HYPATIA - KIRKON VAIETTU UHRI

"Hypatia riisuttuna alttarilla." Foto: Internet

Jotkut toimittajat ovat uransa aikana vetäneet salaa haastatteluja omasta hatustaan ...  

Pirkko Peltonen-Rognoni toimi taas toisin herätellessään työlleen kiinnostusta juuri kuvitteellisen henkilöhaastattelun pohjalta. YLE Radio 1 ohjelmassa (28.4.) "Eurooppalaisia puheenvuoroja: Hypatia Alexandrialainen" toimittaja palauttaa henkiin vuoden 415 Aleksandrian ja tämän myötä mellakoivat kirkon ääriainekset ja naisfilosofi Hypatian. Toimittaja esittää kuuntelijoille samalla aivan kuin postmodernin ajan Kristus-variaation "sopivasti" pääsiäisen tietämille osuen.

Peltonen-Rognoni kuvailee uusplatonisti Hypatian nykyaikaiseksi tiedenaiseksi, joka on mielenkiintoisella tavalla feministi, filosofina jonkin sortin positivisti, ainakin empiirisen tiedekäsityksen vahva edustaja, ja päälle päätteeksi yhdenlainen uskontojen vastustaja, tiedeuskovainen, ateisti luultavimmin. 

Haastattelu nakkaa monet johtavat anti-uskonnolliset aatteet kaukaiseen menneisyyteen. Samalla toimittaja piirtää vapaalla kädellä empiirisen tiedemaailman ja uskonnon maailman toistensa kilpailijoiksi. Hypatia on tieteellisen maailmankuvan ensimmäinen airut, jonka tukahduttaminen hyydytti koko Euroopan henkisen kehityksen. Hypatian surkea kuolema jää ohjelmassa merkiksi krisinuskoa vastaan. Ohjelma on tässä saarnaavampaa kuin keskivertopapin sunnuntaipuhe.

Oikea Hypatia oli tietenkin aikansa ihminen eikä hänen filosofiaansa ole selitettävissä ulkopuolelta antiikin kulttuurin ja sen filosofian tradition.

Tämän ohjelman paras anti on siinä, että jälleen on pakko ajatella tarkemmin ihmiskunnan ikävintä puolta, raakuutta ja kidutusalttiutta.

Kidutus on ollut antiikin aikana yleisesti käytössä mm. Rooman valtakunnassa eikä uskonnolla ollut asian kanssa välitöntä tekemistä. 


Myös uskontoon tuomitsevasti suhtautuvissa maissa kuten entisessä Neuvostoliitossa, kommunistisessa Kiinassa ja Pohjois-Koreassa on kidutettu ihmisiä toisinaan kuoliaaksi asti. Vaikka kaikki uskonnot lopetettaisiin ja sunnuntaisin televisioitaisiin tieteen saarnahetkiä, väkivalta, raakuus ja sairaalloinen halu saada toinen kiemurtelemaan henkisissä tai fyysisissä tuskissa ei tällä maailmasta poistu. Alistavan väkivallan yleinen päämäärä pysyy samana uskomuskehyksestä toiseen siirryttäessä.

Kirkko ja kristittyjen joukko koki Hypatian erityisesti uhakseen. Naisfilosofin murhaa on selitetty prefekti Oresteen ja oppikiihkoilijan, patriarkka Kyrilliksen poliittisen riidan sivujuoneksi. Hypatia muka esti johtajien välisen sovinnon täyttämällä Oresteen pään pakanallisella viisaudellaan. 

Psykologisesti ajateltuna syy piilee syvemmällä. Hypatia edusti patriarkalle ja tämän munkeille hengen mahtia, joka valloilleen päästyään asettaisi heidän oman valtansa ja maailmankatsomuksellisen perustansa kyseenalaisiksi. 

Repiessään Hypatian riekaleiksi munkit halusivat näin pirstoa vieraan vallan mahdin ja alistaa sen viimeiset kannattajat lamauttavan pelon valtaan. Ymmärrän heidän kammonneen muinoin - aivan samoin kuin monet oppimestarien joukossa vihaavat tänään - puhdasta filosofista järkeä, jonka valossa heidän suuri uskonnollinen innostuksensa paljastuu maailmassa jonninjoutavaksi nurkkakuntalaisuudeksi. 

Uskonkiihkoilija pelkää eniten oman itsensä paljastumista, hyvin naamioidun narrin, joka turvautuu loruihin uskaltaakseen elää ja kuolla ja saadakseen huomiota muilta suurta mahtipontisuuden tarvettaan tyydyttäen. 

Kirkolliset aivot vihaavat vapaita aivoja. 


Mutta aivan samalla tavoin kaikissa aatteissa ja ismeissä (myös tiedeismi) ideologian oma "papisto" uhkaa henkisellä tai ruumiillisella väkivallalla vapaita aivoja, filosofeja, toimittajia, taiteilijoita, kirjailijoita.

Hypatia sai kärsiä tietenkin myös muista syistä. Päällekarkaus, paljastaminen kirkon alttarin äärellä ja tätä seurannut kidutus täyttää tunnetut ja vähemmän tunnetut seksuaalisen perverssion merkit. 

Sadismi on osa kieroutuneen seksuaalisuuden purkautumistietä. Uskonnollinen asketismi ja seksuaalisuuden torjuminen voi ylivirittää nuoren askeetikon seksuaalivietin. Kun vietti ei voi laueta normaalia tietä, se valitsee kiertotien. 

Impotentti sarjamurhaaja surmaa saadakseen eroottista nautintoa. Kykenevä askeetikko tuhoaa himonsa herättäjän himotuimmasta kohdasta alkaen. Seksuaalisuuden voimakkaasti kieltävässä ilmapiirissä vietti hakee aina jonkin sairaan purkutavan. Näin on käynyt katolisessa kirkossa ja myös muissa uskonnollisissa yhdyskunnissa, jotka haluavat hallita erityisesti ihmisen seksuaalisuutta täyttääkseen erikoislaatuista ja omituista puritaanisuuden tarvettaan.

Hypatiaa ja Jeesus Nasaretilaista lähentää toisiinsa samanlainen kohtalo: kuolla julmalla tavalla palvellen papiston rikollista tarkoitusperää. 

Jeesuksen kohdalla kuolema kullattiin kuoleman oma oikullisuus ja kammottavuus kätkien. Hypatian kuolema on edelleen avoin haava. Ei edes nykytiede voi verhota antiikin ajan ihmistä marttyyrikseen. Yhteistä löytyy vielä siinä, etteivät murhan suorituttaneet papit katuneet kummassakaan tapauksessa. Juutalaiset Jeesuksen tapattajat pitivät itseään kai kuolemaansa asti hyvinä juutalaisina. Kristitty Kyrillos ja koko Aleksandrian kirkko pysyivät tyystin häpeämättöminä.

Ihmettelen ellei murha suuresti loukkaa todellisen Jumalan oikeutta. Ainakin se loukkaa oikean ihmisen oikeustajua kuten vajaat 400 vuotta ennen Hypatiaa tapahtunut marttyyrikuolema ja oikeusmurha Jerusalemissa.

Näiden ikävien tapahtumien tärkeä tarkoitus on kenties siinä, että ne saavat aina olla peittämättöminä esillä osoituksena uskonnollisen, poliittisen ja ideologisen "pappeuden" vaaroista.

Johannes

(20.6.2011)

(Muok. 2.1.2014, 15.12.2016)