YKSI JA KOLME NÄKÖKULMAA IHMISYYTEEN

                            Foto: Internet

On paljon helpompi suunnata avaruusteleskoopin linssi vieraaseen galaksiin ja saada hienoja kuvia maailmankaikkeudesta kuin keskittää filosofian tutkiva silmä ihmisen syvyyksiin ja keksiä selkeitä, kiinteästi yhteen olemassaolon puoleen sitoutuneita piirteitä ihmisyydestä, elämästä. Filosofinen ihmistutkimus lävistää elämän eri tasot yhtä aikaa; onkin joskus väitetty, että jos jokaisella spesiaalialalla olisi analogiana musiikki-instrumentti, antropologia olisi kuin sinfoniaorkesteri. Ihmisen elämässä tajunnalliset prosessit vaikuttavat ruumiiseen ja päinvastoin, ja nämä molemmat ovat dynaamisessa yhteydessä situaatioon.

IHMISEN MAAILMAN KOLMINAISUUKSIEN HAHMOTUSTA

Popperin käsityksessä erotetaan kolmen tyyppiset entiteetit kolmesta erilaisesta maailmasta 1) fyysisten objektien maailma 2) mentaalisten prosessien maailma 3) teorioiden, argumenttien ja probleemoiden maailma. Ellei huomioida vielä erityisesti situaation eli suhdeympäristön fyysisiä komponentteja (eikä tämä liene tarpeen, sillä ilmeisesti maailma 3 pitää implisiittisesti suhdetta yllä fyysisten objektien, tässä tapauksessa esim. kirjojen maailmaan), saadaan vastineeksi keho- tajunta- situaatio konstellaatio.

Sven Krohn pitää Popperin maailmankuvaa pluralistisena mutta myös tarkentaa miten ihminen on fyysisestä ja psyykkisestä riippumattoman kolmannen maailman ehto. Kenties kummassakin tapauksessa tavoitellaan määrättyä empiiristä verifioinnin mahdollisuutta. Kutakin maailmaa saatetaan näin verifioida oman maailmansa piirissä tutkien kutakin kohdetta oman erityisalansa piirteitä huomioiden (esim. tajunnallisuutta juuri tietoisuuden tasolla eikä ensisijaisesti kemian tai situaation suhteiden).

Transaktioanalyyttiselle pohjalle rakentuva psykologi Pehr Charpentierin kirjassa ”Tilanvaihdossa vapaus” ihmisen tietoisuus jaetaan ”Lapseen”, ”Aikuiseen” ja ”Vanhempaan.” Lapsen maailmassa asuvat tunteet ja vietit, yleensä kaikki naiivi lapsenomaisuus, aikuisen puolella harkinta, asiallisuus ja omaehtoisuus, vanhemman saralla oppimat, ympäristön odotukset, sisäistetyt roolit. Tämän ihmiskäsityksen taustalla on Sigmund Freudin vaikutus, mutta erityisyytenä on se, että tietoisuus voi vaihdella varsin nopeasti ja vapaasti minätiloja, joissa kussakin minätilassa on vielä omanlaisensa viettiminä, minä ja yliminä.

MISSÄ LAURI RAUHALAN FILOSOFIA VOI KOLMINAISUUTTA TÄYDENTÄÄ

Kun Charpentier puhuu ”Vanhemmasta” viittaamalla ”Sisäiseen Puutarhaan”, johon kuuluvat esim. koti, sukulaiset, ja luontoa, asian voi yhdistää eräiltä osin Lauri Rauhalan situaation käsitteeseen. Situaatio sulkee sisäänsä mm. tällaisen sisällön. Minätilojen vaihtuminen on sopusoinnussa eksistenssin tapaan tuoda esille olemassaoloaan tasapuolisesti ja osien dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa kehon, tajunnallisuuden ja situaation kesken. Kokija on tajunnallisuuden subjekti mutta kenties kokemustilojen esiymmärryksenä voi olla milloin korostuneesti vietti- ja vaistopuoli, milloin puolestaan situaation tavat, normit, arvot. Kenties subjekti kokee itsensä myös määrätyllä tavalla värittyneesti olemassaolonsa riippuen siitä, mikä eksistenssin puolista on erityisen aktiivinen resonanssivaikutuksiltaan.

Rauhala on omaksunut Edmund Husserlin fenomenologiasta myös vahvan kiinnostuksen tajunnallisuuden rakentumisen tarkkaan tutkimiseen, mutta eksistentialismista hän on ottanut vastaan avautuvan maailman kurottautuen ylittämään fenomenologian ja eksistentialismin välisen dikotomian. Samalla hänen maltillinen dualisminsa vastannee monismin haasteeseen. Monistisessa filosofiassa olevan perimmäinen muoto selitetään yhdellä substanssilla, monistisessa materialismissa aineella. Juuri aine on kiehtonut valtavasti filosofian materialisteja kenties Demokritoksesta lähtien. Demokritoksen opin mukaan kaikkea liikettä – mukaan lukien henkisyys – säätelevät materian pienimpien komponenttien, atomien vuorovaikutusta koskevat lait.

Rauhalan tarkoitus on päästä ihmiskäsityksessään lopputulokseen, joka ei ole sen enempää räikeän dualistinen kuin monistinen, tai hänen filosofiastaan löytyy tutkijan väittämän mukaan vähintään valmisteltu reitti siihen suuntaan.

UNOHDETAANKO ELÄMÄN RUUMIILLISUUS?

Merleay-Ponty ilmeisesti käsittelee kehoa eri mittasuhteesta käsin kuin Rauhala. Rauhalan filosofian pohjalta voisi mahdollisesti johtaa, että ruumis – silloin kuin se ei ole ”elävä ruumis” – on organismi, kappale maailmassa. Ruumis olisi tässä eksistenssin kehollisuus olla fyysisesti maailmassa. Kehollisuus sellaisenaan ei ole ruumiissa, vielä vähemmin kehollisuus on yhtä kuin ruumis. Kehollisuus on vuorovaikutussuhde, jonka alla ja vaikutuspiirissä on mukana orgaaninen ruumis ja sen rinnalla mielellinen tajunnallisuus yhteydessä situaatioon. Ruumiin orgaanisuudesta on osoitettavissa kausaalisuhteita, joihin esimerkiksi lääketiede nojautuu, tajunnallisuuden struktuurista niin ikään joskin väljemmällä toleranssilla. Tähän tukeutuu psykiatria ja terapia.

Sen sijaan situationaalisessa säätöpiirissä eli ihmisen kolmitahoisessa kokonaisuudessa ja ihmisen olemassaolon puolien jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa ruumiin resonointi tajunnallisuuteen tai päinvastoin yhteydessä vielä situaatioon on funktionaalisen suhteen asia. Situationaalisessa säätöpiirissä on niin runsaasti muuttujia, että tarkat ennusteet käyvät epätarkoituksenmukaisiksi. Väljemmässä merkityksessä saadaan viitteellisiä tuloksia, mutta nämäkin ovat tärkeitä yritettäessä ymmärtää ihmistä kokonaisuuden kannalta.

Johannes

(8.10.2012)