä ollaan avoimia (lähes) kaikille seksuaalisuuden ilmentämisille ja samalla kertaa myös homoseksuaalisuudelle ja homoseksuaaliselle käyttäytymiselle.

Saatanan palvojien kirkko on hyväksynyt homot, lesbot ja bi-jäsenet yhteyteensä v. 1966 lähtien.
(linkki lähteeseen)

Saatanan palvojien kirkko hyväksyy ilmoituksensa mukaisesti homoavioliitot, sukupuolen muuttamiset, S&M -seksin ym. täysi-ikäisten ja suhteisiin vapaaehtoisten kesken. 

Anton La Vey (Foto: Wikipedia)

La Veyn "heräämisestä" ja kääntymisestä pois kristinuskosta kerrotaan näin:


"Called "The Black Pope" by many of his followers, Anton La Vey began the road to High Priesthood of the Church of Satan when he was only 16 years old and an organ player in a carnival:

"On Saturday night I would see men lusting after halfnaked girls dancing at the carnival, and on Sunday morning when I was playing the organ for tent-show evangelists at the other end of the carnival lot, I would see these same men sitting in the pews with their wives and children, asking God to forgive them and purge them of carnal desires. And the next Saturday night they'd be back at The carnival or some other place of indulgence. "I knew then that the Christian Church thrives on hypocrisy, and that man's carnal nature will out!" 

(linkki lähteeseen)

Anton tajusi siis jo 16-vuotiaana sen, että monet kristityt miehet toimivat farisealaisella tavalla, ja että nuoresta miehestä on kiva katsella tyttöjä. 

KRISTINUSKO JA HOMOSEKSUAALISUUS - TIE FARISEALAISUUDESTA SATANISMIN ÄÄRELLE

Turhaan filosofiassa ei ole esitetty seuraavaa kehityksen kaavaa: teesi - antiteesi - synteesi. Vaikka dialektinen materialismi on filosofian metafyysinen konstruktio, itse dialektisen kehityksen kaava sisältää runsaasti  sattuvia huomioita maailmaan kuuluvista kehityskuluista, vaikka se ei ole kaikkeen sopiva eli aina absoluuttinen selityspohja. 

Näin "dialektiikka" toimii suhteessa kristinuskoon ja homokysymykseen:

1 Teesi (Vt) homoseksuaalisuus on paha synti, homouden harjoittajat täytyy tappaa!

2 Jatkoteesi (Ut) homot ovat heteroita, jotka irstauttaan ja seksileikkeihinsä kyllästyttyään vaihtavat luonnollisen sukupuolikumppaninsa luonnottomaan eli samaa sukupuolta olevaan ihmiseen!

3 Antiteesi (humanismi, idealistinen liberalismi) on aivan luonnollista ja hyväksyttävää olla homoseksuaalinen ihminen, ja on aivan luonnollista ja hyväksyttävää harrastaa homoseksuaalisia suhteita, ja homoliitto on myös luonnollinen, tasa-arvoinen ja jopa vaalittava ja puolustettava asia kaiken kritiikin edessä!

Aina tai vähintään usein kun esitetään vahva, sellaisenaan todistamaton mutta dynaaminen väite, tämä tulee - ellei omana aikanaan niin tulevaisuudessa - saamaan kilpailijan, eräänlaisen "ajatusopposition", joka rupeaa ottamaan väitteestä mittaa. Mutta usein tapahtuu, ettei vastaväite ole kovinkaan hyvin perusteltu vaan osoittaa vastaavaa taipumusta ylilyöntisyyteen.  Otaksun, että jokainen Jumalaa kunnioittava ja tervejärkinen nykyjuutalainen sekä -kristitty pahastuisi ja keskeyttäisi Vt:n "lakipohjaisen" homosurman. On toisaalta vaikeata tai mahdotonta päästä perille onko Vt:n lakia aikanaan toteutettu vai ei - ja jos on, niin millaisissa olosuhteissa ja mitä tarkoitusta varten. Ut:n kirjoissa ei enää vaadita homosuhteista kuolemanrangaistusta, mutta kristinuskon kehittymiseen vaikuttanut apostoli Paavali suhtautuu homoseksuaalisuuteen muuten kielteisesti ja käsittää sen johtuvan vain ihmisen seksuaalisen elämän holtittomuudesta.  

Niin pitkälle kun juutalaisuus ja erityisesti Paavalin opastama kristinusko etiikkoineen hallitsivat jollain tavoin kulttuurin arvo- ja oikeusnormien maailmaa, jatkui länsimaisessa kulttuurissa homoseksuaalisuuteen liitettävät sanktiot: sosiaalinen eristäminen ja homoseksuaalisuuden leimaaminen rikokseksi tai mielisairaudeksi. Humanismi, liberalismi ja postmodernin arvonihilismin suuntauksen korvaaja, länsimainen idealistinen liberalismi, on tehnyt lähes kritiikittömän täyskäännöksen. Se on sorvannut antiteesin: "Homoseksuaalisuus on täysin luonnollista ja täysin hyväksyttävää". Jokaista antiteesiin myönteisesti suhtautuvaa kiitetään uudistusmieliseksi ja vastustajaa ja kriitikkoa arvostellaan konservatiiviksi ja suvaitsemattomaksi. Joskus arvostelu käy karkeaksi, jopa paikoin vallan pilkkaavaksi - kuten Enbusken suhtautumisessa Tiibetin hengelliseen johtajaan, jonka tiedot, taidot ja älykkyys pystynevät kilpailemaan pitkällekin toimittajan omien kykyjen kanssa.

Kaikilla suurilla yksijumalaisilla uskonnoilla on lähtökohtainen kielteinen asenne homosuhteisiin. Myös monet muut uskonnot tukevat tätä kriittisyyttä. On erikoista, ehkä jopa huolestuttavaa, että nykyään monien kristittyjen mielipiteet seksistä ja seksisuhteista -  homoseksuaalisuutta myöten - lähestyvät enemmän satanismia ja saatananpalvontaa kuin omaa uskonnollista juurtaan, yhden näkymättömän, Pyhän Jumalan kunnioittamista ja palvontaa. Mitä se kertoo Saatanasta ja hänen kannattajistaan, ja mitä Jumalasta ja hänen asianajajistaan?

Anton La Veyn oivallukset ihmisen erotiikasta ovat ylipäänsä merkinneet jotain huomionarvoista vain hyvin ahtaassa ja pienessä kristillisessä kuviossa, keskellä ulkoapäin ohjautuvien, maineestaan tarkkojen ja kaksinaamaisuuteen tottuneiden tunkkaista maailmaa. Seksuaalisuuteen ja homoseksuaalisuuteen voi ja mielestäni tuleekin suhtautua muulla tavoin kuin kahdella, tekstissäni viitatulla äärikeinolla. On luonnollista olla ruumiillinen ihminen ja tuntea erilaisia haluja ja himoja, kaivata ja etsiä täyttymistä, etsiä, joutua harhaan ja löytää jälleen, ja päästä eteenpäin taas vähän kypsempänä ihmisenä ja kristittynä. Mutta vaikka peruslähtökohtamme - ihminen ja kristitty ruumiillisuudessaan ja tarpeineen - on luonnollinen ja oikea, samasta hyvästä maasta voi nousta eri tavoin esille. On vahingollista, lapsellista, intomielistä ja vähemmän älykästä koettaa väittää lähes kaiken inhimillisen - eli ihmiselämässä salaa tai julkisesti harjoitettavan - toiminnan olevan aina tai lähes pääsääntöisesti samalla luonnollista, luonnon mukaista ja kristinuskon mukaista elämää. 

Homoseksuaalisuus on mielestäni seksuaalisuuden häiriö siinä missä muut elämään kuuluvat häiriöt ja puutokset. Joku hyödyntää häiriötään identifioitumalla koko persoonallisuudellaan siihen, mutta joku toinen ymmärtää vain olevansa tässä suhteessa keskenkasvuinen eikä hänelle ole tärkeätä koettaa valaista kehityshäiriönsä päälle sädekehää. 

Luontoa ajatellen on niin, ettei homoseksuaalinen suhde palvele käytännössä yhtään mitään, tai  ettei se ainakaan palvele muuta kuin oman suvunjatkamisen lopettamista - ellei tiede muuta keinotekoisesti yritä. Homous on siis yksinkertaisesti "luontoäidin turhake". Kulttuuri-ihmiseen pätee toisaalta yhä enemmän toteamus: "Kulttuuri on ihmisen toinen luonto." Näin havaitsemme näkevämme idealistisen liberalismin kulttuurituotteen - "luonnollinen homo" - luonnon tosiasiallisen tuotteen rinnalla. Parhaillaan sukupuolisuuden kulttuurituote halutaan nostaa, tai pikemmin kangeta, manipulaation keinoin tasa-arvoiseksi "luonnon parisuhdetuotteen" - naisen ja miehen muodostaman ihmisparin - rinnalle. 

Vastakkainasettelun luonnollinen synteesi on mielestäni siinä, että ymmärrämme entistä moraalisemmin ja entistä syvällisemmin homoseksuaalisuutta Mooseksen ja Paavalin aikaan verrattuna, mutta samalla käsitämme vielä selvemmin sen, ettei homous ole luonnollista ja ettei homoliitto voi olla oikea parisuhdeliitto kristinuskon, monien muiden uskontojen ja itse luonnon mallia silmällä pitäen. 

Meillä jokaisella löytyvät omat vahvuudet ja puutteet. Jos yksilön osana on homous eikä hän pysty kaipauksensa ja heikkoutensa takia pysymään erossa homoseksuaalisista suhteista, hänen ei ole lainkaan mielekästä edetä tästä pidemmälle ja vaatia parisuhteelleen vielä avioliiton statusta ikäänkuin kompensoidakseen viimeisetkin syyllisyydentunteensa. Rehellisempää on tunnustaa, ettei ainakaan minusta mies tai nainen - juuri tällä elämän alueella  - ole avioliittokelpoinen, ja ettei hän voi - haluamiseen tai jaksamiseen liittyen - pysyä erossa tästä yhdenlaisesta kehityshäiriöstään. Onhan toki monia muita aloja, joilla homoseksuaalinen ihminen voi osoittaa kypsyyttä, lahjakkuutta ja hyvää harkintakykyä. Homous voi olla määrätynlainen vika mutta ei mielestäni kristinuskon mukaan synti - ellei ihminen tieten tahtoen rupea elämään yhä vapaamielisemmin, lopulta täysin röyhkeästi kadottaen oman terveellisen, kaikille ihmiselle sopivan synnintunnon ja suhteellisuudentajun. (vrt. linkki)

Johannes

(9.4.2015)