RAAMATUN KYSYMYKSIÄ: ENKELEITÄ JA JÄTTILÄISIÄ

”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin Herra sanoi: >>Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta.>> Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.” ⁱ

Jumalan poika merkitsee tässä enkeliä. Jos nyt luetaan Raamattua kuin se olisi erehtymätöntä alkaen ensimmäisestä ja päättyen viimeiseen jakeeseen, joudutaan uskomaan rakastelukykyisiin enkeleihin ja vain taruista tunnettuihin jättiläisiin. Kuinka enkelin aineeton olemus hedelmöittäisi materiaalisen munasolun? Miten tulisi suhtautua aivan päinvastaiseen tietoon Raamatussaⁱⁱ, etteivät enkelit ole lainkaan sukupuolisia olentoja? Kun vertaan sanankohtia, huomaan Raamattuni olevan tässä kohtaa ristiriidassa itseensä. Enkelit – olivatpa siten hyviä tai pahoja – eivät voi olla yhtä aikaa sekä seksuaalisia ja lisääntymiskyvykkäitä että sukupuolettomia ja naimakelvottomia.

Kertomus enkelien ”rakkauspuuhista” ei ole tekstiyhteydessään millään tavoin vertauskuvallinen. Asia esitetään kuivakkaan toteavasti, niin kuin tosiasioiksi tarkoitetut asiat yleensä kerrotaan ja ilman pienintäkään varausta asian oikeasta laadusta, yhtäällä Vanhassa Testamentissa toisaalla Uudessa Testamentissa.

Jättiläiset kuuluvat todennäköisesti myyttien ja satujen maailmaan, koska arkeologit eivät ole tähän mennessä kaivaneet yhdenkään ihmistä muistuttavan jättiläisen jäännöksiä esille, vaikka ovat onnistuneet löytämään muita mitä merkillisimpiä fossiileja ja hirmuliskojen luukasoja.

Suurikokoisia ihmisiä on elänyt – esimerkiksi Euroopassa Cro-Magnonin ihminen – mutta ei jättiläisiksi miellettäviä olentoja. Enkeleiden lisääntymistarinasta kerrotaan vielä tarkemmin Raamatun ulkopuolelle jätetyssä Eenokin (Haanokin) kirjassa,ⁱⁱⁱ ja luettuani sen täytyy tunnustaa, että se tuo mieleen vain ufotarinat.

Jättiläismyytti on silti mielenkiintoinen itsessään. Jättiläisistä kerrotaan monessa tarinassa. Niitä lukiessa käy ajattelemaan kuvataanko niissä – ja myös tässä Raamatun esityksessä – kahden ihmislajin hetkellistä rinnakkaineloa.

Mahdollisesti puheet peikoista ja jättiläisistä kantavat idussaan ikivanhoja muistikuvia esimerkiksi nykyihmisen ja Neandertalin ihmisen kohtaamisesta, tai jopa myöhäisemmän Homo erectuksen kokemuksista alkukantaisimmista ihmissuvun lajeista.

Johannes


(15.3.2012)


(Muok. 1.1.2014)

i 1 Moos. 6:1-4; vrt. 4 Moos. 13:34, jossa puhutaan Anakin jättiläisheimon jälkeläisistä.

ii Mt. 22:30; Mk. 12:25; Lk. 20:34–36

iii Eenokin eli Hanokin kirja syntyi viimeisellä vuosisadalla eKr. ja se luokitellaan apokalyptiseksi kirjaksi. Kirja (etiopialainen versio) on kokoonpantu monesta osasta ja sisältää enkeliopin, vertauspuheita ja astrologiaa, historiaa, kehotuksia ja päätössanat. Slaavilainen versio eroaa monella tavalla ja on tullut tunnetuksi yleisesti vasta v. 1890. Kirjan päähenkilö on Kainin jälkeläisten luettelossa mainittava Hanok, joka otetaan ilman kuolemaa Jumalan luo.