Lukiessani professoreiden Markku Myllykankaan ja Esko Länsimiehen kirjoituksen ”Papit ulos yliopistosta!” (AL 20.11.) ihmettelen miten paljon heikosti valittuja ilmaisuja saadaan mahtumaan yhteen yliopistomiesten esitykseen. Tähän antaa vastineen kolmas professori, Tapani Puolimatka otsikolla ”Teologia on osa tiedettä!” (AL 22.11.) Sen tiedeosuus jää itseltäni osaksi hämärän peittoon.
PUHTAUDEN VAALIMISEN KURAJÄLKIÄ
Professoripari vaatii, että ns. oikeiden tiedemiesten – kuten he itse ovat – on ryhdistäydyttävä ja ajettava taikausko ja sen harhaoppiset levittäjät ulos tiedeyhteisöstä, sillä ”järjen valoa ei saa päästää sammumaan”.
Mikä parivaljakon on liikkeelle ajanut? On väärin, jos yliopiston avajaisten yhteydessä esitetään uskonnollinen seremonia, tai jos yliopistomaailmassa professori ja erityisesti professori Tapani Puolimatka vaatii ”uskonkiihkossaan” luomisoppiin liittyvää ID-näkemystä opetettavaksi evoluution rinnalla, tai jos eräs bioprosessitekniikan professori Leisola pitää Jumalan olemassaoloa totena ja julkeaa tunnustaa uskovansa vedenpaisumuksen historiallisuuteen, tai jos Ikali Karvisen tavoin julkaistaan rukouksen vaikutusta paranemistapahtumaan tutkiva kansanterveystieteellinen väitöskirja, tai jos yliopistossa opetetaan valtion rahalla teologiaa, tai jos väitöskirjan etusivulla ”kiitetään jopa jumalia”.
Suoritin yliopistotutkintoni menemättä kertaakaan avajaisiin. Vierastan juhlallisuuksia. Professoreiden logiikan mukaan kaikki voivat vaatia juhlassa mitä tahansa lisättäväksi tai poistettavaksi oman makunsa mukaan. Harmittaako minua, etten tajunnut aikanaan esittää erilaisia vaatimuksia saadakseni avajaisista itseäni miellyttävän tilaisuuden? Ei potuta, koska on korrektia kunnioittaa hyviä tapoja ja perinteitä. Tapojen vaalijoilla on oikeus asiaansa. Jos he ovat vielä itseäni korkeammassa asemassa, on fiksua mukautua tai jäädä tilaisuuksista pois.
Kokonaan toinen kysymys kuuluu onko teoriassa kohtuullista antaa juuri luterilaiselle kirkolle johtava asema mahdollisen uskonto-osuuden järjestämisessä? Se saattaa olla kohtuullinen ratkaisu, jos ajattelee tarkemmin vaihtoehtoja. Luterilainen kirkko on kumminkin ns. kansankirkko ja ainakin tottunut toimimaan muiden instituutioiden kanssa ja kirkon piiriin kuuluu myös, kiitos osaksi juuri yliopistokoulutuksen, tiedon ja tieteellisenkin harkinnan aineksia.
Mitä tekemistä kirkolla ja valtiolla on lainkaan keskenään? Sitä sopii tiedustella oikeasta suunnasta, poliitikoilta – jos asia niin tärkeä on. Demokraattisessa järjestelmässä on sopeuduttava päätöksiin tai muutettava niitä parlamentaarisin keinoin.
Myllykankaan ja Länsimiehen ”polte” päättää mitä yliopistossa saa pitää esillä voi koitua lopulta vahingoksi tieteen tutkimukselle ja opetukselle. Kenen todellinen tehtävä on valita oikea opetus? Opiskelijat päättävät mikä heistä tuntuu mielenkiintoiselta ja mikä heille antaa virikkeitä ajatteluun ja tutkimiseen. He ovat tarpeeksi fiksuja äänestämään jaloillaan, jos annettava opetus on pelätyllä tavalla ”älytöntä”.
Päätöksiä ja valintoja ei ole mahdollista tehdä ilman kilpailevia suuntia ja vaihtoehtoja. Kuinka käy vapaan ajattelun, jos yliopistossa tuomaroidaan subjektiiviseen aatemaailmaan pohjautuen mitä kuuluu oppia ja tutkia? "Hulluus" roihahtaa kirja- ja noitarovioista. Ajattelu tukahdutetaan, järjen valo sammutetaan. Näin kävi aikanaan Saksassa, Neuvostoliitossa ja Kiinassa.
Viittaukset Leisolaan ovat kai jo yksilön vapautta rajoittavia. Professorit puuttuvat ymmärtämättään oikeuteen harjoittaa ja tunnustaa uskontoa. Jos Jumalaan uskova professori julkisesti syyttäisi toista tiedemaailmaan kuuluvaa tutkijaa ja opettajaa tiedemaailmaan epäsopivaksi ateistisen katsomuksen takia, olisi se jo sopimatonta puhetta, eikä sanottava muuksi muutu tämän kaksikon kohdalla.
Haluaisin lopuksi nähdä väitöskirjan, jonka etusivulla kiitetään ”jumalia”. Onko joku todella esittänyt kiitoksensa useammallekin jumalalle kerrallaan vai onko kirjoituksen tyyli tarkoituksella uskontoa vähättelevä?
PUOLIMATKAN KROUVI
Professori Puolimatkan mukaan moderni kokeellinen luonnontiede syntyi luomiskäsityksen pohjalta. Suuret tutkijat, kuten Isaach Newton, otaksuivat maailmasta löytyvän järkeä järjellisen suunnittelijan ja Luojan, Jumalan, myötä. Kristinuskon ansiota on, että tieteemme ja yhteiskuntamme on noussut kukoistukseensa. Tiede ei ole kyennyt tuottamaan oikeita käsityksiä luonnonlakien suhteen riippumatta ”Lainantajasta” eli Luojasta. Tieteellinen tutkimus puhkesi kukkaan, kun länsimaissa usko persoonalliseen, rationaaliseen Luojaan pääsi kulttuurin perustaksi. Jumalaan uskominen on jopa empirismin taustalla. ”Niinpä tieteellisissä yhteisöissä lähes itsestään selvyyden saaneet teoreettiset rakennelmat oltiin valmiit kyseenalaistamaan, jos ne eivät sopineet yhteen Jumalan luomien tosiasioiden kanssa.” Koska kristillinen teologia on avannut tieteelle sen todellisen mielekkyyden, teologian sulkeminen yliopistojen ulkopuolelle merkitsee käytännössä ”lobotomian” haikailemista itselle.
Puolimatka on fiksu keskustelija. Hän osaa käyttäytyä oikein mediassa. Puolimatkan väitteet ovat myös mielenkiintoisia, persoonallisia ja ajatteluun haastavia, mutta niiden perusteleminen ei liene edennyt ladullaan vielä maaliviivalle asti.
Puolimatka ensiksi rajaa näkökulmaansa jo liikaa. Jos unohdamme kristinuskon ulkopuolella syntyneen ajattelun ja tieteellisen tutkimuksen alkaen Egyptistä, Intiasta ja päätyen antiikin Kreikkaan ja uudella ajalla islamin maihin ja juutalaisiin, sivuutamme valtavan määrän keksintöjä, matematiikkaa, filosofiaa ja viisautta. Miksi Puolimatka puhuu vain kristinuskon puolesta? Onko kristilliselle uskolle vaarallista mainita myönteisesti myös muista uskonnoista? Jos näin todella on, kristinuskon ensisijaisuus uskontojen joukossa on heikompi kuin olen kuvitellut.
Kun tiedetään miten paljon katolinen kirkko on aikanaan vastustanut tieteen kehitystä ja vainonnut myös niitä ”empiirisiä havaintoja” esittäneitä toisinajattelijoita, voidaan esittää vastateesi, jonka mukaan tiede on päässyt kehittymään suhteessa kristinuskoon kristinuskon vastuksesta huolimatta. Katolinen kirkko ei olet ainoa ajattelun kahlitsija. Myös lähes kaikki muut huomattavat kirkot ovat tahoillaan vainonneet opista, dogmista, poikkeavia – jos ovat käsiksi päässeet. Miten määrätyn kiinteän uskonnon poistamaton dogmikeskeisyys todella tukee luovaa ajattelua ja tutkimusta yliopistomaailmassa tai sen ulkopuolella?
Kristinusko ja kirkko tosin eroavat käsitteellisesti. Kuitenkin aina kun kristinuskon tunnustajat liittyvät yhteen ja seurakunnat järjestäytyvät, syntyy lopulta laitos, jolla on oma oppi, rituaalit, arvot, normit ja tavat. Jos muu yhteisö tai tieteellinen tutkijayhteisö esittää sen katsomukselle vastakkaisia käsityksiä, edetään tavallisesti ensimmäiseksi katsomuksen vaientamisen eikä sen objektiivisen tarkastelun asteelle. Minusta tuntuu, että niin uskonto kuin ateismi voivat muodostaa ajattelulle vaarallisen näkökulman arvioitaessa asiaa tai havaintoa, joka tuntuu ravistelevan omaa uskomusperäistä maailmankatsomusta.
Luonnontieteen korkean kehitysasteen ja uskontokeskeisyyden välille ei voida asettaa suoraa seuraus-syy- suhdetta. Länsimaissa on ollut määrätty uskonto, joka puhuu Jumalasta luojana. Jos käsitys ilmenee yhtä aikaa korkeiden tieteellisten saavutusten kanssa, voi yhtä hyvin olettaa tieteen tulosten mahdollistaneen kristinuskon uskon persoonalliseen Jumalaan ja luojaan. Vaikka maailma muuttuisi kokonaan ateistiseksi, tiede ilmeisesti jatkaa kehittymistään. Uskonnot kiteytyvät omien horisonttiensa sisällä, tiede ”tiedehorisontin”. Yhteisiä aineksia on. Tieteen kehitys tapahtuu kumminkin nopeammin kuin uskonnon eli se on esim. kristinuskoa avoimempi radikaaleille kokeille, hypoteeseille ja johtopäätöksille. Koska uskonto muuntuu suhteellisen hitaasti, voisi paremmin otaksua tieteen suuntaavan jollain virikkeiden tasolla uskonnon kehittymistä vähintään maailmankuvan muutosten käsittelyn suhteen.
Psykologisesti ajateltuna usko voi tukea tai kahlita tiedemiestä sen laadusta ja ihmisestä itsestään riippuen. Liian pitkälle menevää on väittää, että esim. luonnonlakia etsitään uskosta Luojaan. Missä ateistit ovat tieteenteossa erityisesti erehtyneet uskonnottomuutensa perusteella?
Teologia on hyvä säilyttää yliopistossa siksi, että sen piiriin kuuluu kielitiedettä, historiaa, uskontopsykologiaa, uskontososiologiaa ja filosofiaa niin etiikan kuin dogmatiikan ja metafysiikan rajamailla. Tiede ei liene valtavasti velkaa teologialle, mutta yliopisto voi tukea teologian opetusta ja edistää tieteen tulosten tunnettavuutta teologien keskuudessa. Toki teologia on myös vanha ja aikanaan erityisen arvostettu yliopiston oppiaine, ja sitä arvostetaaan laajasti vieläkin.
Johannes
(16.3.2012)
(Muok. 1.1.2014)
(16.3.2012)
(Muok. 1.1.2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti