Ehkä istuit tänään huoltoaseman kahvilassa ja mietit miten päättää varmasti mutta hienotunteisella tavalla päivänsä. Puntaroit valitsetko esimerkiksi .22 pistoolin vai kenties metsästyskiväärin. Kummallakin on hyvät puolensa, arvioit. Sitten suunnittelet ampumapaikkaa. Pitää huolehtia siisteydestä, miltä ruumis näyttää ja lainehtiiko veri. Olet kehitellyt muunnelmia kuluneesta itsetuhon teemasta. Jokin epävarmuus kumminkin vaivaa sinua niin, ettet ole voinut toteuttaa aikeitasi. Sattuu kyllä öitä, jolloin punnitset itsetuhon "avainta" kädessäsi ja lasket pääseväsi hengestäsi yllättävän nopeasti, jopa kolmen, neljän sekunnin aikana - jos on tarpeen. Joskus sinua aivan himottaa kuolla.
Kun elämänhalu on poissa, jää jäljelle vain tahto elää ja sitä on koeteltu jo monta kertaa. Kukaan läheisesi ei lopulta tajua kuinka mustissa vesissä ajoittain kahlaat. Ehkä olet menettänyt paljon elämässäsi, tai ehkä pelkäät elää, kammoat syöpää, vanhenemista paniikkireaktioita, ihmisiä, omaa itseäsi, vikojasi, heikkouksiasi ja syntejäsi. Kun olet masentunut ja vielä yksin, itsemurha näyttää sinusta järkevältä ratkaisulta tuskaan.
Itsemurhaan liittyy monia hyviä puolia, tiedät kertoa, ja osaat ne perustella ainakin itsellesi. Ne eivät kumminkaan ole aukottomia vai mitä? Onko ihmisen tarkoitus elämässä vain välttää ahdistusta ja pyrkiä tuskattomuuteen? Elämän päättäminen voi ratkaista monta kiperää kysymystä kohdallasi, mutta itsetuho on oikea ratkaisu väärään kysymykseen.
Ajattelen, että ihmisellä on syy, tehtävä ja tarkoitus elämässä. Ellei sitä etsi elämänsä aikana, joutuu ehkä kuoleman jälkeen tavalla tai toisella uudestaan opintojen eteen. Mikä takaa, että tilanne on silloin helpompi kuin tällä hetkellä?
Ja olkoonkin, että olisit kuolleena onnellisempi kuin eläessäsi. Onko sinun tarkoituksesi tässä maailmassa olla vain onnellinen - vai tavoitella myös tätä korkeampaa? Tarvitset silti uusia onnen hetkiä jaksaaksesi toipua halustasi. Joskus parantuminen lähtee liikkeelle hyvin pienestä korjauksesta.
Onko elämäsi todella jo tässä? Jos pinnistät, keksitkö yhden - vaikka kuinka lapsellisen syyn elää? Milloin olit viimeksi onnellinen ja mikä sai sinut nauttimaan olostasi? Voitko yrittää keksiä sen yhden syyn, miten kevyen hyvänsä, ja sitten päättää käyttää hieman aikaa, rahaa ja voimia iloa tuottavan tavoitteeseen pääsemiseksi?
Kukaan ei kumminkaan riistä sinulta perimmäistä vapauttasi ratkaista tilasi elämän ja kuoleman välillä. Kenelläkään ei ole perustetta tuomita sinua nyt eikä mahdollisen kuoleman jälkeen. Kukaan ihminen ei näe syvälle sydämeesi itsesi tavoin.
Johannes
