Katja T. Ärlingin tekstin äärellä. Moraali kysyy sydäntä.

"Kuvan periaate sopii myös sydämen ymmärrykseen." Foto: Internet

Keksin Tampereen rautatieasemalla vanhan tutun, Romano Boodosia myyvän miehen. Tapasin hänet ensimmäisen kerran 1980-luvun puolen välin tienoilla teetupabussissa jossain Hervannan betoninurkilla. Sen jälkeen satuimme nokikkain aina silloin tällöin kunnes muutin kauas töihin ja katosin pitkäksi aikaa Mansen seudulta. Hän näytti edelleen aika nuorelta mutta minä en, ja olin aika varma, ettei hän tunnista itseäni vaan väärässä olin. Juttelimme taas ystävällisissä merkeissä ja ostin häneltä Romano Boodosin. Näitä lehtiä hän on uskollisesti kaupannut samoilla nurkilla ainakin parikymmentä vuotta.

Junassa on hyvä mahdollisuus keskittyä lukemiseen. Luin lehdestä tarkasti lähes joka jutun. Näistä palasin toistamiseen Katja T. Ärlingin artikkeliin "Moraali on sydämen kysymys".

Ärling kirjoitti tosi fiksusti. Hän  nostatti ihmisen omat - joskus hyvin pienet valinnat - yhteiskuntamme suuren ja monimutkaisen palvelujärjestelmän rinnalle, ja ehkä osaksi  jo ohitse antamatta kuitenkaan itseisarvoa yksilöllekään. Yhteiskunta instituutioineen ja palvelujärjestelmineen on hyvä asia, mutta tuo hieno laitos ylevine ajatuksineen on lopulta voimaton ilman yksilöiden näkökykyä, tahtoa ja moraalia elää Ison Kirjan mukaan.  "Tee toiselle se, mitä toivoisit itsellesi tehtävän. On tunnistettava keinot, joilla ihmisiä voidaan rohkaista ottamaan edes pieniä myönteisiä askeleita maailmassa, jossa utopiat ja unelmat eivät toteudu." Auttamisen instituutiot ovat meille mainio asia ja apu. Yksilön avainasema on auttamisen kentässä vain vielä keskeisempää, ja tässä asemassa vuorostaan toinen nostetaan vähintään samalle tasanteelle, jolla itse seisotaan. Veljesapua ei voi antaa kaukaisten serkusten kesken.

Ärling  pohtii miten helposti yhteiskunnassa leimataan ja eriarvoistetaan mm. vähemmistöjä jopa aivan kuin huomaamatta. "Eriarvoisuus ja sen ulottuvuudet ovat moninaisia (...) Kyse on sosiaalisesta kerrostuneisuudesta, kontrollista ja konflikteista. Valtaa käytetään ylemmistä kerroksista alempiin nähden." Esim. opettaja voi huomaamattaan nostaa esille erilaisuutta korostavia puolia, tai leimaaviin sanavalintoihin saattaa törmätä työpaikoilla. Valta instituutioissa mahdollistaa vallan huomaamattomatkin väärinkäytökset, tahallisista puhumattakaan, tulkitsen Ärlingin ajatusta. Ja kun valta on keskittynyttä ja joku ihminen heikommassa asemassa, törmäysenergia  saattaa nousta yllättävän suureksi. Romanit tulivat Suomeen jo 1500-luvulla. Myös äitini suvun puolelta laivauduttiin maahamme 1500-luvulla kuninkaan turkismetsästäjiksi. He olivat ruotsalaisia ja puhuivat ruotsia. Romanit taas käyttivät omaa, hienoa kieltään. Toinen ei ole parempi toista. Silti yhtä kieltä arvostetaan toisen ylitse, toisinaan puhujiakin.

Suomessa esiintyy  niin suoraa rasismia kuin epäsuoraa sortamista, alentamista ja kyseenalaistamista. Se voi olla muodoltaan paikoin hienovaraisempaa kuin muissa maissa mutta aina pohjimmiltaan yhtä rumaa ja tyhmää. Epäilen sortamisen, alentamisen ja kyseenalaistamisen kolmion osuvan milloin romaniin, milloin johonkin toiseen vähemmistön edustajaan. Se on universaali kolmio, johon katoaa monen yksilön itsetunto, joillakin lopullisesti.

Työpaikoilla, puolueissa, kirkoissa ja uskonnollisissa yhteisöissä, yhdistyksissä ja ihan vain kaveriporukoissa, löytynee pohjimmiltaan muuhun kuin välittömästi kieleen, rotuun, asemaan, ulkonäköön tai varallisuuteen liittyvä pirullinen sihti, jolla ihminen seulotaan ja jätetään milloin milläkin perusteella muita alempiarvoisemmaksi.

Olenko itse tullut kyseenalaistetuksi rodultani, sosiaaliluokaltani, ammattitaidoltani, sosiaalisuudeltani, ulkonäöltäni, seksuaalisuudeltani, uskoltani jne, riippuu varmaan eniten siitä keitä olen kohdannut ja kuinka halukkaita he ovat olleet muita seulomaan ja ehkäpä vähiten omasta itsestäni. Jotkut nyt vain saavat aina suurimman tyydytyksen alentamisesta, vähättelystä, mitätöinnistä ja sivuuttamisesta. He ovat sillä tavoin itseään tohtoroivia, kipeitä lähimmäisiä keskuudessamme, säälittäviä mutta itse usein sangen säälimättömiä ihmisiä.

Rodusta tai kielestä koituvat syrjimiset yhteiskunnassa ovat kumminkin vielä suurempaa luokkaa. Harva sosiaalisen kiusaamisen kohteeksi joutunut ryhmä/henkilö ajautuu osaksi eriarvoistamisprosessia jo pienestä pitäen. Lapsen persoonallisuuden kehityksen uhkaajat ovat rikollisia keskuudessamme, vaikka he usein tuomioilta välttyvät.

"Pahat ajatukset lähtevät sydämestä", Ärling  kiteyttää. "Ongelman ydin on ytimen ongelma, Ihmissydämen ongelma."

Voiko asiaa syvemmälle luodatakaan?

Johannes


(Muok. 15.12.2016)