Taannoin Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) myönsi sanomalehti Kalevan mukaan (7.4.) keskuudessaan esiintyneen pedofilian. 1980-luvulta alkaen liikkeen jäsenistä on 70-100 ollut mukana pedofilian harjoittamisessa. Näistä 10-15 on kuulunut liikkeen puhujiin. SRK:n arvioinnin mukaan kaikki tapaukset eivät ole tulleet ilmi. 2000-luvulla on käyty oikeutta 30:n jäsenen kohdalla tai oikeusprosessi on parhaillaan vireillä. Valtaosan tapauksista kerrotaan sattuneen perhepiirissä.
Koko suuren liikkeen tuomitseminen tai kaikkien sen tapojen arvosteleminen on hätiköityä ja ajattelematonta. Suurin osa yhdyskunnan jäsenistä ja perheenisistä eivät ole pedofiileja. Sadassa pedofiliatapauksessa on kumminkin tasan sata liikaa. Laestadiolaislapsille on opetettu vanhastaan ankaraa seksuaali- ja seurustelumoraalia. Jopa suuteleminen on voinut olla seurustelevilta nuorilta kielletty.
Miksi ei edes vaativaa moraalia opettava yhdyskunta voi suojella vanhoillislaestadiolaisten lapsia heidän omissa kodeissaan? Emme tiedä voiko altistuvuus piileä kenties suvuittain etenevissä ja sukupolvelta toiselle perityvissä pedofiilisissa tavoissa, rikoksille suotuisassa peittelyn ja rippisalaisuuden kulttuurissa, liikkeen mahdollisissa omissa pedofiilirenkaissa - toivottavasti ajatuskin on tämän liikkeen kohdalla mahdoton -vaativassa mutta eettiseltä rakenteeltaan pintapuolisessa moralisoinnissa, naisen asettamisessa vaimona aivan kuin välineeksi alati synnyttää ja palvella, vai jossain muussa piirteessä. Ainoastaan tämän liikkeen sisältä käsin hyvin tuntevat ihmiset voivat antaa itse julkisuudelle tarkempia tietoja. Toivottavasti SRK pystyy selvittämään tilanteen ja siihen johtaneet erityissyyt, ja kykenee vielä tämän jälkeen avautumaan julkisuudelle.
Rehellisyys ja seksuaalirikollisuudenvastainen työ tepsivine toimenpiteineen on ainoa tie ulos pedofilian umpikujasta. Pedofilia on lapsen tai nuoren ihmisen koskemattomuuden suojan rikkova raaka rikos. Pedofiili ylittää oman persoonallisuutensa rajat ja alistaa lapsen niin, ettei tämä tule tiedostamaan itse persoonallisuutensa suojarajaa. Hyväksikäytetty lapsi antaa jatkossakin itsensä tavalla tai toisella uhriksi, tai hän kehittyy toiseen ääripäähän ja totuttautuu rikkomaan muiden suojarajat ja tunkeutuu alueille, jotka eivät hänelle kuulu. Pedofilia on tilanne, johon ei saa sopeutua. Siihen jääminen ja tilanteen puolittainenkin peittely ja sietäminen johtaa lopulta aina tavalla tai toisella umpikujaan niin yhteiskunnassa kuin yksityisen elämässä. Pedofilian esiintyminen kirkoissa ja uskonnollisissa yhdyskunnissa ei osoita uskontoa tai kirkkoja huonoksi kasvupaikaksi, mutta se paljastaa sen, etteivät kirkot ja seurakunnat tällaisinaan voi syystä tai toisesta tarpeeksi lujasti vastustaa pedofiliaa.
Raamattu ja uskonto eivät yksin riitä pedofilian torjumiseen. Pedofilia ei ilmeisesti tunnusta rajoja ilmiönäkään. Pedofiili voi olla siis ateisti tai uskovainen, kuulua mihin poliittiseen puolueeseen tahansa tai elää ilman puoluetta. Hän voi olla mies tai nainen, nuori tai vanha. Yhteisölle ei ole häpeäksi keksiä pedofiili joukostaan, mutta on väärin ja ajattelematonta peittää pedofilian jäljet.
Kevään tilanteesta ollaan edetty ainakin jonkin verran. Oikeudenkäyntiprosesseja on alkanut. Vaikka olen kai aika lempeä mies, toivon vilpittömästi rikollisille kovia tuomioita lapsen eduksi koituvan lainkunnioituksen vuoksi.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti