Minulla on määrätty käsitys intuitiosta mutta kun sen ilmaisen, huomaan usein kouraisseeni tyhjää … Joskus tuntuu siltä, että intuitio saatetaan jo periaatteessa ymmärtää niin monella tavalla, että jo yksin tämä mutkistaa kaikki tiet päästä tarkempaan tietoon aiheesta. Intuitio kuitenkin askarruttaa useita filosofian tutkijoita ja se on ilmeisesri myös yksi filosofian kestoaiheista. Intuition pohtiminen auttaa meitä kaikkia myös pääsemään lähemmäksi sisäisyyttämme, tietoamme ja uskoamme. Tässäkin kehittymisen liike itsessään on päämäärää huomionarvoisampi asia ainakin filosofian kannalta.
INTUITIO - SALAMANNOPEATA AJATTELUA VAI AJATTELUN PERUSTUSTEN TUNTEMISTA?
Pohtiessaan intuitiivisen käsittämisen luonnetta Wittgenstein esittää, että syyn ja vaikutuksen suhteita käsitellessään ihminen mukana ”pelissä”, minkä perusmuoto ei voi sisältää epäilyä, koska se olisi ”peliä” hidastava tekijä. Intuitiota hän piti ”asioiden yhdellä silmällä näkemisenä”. Rheesin mukaan kanta on ymmärrettävä siten, että Wittgenstein samaisti intuition ja havaitsemisen (perceive). Tällöin on kysymys syyn ja seurauksen oivalluksenomaisesta käsittämisestä, jota ei voida tajuta kokemuksesta itsestään.
Toisaalta tavataan aika tavalla erilaistakin intuitiivisuutta. Aristoteleen filosofiassa tieteen viimesijaisena totuutena ovat ilman todistusta edellytettävät aksioomat, perustotuudet, jotka saatetaan tietää vain intuitiivisesti. On kysymys perustaa koskevista oivalluksien sarjasta. Esimerkiksi Eino Kailalla ilmeni 16v. voimakas tunne olevan kaikkiyhteydestä. von Wrightin mukaan ko. elämys siivitti Kailan tutkimustyötä monen vuosikymmenen ajan. Voidaan olettaa, ettei Kailan intuitiota edeltänyt rationaalinen ajattelu ollut kovin syvää ja eri lähteisiin perustuvaa, mutta se oli hänelle sitäkin koskettavampi, juuri omasta kokemuksesta kumpuavaa.
Näin tavattaneen sitten vähintään kahta jossain määrineri tyypin intuitiota. Intuitiossa käsittäminen tapahtuu ilmeisesti kummassakin tapauksessa hetkessä ilman, että se rakentuisi pisteestä pisteeseen tiedostettavasti eteneviin ajatusakteihin, mutta tuskin intuitio on näinkään erillään rationaalisesta ajattelusta.
INTUITIO AJATTELUN PROSESSISSA
Voi olla, että intuitio ja rationaalinen ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa katkeamattomiin aistikokemuksiin liittyen, mutta myös ajan juoksuun. Eksistenssi hahmottaa ajan, erityisesti tulevaisuuden, intuitiivisesti määrätyllä tavalla, jotta hänen toimintansa aikaan liittyvässä ”pelissä” olisi nopeata, tehokasta ja yhdenmukaista, mutta intuitiivinen oivallus toisaalta palvelee maailman ymmärtämistä. Muunlainen ajan ja tilan kokeminen (esim. shakkikone laskee vain yksi siirto kerrallaan tilanteita ja sellainen vaatii suuren nopean prosessorin ja paljon käyttömuistia, mutta ihmisen laskentakyky ja käyttömuisti on vähäisempi) johtaisi yhteistoiminnan ja elämän kannalta kenties tuhoisiin seurauksiin.
POIKKEAMA METAFYSIIKKAAN
Sarvepalli Radhakrishnan on määritellyt intuition sekä tietoisuuden kyvyksi (siis - osaksi rationaalista ajattelua) että välineeksi yhteyden saavuttamiseksi perimmäisen olevan, Brahmanin kanssa. Kaikkiyhteydelle voidaan antaa eri nimiä, mutta mikään nimi (subjektin symboli) ei tietenkään ole oikea tai väärä subjektien erot ja niitä kuvaavien symbolien rajat rikkovan olemassaolon muodon yhteydessä. Tämä intuition puoli toteutuessaan antaa intuitiiviselle automaattisuudelle vastavaikutuksen ja luo vaistonomaisuuden kaksi napaa ja ristiriidan jännitteen eksistenssin sisään, palvellaanko vain rationaalista ajattelua, hyötyä, rahaa, mainetta, vai pyritäänkö kaikkiyhteyteen, jolla voisi yhdessä kohdin olla myös merkitys ”taiteen ja ilmaus totuus” varsinaisen minän tiedostamisen tavoitteena.
INTUITIO ON HYVÄ RENKI MUTTA HUONO ISÄNTÄ, PALUU HALLITTUUN ELÄMÄNFILOSOFIAAN
Radhakrishnan syystä siis toppuuttelee, etteivät intuitiot saa muodostua loogisen ajattelun korvikkeeksi. Intuitiiviset oivallukset maailmasta eivät ole itsessään tae saadun kokemuksen universaalisemmasta merkityksestä. Tähän pohjautunee kaiken intuitiivisen tiedon tai kokemuksen perustavin filosofinen probleema. Kokemusta tai tietoa ei voida aina osoittaa merkittäväksi eikä sen kautta tietoa päteväksi kuin intuitioon itseensä vedoten. Jopa Albert Einsteinillä esiintyi intuitioita, jotka ovat kumminkin ilmeisesri jääneet matemaattisesti vielä toistaiseksi todistamatta. Metodina intuitiivinen ote ajattelussa ja kokemuksissa aina syventää omaa ajattelua jopa tieteellisessä toiminnassa, ja sitä lienee kaikilla jo käytössä, vaikka tapaa ei aina tiedosteta tai välitetä kutsua intuitiiviseksi.
Epävarmaksi jäävä intuitiivinen tieto - lasketaan tiedemiesten parissa yleensä uskoksi - voi kumminkin, varhempiin omiin uskomuksiin liittyneenä, eheyttää ja rikastuttaa persoonallisuutta. Todennäköisesti tästä syystä myös Lauri Rauhalan filosofiassa on aina kunnioitettu sellaisia uskomussisältöjä, jotka kenties eivät ole totta mutta toisaalta eivät myöskään vaaraksi ihmiselle itselleen tai toisille. Toisen intuition epäviisas halveksunta johtaa erityisen syvään, tiedostamattoman tietoisuuden asettamaan torjuntaan, mikä kostautuu sillä hetkellä tai myöhemmin (vrt. taistelevat uskontoryhmät ja riidanhaluiset poliittiset puolueet).
Johannes
(29.5.2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti