Foto: Deneb
Pohjoismaat ovat olleet pitkään yhteiskunnallisesti Euroopan turvallisinta aluetta. Kansalaissotamme oli taka-askel kehityksessä. Sisällissodan jälkeen jatkui maassamme Skandinavian maille tyypillinen kehitys kohti vakaita yhteiskuntaoloja. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi huolehti karjalaisten asuttamisesta, maksoi sotakorvauksensa sodat aloittaneelle Neuvostoliitolle ja kehitti hyvinvointiyhteiskunnan, joka pohjautui kaikkia yhteiskuntaluokkia koskevaan koulutukseen, työhön, asuinolojen parantamiseen, terveydenhuollon ja sairausvakuutus- ja eläkejärjestelmien kehittämiseen. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa heikennetään monella tavoin. Ryöstäjinä hääräävät pelurit: epäsosiaalinen rahaeliitti, maatamme hyödyntävät ulkomaalaisryhmät ja omat paatuneet rikollisemme. Tulevaisuudessa Suomi on pakotettu rajoittamaan kovalla kädellä vapauksia ja siirtymään enemmän yhteisöajattelun suuntaan.
Yhteiskunta huolehti varhemmin hyvin mm. liikenteestä, postista, järjestyksestä, vankeinhoidosta ja puolustusvoimista. Yhteinen hyvinvointivaltion etu sai poliitikot, työnantajat, ammattiyhdistysliikkeet ja kansankirkon sovittamaan omat erityisetunsa suomalaisen hyvinvoinnin edistämisen alle. Enin osa kansasta oli kirkkoon tai muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvaa rehellistä väkeä. Asuntojen lukitsemattomuus maaseudulla oli yleistä.
Suomalainen yhteiskunta perustui pitkälti keskinäiseen luottamukseen ja kristilliseen uskoon. Tämä säteili myös lainkäyttöön ja vankeinhoitoon. Rankaisuhalukkuus ei ollut yhtä silmiinpistävää kuin yleinen tahto korjata ennaltaehkäisevästi rikoksiin johtavia elinolosuhteita ja vaikuttaa positiivisesti vankien elinolosuhteisiin. Myös vangeilla itsellään oli hyviä tapoja. On puhuttu ”vanhan liiton miehistä”, joilla tarkoitetaan taparikollisia, joiden elämää sääteli määrätty kunniakoodi. Monet heistä eivät esim. halunneet sekaantua lainkaan huumekauppaan.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kehittyi hiljakseen oma kulttuuri, jossa annettiin vapauksia ja ymmärrettiin vaikeuksiin joutuneita mutta toisaalta odotettiin kaikilta inhimillisyyttä. Siksi erityisen julmat teot kuten Tulilahden murhat ja Kyllikki Saaren murha järkyttivät syvästi pohjoismaiseen elämäntapaan tottunutta kansaa.
Suomalainen yhteiskunta perustui pitkälti keskinäiseen luottamukseen ja kristilliseen uskoon. Tämä säteili myös lainkäyttöön ja vankeinhoitoon. Rankaisuhalukkuus ei ollut yhtä silmiinpistävää kuin yleinen tahto korjata ennaltaehkäisevästi rikoksiin johtavia elinolosuhteita ja vaikuttaa positiivisesti vankien elinolosuhteisiin. Myös vangeilla itsellään oli hyviä tapoja. On puhuttu ”vanhan liiton miehistä”, joilla tarkoitetaan taparikollisia, joiden elämää sääteli määrätty kunniakoodi. Monet heistä eivät esim. halunneet sekaantua lainkaan huumekauppaan.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kehittyi hiljakseen oma kulttuuri, jossa annettiin vapauksia ja ymmärrettiin vaikeuksiin joutuneita mutta toisaalta odotettiin kaikilta inhimillisyyttä. Siksi erityisen julmat teot kuten Tulilahden murhat ja Kyllikki Saaren murha järkyttivät syvästi pohjoismaiseen elämäntapaan tottunutta kansaa.
ULKOMAALAISTEN JA SUOMALAISTEN RIKOLLISUUS UUSMORAALITTOMASSA SUOMESSA
Kansainvälistymisen myötä Suomeen on siirtynyt uusia asukkaita mm. Vietnamista, Somaliasta, Turkista, Irakista, Virosta ja Venäjältä. Vakinaisen väestön lisäksi Suomessa oleskelee väliaikaisesti paljon virolaisia, venäläisiä, Euroopan romaneja ja maahan pyrkiviä pakolaisia eri maista.
Ulkomaalaiset ja ulkomailta Suomeen muuttaneet alun perin vierasmaalaiset ihmiset tekevät runsaasti rikoksia maassamme. Osa rikoksista on erityisen raakoja. Tällä hetkellä irakilaiset syyllistyvät tiedotusvälineiden mukaan suhteessa lukumääräänsä eniten raiskauksiin. Heidän osuutensa on hyvin korostunut. Irakialaisia on Aamulehden tietojen mukaan 0,1 % väestöstä mutta he ovat syyllisiä viiteen prosenttiin kaikista raiskauksista. Vuosien 2006 - 2009 aikana 34% raiskauksista oli ylipäänsä ulkomaalaisten tekemiä. (AL 25.4.-12).
Julkisuuteen on tullut internetin kautta tietoja miten ulkomaalaistaustaiset jengit ja keskusteluryhmät avoimesti halveksivat uhrejaan ja suomalaista yhteiskuntaa. Koraanikoulua käyneet somalinuorukaiset rehentelivät taannoin suomalaisen tytön raiskauksella kunnes tieto levisi viranomaisten korviin.
Lainkuuliaiset maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kärsivät omalla tavallaan tilanteesta. Kukaan kunnon ihminen ei halua leimautua. Suomalaisia haukuttiin alkoholin käytön ja väkivaltaisuuksien takia yleisesti Ruotsissa 1970-luvulla ja tämä vaikeutti osaltaan Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten sopeutumista ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Kenties 1970-luvun Ruotsi oli tuolloin hieman liian avoin ja hyväuskoinen meille suomalaisille, samoin kuin yhteiskuntamme on nyt liian avoin ja suvaitsevainen vieraille kulttuureille. 1970-luvun suomalaisia ja nykyajan ulkomaalaisia maahanmuuttajia ei pidä tietysti sen enempää yhdistää toisiinsa ilman asiallista yhteyttä.
Ulkomaalaiset ja ulkomailta Suomeen muuttaneet alun perin vierasmaalaiset ihmiset tekevät runsaasti rikoksia maassamme. Osa rikoksista on erityisen raakoja. Tällä hetkellä irakilaiset syyllistyvät tiedotusvälineiden mukaan suhteessa lukumääräänsä eniten raiskauksiin. Heidän osuutensa on hyvin korostunut. Irakialaisia on Aamulehden tietojen mukaan 0,1 % väestöstä mutta he ovat syyllisiä viiteen prosenttiin kaikista raiskauksista. Vuosien 2006 - 2009 aikana 34% raiskauksista oli ylipäänsä ulkomaalaisten tekemiä. (AL 25.4.-12).
Julkisuuteen on tullut internetin kautta tietoja miten ulkomaalaistaustaiset jengit ja keskusteluryhmät avoimesti halveksivat uhrejaan ja suomalaista yhteiskuntaa. Koraanikoulua käyneet somalinuorukaiset rehentelivät taannoin suomalaisen tytön raiskauksella kunnes tieto levisi viranomaisten korviin.
Lainkuuliaiset maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä kärsivät omalla tavallaan tilanteesta. Kukaan kunnon ihminen ei halua leimautua. Suomalaisia haukuttiin alkoholin käytön ja väkivaltaisuuksien takia yleisesti Ruotsissa 1970-luvulla ja tämä vaikeutti osaltaan Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten sopeutumista ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Kenties 1970-luvun Ruotsi oli tuolloin hieman liian avoin ja hyväuskoinen meille suomalaisille, samoin kuin yhteiskuntamme on nyt liian avoin ja suvaitsevainen vieraille kulttuureille. 1970-luvun suomalaisia ja nykyajan ulkomaalaisia maahanmuuttajia ei pidä tietysti sen enempää yhdistää toisiinsa ilman asiallista yhteyttä.
Irakista Suomeen v. 1979 muuttanut Tarik Al-Ani tuomitsee raiskaukset ja väittää, ettei raiskaaminen kuulu Lähi-idän perinteiseen kulttuuriin. Hän moittii myös Suomen lainsäädäntöä häpeälliseksi, koska syyllisiä pyritään ymmärtämään uhrien kustannuksella (AL 25.04.-12).
Monet ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää miksi yhteiskuntamme on niin suvaitsevainen kuin se on, koska heidän kulttuurinsa on toinen eivätkä he ole kasvaneet pohjoismaisessa, varhemmin rehellisyyteen, luottamukseen, empaattisuuteen ja naisen kunnioittamiseen pohjautuvassa kristillisessä kulttuuri-ilmapiirissä.
Monet ulkomaalaiset vaativat kunnon rangaistuksia lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi, koska heidän kulttuurissaan ilmeisesti on vähemmän korkeaan kulttuuritasoon liittyviä sisäisiä pidäkkeitä.
Lähde: Optula, Foto: Internet
Rangaistukset ja lainkäyttö eivät Suomessa täytä lainkaan nykyajan asettamia vaatimuksia erityisesti ulkomaalaisten kohdalla. Myös suomalaisten lainkuuliaisuus ja oikeudentunto ovat toisaalta muuttuneet.
Nyky-Suomessa narsistit, asosiaaliset ja psykopaatit ”supisuomalaiset” käyttävät surutta hyväksi luottamukseen ja sisäiseen kontrolliin pohjautuvaa yhteiskuntaa. Reilut ”vanhan liiton miehet” ovat lähes kadonneet.
Uuskonnat tyhjentävät yritykset ja eläkeläisten taskut, myyvät huumeita ja aseita, parittavat, pahoinpitelevät, kiristävät ja murhaavat rahasta. He valehtelevat, pettävät ja lahjovat mutta pitävät keskuudessaan suurempaa kuria kuin yhteiskunta heille.
Kansalaisten turvallisuutta heikentävät lisäksi psykiatristen sairaaloiden alasajo, heikko avohoito, psykoottisten ihmisten ajoittainen heitteillejättö suurissa asutuskeskuksissa, ja narkomaanien ja alkoholistien sekavuustilat ja heidän suorittamansa väkivallanteot ja ryöstöt.
Varkaudessa puukotti keski-ikäinen eläkeläismies kuoliaaksi itselleen tuntemattoman nuoren naisen. Tekoa tutkitaan murhana. Teon motiivi oli päästä rikoksen avulla loppuiäksi "vankimielisairaalan" hoiviin (AL 26.04.-12). Valvonta, puuttuminen, rangaistukset ja vankeusajan pituudet laahaavat kehityksessä jäljessä!
Monet ulkomaalaiset eivät voi ymmärtää miksi yhteiskuntamme on niin suvaitsevainen kuin se on, koska heidän kulttuurinsa on toinen eivätkä he ole kasvaneet pohjoismaisessa, varhemmin rehellisyyteen, luottamukseen, empaattisuuteen ja naisen kunnioittamiseen pohjautuvassa kristillisessä kulttuuri-ilmapiirissä.
Monet ulkomaalaiset vaativat kunnon rangaistuksia lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi, koska heidän kulttuurissaan ilmeisesti on vähemmän korkeaan kulttuuritasoon liittyviä sisäisiä pidäkkeitä.
Lähde: Optula, Foto: Internet
Rangaistukset ja lainkäyttö eivät Suomessa täytä lainkaan nykyajan asettamia vaatimuksia erityisesti ulkomaalaisten kohdalla. Myös suomalaisten lainkuuliaisuus ja oikeudentunto ovat toisaalta muuttuneet.
Nyky-Suomessa narsistit, asosiaaliset ja psykopaatit ”supisuomalaiset” käyttävät surutta hyväksi luottamukseen ja sisäiseen kontrolliin pohjautuvaa yhteiskuntaa. Reilut ”vanhan liiton miehet” ovat lähes kadonneet.
Uuskonnat tyhjentävät yritykset ja eläkeläisten taskut, myyvät huumeita ja aseita, parittavat, pahoinpitelevät, kiristävät ja murhaavat rahasta. He valehtelevat, pettävät ja lahjovat mutta pitävät keskuudessaan suurempaa kuria kuin yhteiskunta heille.
Kansalaisten turvallisuutta heikentävät lisäksi psykiatristen sairaaloiden alasajo, heikko avohoito, psykoottisten ihmisten ajoittainen heitteillejättö suurissa asutuskeskuksissa, ja narkomaanien ja alkoholistien sekavuustilat ja heidän suorittamansa väkivallanteot ja ryöstöt.
Varkaudessa puukotti keski-ikäinen eläkeläismies kuoliaaksi itselleen tuntemattoman nuoren naisen. Tekoa tutkitaan murhana. Teon motiivi oli päästä rikoksen avulla loppuiäksi "vankimielisairaalan" hoiviin (AL 26.04.-12). Valvonta, puuttuminen, rangaistukset ja vankeusajan pituudet laahaavat kehityksessä jäljessä!
Kansamme on nähtävästi myös raaistunut ja käynyt yleensäkin piittaamattomaksi naisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.
Nettiporno ja sadomasokistinen seksi hämärtävät koskemattomuuden rajan.
Seksuaalisesta toiminnasta tulee niin tavanomaista, että ellei nainen tai mies halua siihen ryhtyä, väkivaltaa ja pakotusta ei koeta riittävän suureksi asiaksi. Vangin katsotaan kärsivän enemmän pitkässä vankeudessa kuin naisen pitkällään raiskattuna. Nykyinen lainkäyttö on häpeäksi suomalaiselle yhteiskunnalle, ja aivan oikein siihen on myös irakilaisten taholta puuttua.
Jos lepsu lainkäyttö houkuttelee suomalaisesta epäsosiaalisesta aineksesta esille surkeimman puolen, tekee se saman takuuvarmasti ulkomaalaisille rikollisille. Pohjoismainen kriminaalipolitiikka merkitsee ihannetilaa kaikille pahimmille ulkomaalaiselle psykopaateille: raiskaajille, raaoille ryöstäjille, salakavalille pedofiileille, rahanahneille, väkivaltaisille parittajille ja ihmishenkiä huumeiden takia riistäville huumerikollisille.
Meillä ei ole kumminkaan syytä ruveta tuomaan Suomeen ulkomaalaista lainkäyttöä tai islamilaista lakia ehkäistäksemme ulkomaalaisten tai vierastaustaisten henkilöiden tekemiä rötöksiä. Jos jokin ulkomaalaisryhmä on Suomessa yliedustettuna rikostilastoissa eikä tähän löydy selvää selitystä Suomesta itsestään, täytyy jatkossa käyttää suurempaa tarkkuutta ja vastuuta myönnettäessä saman taustan omaaville oleskelulupia tai turvapaikkoja Suomeen.
Suomessa ei ole mitään syytä kohdella kaikkia ulkomaalaisia ja kaikista kulttuureista meille pyrkiviä henkilöitä samalla tavalla. Olemme avoin ja suvaitsevainen yhteiskunta niille henkilöille, jotka osaavat sitä arvostaa ja jotka kunnioittavat vastaanottavaa maata.
Ulkomaalaiskriittisyys ei tarkoita kansalaisten tai pakolaisten syrjintää kielen, rodun tai ihonvärin pohjalta. Rikoksia ei ole millään tavoin järkevää kollektiivisesti kuitata tai kostaa koko viiteyhteisölle. Erotteluperusteena on oltava yksilön abstrakti kyky ymmärtää ja vastata pohjoismaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja ihmisen kunnioittamiseen. Joka ei tähän järjestelmään sopeudu, saakoon toivottavasti tulevaisuudessa entistä herkemmin menolipun lähtömaahansa.
Sama erotteluperuste on oikein ottaa laajemminkin käyttöön maassamme kantasuomalaisten kesken. Varhainen puuttuminen, ehdottomat vankeusrangaistukset, lainkuuliaisutta ylläpitävät, riittävän pitkät tuomiot ja rikoksen vakavuuden ja raakuuden mukaan kovennettu vankeusaika maksavat yhteiskunnalle vähän lisää huomiota, aikaa ja rahaa, mutta ovat tarpeen muuttuneessa Suomessa.
RIKKAIDEN JA KÖYHIEN RISTIRIITA
Globaali maailma on asettanut Suomen uuteen kehitysvaiheeseen. Suomen rikkaiden eliitti on omaksunut Euroopasta ja erityisesti Yhdysvalloista uuden yhteiskuntamoraalin, joka perustuu omaisuuden pidäkkeettömään kasvattamiseen ja yrityksien voiton maksimoimiseen siirtämällä tuotantoa kulloinkin voittoa parhaiten tuottavaan maailman kolkkaan.
Monet rikkaat, joilla jo on kaikki mahdollinen ja lisää tämän päälle, eivät ole enää kiinnostuneita suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tilasta. He pääsevät liikkumaan vapaasti ja omaisuutensa turvin he saavat parhaat palvelut kaikkialla maailmassa. Tähän riippumattomuuteen pyrkii myös runsaasti keskiluokkaisia ihmisiä. Samalla kansan työllisyysaste on laskenut. Tuloerot ovat kasvaneet ja havaitaan sukupolvelta toiselle siirtyvää kurjistumista.
Kokonaiset nuorisojoukot oppivat elämään työtä tekemättä. Harrastuksista ja tietokonepeleistä tulee heille elämänsisältö. Kulutus säädetään siten, että käytännössä ”almua” vastaava perustyöttömyyskorvaus riittää kattamaan tarpeet, ja missä ei riitä, rahoitetaan kulutus roskasäiliöistä keräämällä, pimeällä työllä, näpistyksillä, petoksilla ja rikoksilla. Pitkäaikaistyöttömistä osa alkoholisoituu ja sairastuu masennukseen mutta eräät löytävät mahdollisuuksia koulutukseen ja palveluun ns. kolmannella sektorilla. Globaalin, kansojen rajat vauhdilla ylittävän kapitalismin rinnalla ei tavata muuta talouselämää ja yhteisvastuuta säätelevää aatetta.
Monet rikkaat, joilla jo on kaikki mahdollinen ja lisää tämän päälle, eivät ole enää kiinnostuneita suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tilasta. He pääsevät liikkumaan vapaasti ja omaisuutensa turvin he saavat parhaat palvelut kaikkialla maailmassa. Tähän riippumattomuuteen pyrkii myös runsaasti keskiluokkaisia ihmisiä. Samalla kansan työllisyysaste on laskenut. Tuloerot ovat kasvaneet ja havaitaan sukupolvelta toiselle siirtyvää kurjistumista.
Kokonaiset nuorisojoukot oppivat elämään työtä tekemättä. Harrastuksista ja tietokonepeleistä tulee heille elämänsisältö. Kulutus säädetään siten, että käytännössä ”almua” vastaava perustyöttömyyskorvaus riittää kattamaan tarpeet, ja missä ei riitä, rahoitetaan kulutus roskasäiliöistä keräämällä, pimeällä työllä, näpistyksillä, petoksilla ja rikoksilla. Pitkäaikaistyöttömistä osa alkoholisoituu ja sairastuu masennukseen mutta eräät löytävät mahdollisuuksia koulutukseen ja palveluun ns. kolmannella sektorilla. Globaalin, kansojen rajat vauhdilla ylittävän kapitalismin rinnalla ei tavata muuta talouselämää ja yhteisvastuuta säätelevää aatetta.
Jälkikristillisessä ajassa suomalainen kansankirkko on menettänyt suuren osan arvovallastaan ja kristinusko uskottavuuttaan. Ateismi ja uskonnottomuus leviävät. Monelta on hämärtynyt kokonaan käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä eivätkä ihmiset häikäile käyttäytyä elämänsä aikana niin itsekkäästi ja mielivaltaisella tavalla kuin suinkin voivat. Heiltä puuttuu kuolemanpelko ja aito, huolenpidon sisältävä rakkaus elämään.
Myös perinteisen, työväenliikkeeseen kuuluneen ja samalla ns. vastuuntuntoisemman sosialismin arvostus ja valta ovat heikentyneet. Tämä näkyy esim. SDP:n nykytilasta. Markkinatalous tarkoittaa käytännössä ja nykyään varauksetonta ahneutta, mikä paljastuu esim. Kreikan harmaassa taloudessa ja veronkierrossa kaikkialla. Ensimmäiseksi kärsivät järjestelmät ja yksittäiset ihmiset, jotka ovat tottuneet antamaan luottamusta ja herättämään toisissa luottamusta. Seuraavaksi heikentyvät julkinen terveydenhoito, vanhustenhoito, sosiaalihuolto, järjestyksestä ja liikenneyhteyksistä huolehtiminen ja lopuksi länsimainen demokratia. Elämme parhaillaan juuri näiden rakenteiden horjumisen aikakautta. Terveydenhoito ei toimi, vanhuksien hoitoa laiminlyödään, poliisien määrää vähennetään ja teiden kunnossapidosta tingitään. Ei edes puolustusvoimille riitä rahaa.
TAISTELUISTA UUTEEN YHTEISKUNTASOPIMUKSEEN
Eliitti ja eliittiin pyrkivä, kansainvälisyyteen tottunut suuria omaisuuksia perinyt hyvinvoiva keskiluokka haluaa saada talouselämään liittyviä näkemyksiään esille uusina totuuksina, joiden valossa täytyy ymmärtää länsimaalainen demokratia uudelleen.
Uudessa demokratiassa hyvinvoiva väestö ei alistu kansan äänestävän enemmistön tahtoon vaan puhuu ”enemmistön tyranniasta” aivan kuin se olisi oikeutettu sorrettujen vallankumoukseen. ”Tyrannia” merkitsee tässä sairaista, vammaisista, työttömistä ja eläkeläisistä koostuvaa taloudellista taakkaa.
Päästäkseen eroon pidäkkeetöntä rikastumista hidastavasta kansanosasta hyvinvoiva väestö ja sen taloudellinen eliitti on valmis joko vaihtamaan maata tai vähentämään kärsivän enemmistön poliittista painoarvoa - tai kenties vaihtamaan koko kansan "paarialuokkaan" paremmin sopiviksi vapaan pääoman palvelijoiksi.
Tilannetta kärjistää sukupolvien välinen kuilu väestön ikääntyessä. Monille nuorille ihmisille on vierasta säästää, tinkiä kuluttamisesta ja yleensä palvella muita ja erityisesti vanhempia ihmisiä. Elatustaakka merkitsee heille kulttuurishokkia. Siihen varmasti koetetaan reagoida päättäväisesti tulevaisuudessa. Kurjilta ihmisiltä ei vaadita pois äänioikeutta mutta heidän äänivaltaansa voidaan vähentää vaatimalla itselle ja omalle viiteryhmälle lisä-ääniä. Tämä nopeuttaa kurjistumiskehitystä ja lietsoo väkivaltaisia reaktioita puolin ja toisin.
Uudessa demokratiassa hyvinvoiva väestö ei alistu kansan äänestävän enemmistön tahtoon vaan puhuu ”enemmistön tyranniasta” aivan kuin se olisi oikeutettu sorrettujen vallankumoukseen. ”Tyrannia” merkitsee tässä sairaista, vammaisista, työttömistä ja eläkeläisistä koostuvaa taloudellista taakkaa.
Päästäkseen eroon pidäkkeetöntä rikastumista hidastavasta kansanosasta hyvinvoiva väestö ja sen taloudellinen eliitti on valmis joko vaihtamaan maata tai vähentämään kärsivän enemmistön poliittista painoarvoa - tai kenties vaihtamaan koko kansan "paarialuokkaan" paremmin sopiviksi vapaan pääoman palvelijoiksi.
Tilannetta kärjistää sukupolvien välinen kuilu väestön ikääntyessä. Monille nuorille ihmisille on vierasta säästää, tinkiä kuluttamisesta ja yleensä palvella muita ja erityisesti vanhempia ihmisiä. Elatustaakka merkitsee heille kulttuurishokkia. Siihen varmasti koetetaan reagoida päättäväisesti tulevaisuudessa. Kurjilta ihmisiltä ei vaadita pois äänioikeutta mutta heidän äänivaltaansa voidaan vähentää vaatimalla itselle ja omalle viiteryhmälle lisä-ääniä. Tämä nopeuttaa kurjistumiskehitystä ja lietsoo väkivaltaisia reaktioita puolin ja toisin.
Väestön ikääntyminen, työttömyys ja sairaudenhoidon kulut ovat silti vain pieni osa nuorten ihmisten ja tulevien sukupolvien murheista.
Pidäkkeettömään rikastumiseen ja jatkuvaan kulutukseen pohjautuva hedonistinen uusi suomalainen elämäntapa on tuomittu häviämään.
Globaalissa maailmassa myös enegriakriisi, vesipula, ruokapula ja kansainvaellukset siirtyvät maasta toiseen rajoista riippumatta. Rikkaudet vaihtuvat kädestä toiseen ja osa nykyisestä omaisuudesta katoaa.
Tulevaisuudessa joudutaan luomaan uusi ”yhteiskuntasopimus”, jossa on mukana useita eri kansoja ja kaikki ikäryhmät. Uudessa Euroopassa ei ole tilaa sen enempää hedonisteille ja aikamme rikkaille kuin työtä kaihtaville ”peukalokyytiläisille”. Siinä ei ole vallalla sosialismi eikä kapitalismi. Maailmankuva koostuu varmaankin taloutta säätelevästä ekologisesta ajattelusta, yhteisökeskeisistä länsimaisen humanismin ja demokratian jäänteistä ja erilaisista uskonnollisista, yhteisöjä eheyttävistä virtauksista. Näistä virtauksista perinteinen uskontomme tulee - ehkä - säilymään elinvoimaisena. Kristinusko on nimittäin voinut hyvin aina kriisien tullessa. Kristinuskon uudelleen tulkinta ja uusi tuleminen ja suuret herätykset tulevat kuulumaan ateistien hämmästykseksi tulevaisuuden yhtenäiseen Suomeen ja Eurooppaan.
Pidäkkeettömään rikastumiseen ja jatkuvaan kulutukseen pohjautuva hedonistinen uusi suomalainen elämäntapa on tuomittu häviämään.
Globaalissa maailmassa myös enegriakriisi, vesipula, ruokapula ja kansainvaellukset siirtyvät maasta toiseen rajoista riippumatta. Rikkaudet vaihtuvat kädestä toiseen ja osa nykyisestä omaisuudesta katoaa.
Tulevaisuudessa joudutaan luomaan uusi ”yhteiskuntasopimus”, jossa on mukana useita eri kansoja ja kaikki ikäryhmät. Uudessa Euroopassa ei ole tilaa sen enempää hedonisteille ja aikamme rikkaille kuin työtä kaihtaville ”peukalokyytiläisille”. Siinä ei ole vallalla sosialismi eikä kapitalismi. Maailmankuva koostuu varmaankin taloutta säätelevästä ekologisesta ajattelusta, yhteisökeskeisistä länsimaisen humanismin ja demokratian jäänteistä ja erilaisista uskonnollisista, yhteisöjä eheyttävistä virtauksista. Näistä virtauksista perinteinen uskontomme tulee - ehkä - säilymään elinvoimaisena. Kristinusko on nimittäin voinut hyvin aina kriisien tullessa. Kristinuskon uudelleen tulkinta ja uusi tuleminen ja suuret herätykset tulevat kuulumaan ateistien hämmästykseksi tulevaisuuden yhtenäiseen Suomeen ja Eurooppaan.
Johannes
(25.4.2012)
(Muok. 13.12.2016)
(25.4.2012)
(Muok. 13.12.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti