Sinikan pennasta:
Foto: Enkeli, Internet
Jumala – tuntematon?
Kukaan ei tiedä mitään Jumalasta. Olisi parempi puhua vain omasta uskomisestaan, sillä kukaan ei voi tietää millainen on yliluonnollinen Jumala. Terho Pursiainen on lausunut, että mitä enemmän puhuu Jumalasta, sitä enemmän valehtelee. Näinhän se on, sillä niin erilaisia käsityksiä meillä on Jumalasta eivätkä ne kaikki voi olla oikeita.
Ensimmäiseksi on mietittävä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan Jumalasta tai jumalasta. Kun kirjoitetaan Jumala isolla kirjaimella, tarkoitetaan yleensä kristinuskon Jumalaa, joka uskontunnustuksen sanoin on ”kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja”. Tällä Jumalalla ei ole nimeä, vaan ”arvonimestä” on tullut erisnimi. Vanhan testamentin Jahve (jehovalaisilla Jehova) ei ole käytössä kristityillä, vaikka Jumala on sama. Vt:sta voi lukea, millaiseksi juutalaiset kuvittelivat oman jumalansa, joka siis aluksi oli heimojumala. Vähitellen jumalasta tuli koko Israelin Jumala ja myöhemmin ainoa olemassa oleva Jumala. Muiden kansojen jumalat olivat aluksi kilpailevia jumalia, joiden palvontaan juutalaisetkin usein lankesivat, mutta uskonnon kehittyessä israelilaiset ymmärsivät, ettei muita jumalia ollutkaan; oli vain yksi Jumala, joka kuului kaikille kansoille.
Meistä itsestämme riippuu, uskommeko Jumalaan vai jumalaan. Pienellä kirjoitettuna jumala merkitsee olentoa, joka ei ansaitse kunnianimitystä Jumala. Kuitenkin tätä jumalaa palvotaan. Monet, jotka luulevat uskovansa Jumalaan, uskovatkin itse asiassa jumalaan (näin tekivät myös israelilaiset Vt:n kertomusten mukaan). Niin pikkumaisena, julmana ja suorastaan ajattelemattomana Jumala usein kuvataan niin Raamatussa kuin nykyajan uskovaisten puheissa, että itse nimittäisin sellaista olentoa ehkä jopa (epä)jumalaksi. Sehän on luonnollista, että ihmiset kuvittelevat Jumalan olevan ihmisten kaltainen, mutta palvonnan kohteelta luulisi odotettavan enemmän kuin heiltä, jotka palvovat. Jumalaan liitetyt inhimilliset piirteet saavat kummastelemaan, mihin ihmiset tarvitsevat Jumalaa, joka on samanlainen kuin ihmiset, vieläpä samanlainen kuin ne ihmiset, joita yleisesti pidetään pahoina ja julmina. Jos ei ihaile ihmishallitsijassa tyranniutta ja alamaisten mielivaltaista kohtelua, miten voi palvoa tyrannijumalaa? Ymmärrän sen, että monet ovat uskovaisia pelosta, koska uskovat joutuvansa helvetin tuleen elleivät usko, mutta että vielä kiitetään ja ylistetään pelottavaa julmuria, se menee yli ymmärryksen. Minä en usko jumalaan, mutta toivon, että on Jumala.
Yleensä Jumalalla tarkoitetaan Luojaa, joka on siis tehnyt maapallon ja kaiken täällä elävän. Jotkut uskovat yhä Raamatun luomiskertomukseen, jompaankumpaan niistä, nehän poikkeavat hiukan toisistaan; toiset taas uskovat Jumalan olevan evoluution takana. Itse toivon, että tämä maailma ei olisi Jumalan luoma, ei ainakaan sen Jumalan, jonka toivon olevan olemassa. Tämä maapallo ja sen asukkaat ovat sen verran epäonnistunut näyte luomiskyvyistä, että mieluummin uskon evoluutioon ilman ketään suunnittelijaa. Jos joku on tietoisesti luonut tämän kaiken, pitäisi samaisen luojan kyetä toimimaan edes jotenkin auttaakseen täällä tapahtuvissa luonnonmullistuksissa. Jos on tehnyt mannerlaatat liikkuviksi, kai niiden liikettä voi ohjatakin, esimerkiksi. Jos ei tee mitään vaan katselee sivusta, kun maa järisee ja meren aallot vyöryvät eteenpäin aiheuttaen valtavaa tuhoa, ei siinä ainakaan ole katselijana rakastava Jumala. Ja jos antaa kaiken tapahtua siksi, että ihmiset ”kääntyisivät Jumalan puoleen”, kuten jotkut uskovaiset selittävät, niin onhan se karmeaa. Miksi kukaan olisi niin itsekäs, että tuhoaisi suuren joukon ihmisiä ja eläimiä vain sen takia, että saisi muutaman palvojan lisää itselleen? Ja itsekäs on se ihminenkin, joka ajattelee, että nuo tuhoutuivat jotta minä pelastuisin.
Onko Jumala kaikkivaltias? Ehkäpä ei ainakaan siinä merkityksessä kuin yleensä ajatellaan. Jos on, ei ole rakkaus; rakkautta ja kaikkivaltiutta on mahdotonta yhdistää. Miksi Jumalan ylipäänsä pitäisi olla kaikkivoiva? On parempi, että Jumala on hyvä. Monet odottavat Jumalan puuttuvan kaikkiin tämän maailman epäkohtiin ja korjaavan ne. Miten se tapahtuisi? Jumala on henki, sanotaan. Miten henki korjaa aineen? Tietysti, jos henki voi luoda ainetta, korjaaminenkin toki onnistuu - miten luominen ja korjaaminen sitten käytännössä tapahtuu, sitä voi itse kukin miettiä. Mutta: jos Jumala on kaikkivaltias ja kykenee luomaan ja korjaamaan aineellista maailmaa, miksi Hän antaa tapahtua niin paljon pahaa? Rokkipastori Tarvo Laakso kysyi laulussaan ”Nukketeatteri”: 'Miksi sinä leikit ihmisillä, leikit elävillä ihmisillä? ' Aiheellinen kysymys, johon ei löydy järkevää vastausta. Rakastava Jumala leikkimässä luoduillaan, ”sallimassa” milloin tätä, milloin tuota, ja sitten selitellään, että Jumalalla on jokin tarkoitus ja kyllä kaikki aikanaan valkenee.
Ehkäpä Jumala, koska on henki, voi vaikuttaa ihmiseen vain hengen tasolla. Kenties meidän ihmisten tulisi olla aina valppaita, valmiina ”kuuntelemaan” kun Jumala tai muut hyvät henget ”puhuvat” meille ja kehottavat tekemään niin ja niin tai menemään sinne ja sinne. Jospa vain me voimme estää pahaa tapahtumasta, voimme olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja siten pelastaa vaikka lapsen joutumasta pedofiilin kynsiin. Tai kun paha tapahtuu väistämättä, esimerkiksi maanjäristyksen aiheuttama tsunami, voisimme varoittaa ajoissa muita ihmisiä. Tällaista herkkyyttä me kaikki varmasti tarvitsisimme, ja joka tapauksessa on meidän tehtävämme olla auttamassa, kun onnettomuuksia tapahtuu.
Kuka auttaisi ellemme me ihmiset?
Me emme tiedä, onko olemassa yliluonnollinen maailma, emme tiedä, ovatko henget todellisuutta. Uskoa me voimme, ja parempi on mielestäni uskoa hyvyyteen ja rakkauteen kuin armottomuuteen. Ja kun ei voi uskoa, voi ainakin toivoa.
Toivon, että on olemassa Jumala, lempeä ja rakastava henki, joka kutsuu ihmisiä yhteyteensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti