Mitä kuuluu postmodernin ajan herätteisiin ja kuinka ne ovat vaikuttaneet tähän asti kristinuskoon? Onko olemassa ajan hengestä, kairoksesta, kokonaan vapaata kristillisyyttä? Entä millainen on krisinuskon tulevaisuus?
LÄHTÖLAUKAUKSIA
Kun Darwin näytti romuttavan Raamattuun pohjautuvan, ihmiskeskeisen luomisopin ja toi tilalle ihmislajin polveutumisen varhaisemmista muista eläinlajeista, millainen järistys syntyi kultturin ihmiskäsitykseen? Siihen saakka kirkko oli vakuuttanut, että ihminen on numero yksi häneen sisältyvän ihmeellisen tehtävän ja jumalallisen huolenpidon vuoksi. Darwin ajoi itseasiassa lähes toistamiseen ihmisen ulos Eedenistä. Kenties juuri tässä kuohutetussa tilassa sosialismi sai merkittäviä kasvuherätteitä. Oli syntynyt tilaus uudelle ns. suurelle kertomukselle.
Kommunistinen ideologia tuotiin ensin uskonnon rinnalle ja sitten yläpuolelle. Marxin yhteiskunnan dialektisen kehityksen "luomiskertomus" nojasi taloustieteeseen, yhteiskuntafilosofiaan ja Hegelin "nurinkäännettyyn" hegenfilosofiaan.
Marxilainen ideologia oli 1900-luvun elinvoimaisin totalitaarinen yhteiskuntaoppi ja jätti taakseen Mussolinin fasismin ja Hitlerin natsismin. Marxilainen ideologia kukistui linnake linnakkeelta Euroopan käytyä vain yhden vuosisadan aikana kaksi valtavaa sotaa ja sosialististen valtioiden juututtua omiin ideologisiin pakkomielteisiinsä niin, etteivät ihmisen tarpeet - näistä vapaus ensimmäisenä - täyttyneet. Sosialistinen valtio on rivikansalaisilleen niukkuutta jakava "hellapoliisi". Näin myös kommunistinen ideologia on kärsinyt suuren vaurion uskottavuudessaan.
Marxilainen ideologia oli 1900-luvun elinvoimaisin totalitaarinen yhteiskuntaoppi ja jätti taakseen Mussolinin fasismin ja Hitlerin natsismin. Marxilainen ideologia kukistui linnake linnakkeelta Euroopan käytyä vain yhden vuosisadan aikana kaksi valtavaa sotaa ja sosialististen valtioiden juututtua omiin ideologisiin pakkomielteisiinsä niin, etteivät ihmisen tarpeet - näistä vapaus ensimmäisenä - täyttyneet. Sosialistinen valtio on rivikansalaisilleen niukkuutta jakava "hellapoliisi". Näin myös kommunistinen ideologia on kärsinyt suuren vaurion uskottavuudessaan.
Tarvittiin juutalaiskristillisen luomisopin romahdus, kaksi maailmansotaa ja lopuksi sosialismin ideologinen romahdus ennen kuin kulttuuri oli kypsä siirtymään postmoderniin kehitysvaiheeseen. Postmodernismi on kuin metsäkukka kahden hautakummun rinnalla. Samalla postmodernismi kuitenkin uudestisynnyttää jo väistynyttä.
Nykyaikainen sosialismi Suomessa ei ole ilmiönä verrannollista 1960-1970- lukujen sosialismiin. Sosialistimme tulkitsevat uudelleen ideologiaansa soinnuttaen sen postmodernin ajan kehykseen ja tämä pitää sen hengissä. Uutena piirteenä on korostunut länsimainen kulttuurimarxismi, joka on valloittanut sydämiä ja mielestäni samalla myös sammuttanut järkiajattelua Yhdysvalloissa ja EU-Euroopassa. Sama postmodernin ajan ideologioiden soinnuttamisen tarve koskee myös kristinuskoa.
MITÄ ON POSTMODERNI KRISTILLISYYS?
Nykyaikainen sosialismi Suomessa ei ole ilmiönä verrannollista 1960-1970- lukujen sosialismiin. Sosialistimme tulkitsevat uudelleen ideologiaansa soinnuttaen sen postmodernin ajan kehykseen ja tämä pitää sen hengissä. Uutena piirteenä on korostunut länsimainen kulttuurimarxismi, joka on valloittanut sydämiä ja mielestäni samalla myös sammuttanut järkiajattelua Yhdysvalloissa ja EU-Euroopassa. Sama postmodernin ajan ideologioiden soinnuttamisen tarve koskee myös kristinuskoa.
MITÄ ON POSTMODERNI KRISTILLISYYS?
Yleistä postmodernia kristillisyyttä mielestäni on - ja juuri kulttuurikehitykseen viitaten - koettaa sovittaa uskonto, evoluutioteoria ja tiede keskenään. Kristinuskon tieteellinen uskottavuus on siirtynyt puhtaan fundamentalistisen opin "tuolle puolen". Vain eräät konservatiivit ja liberaalit voivat herättää uskonnollisilla käsityksillään intellektuaalisella tasolla laajempaa kiinnostavuutta. He tuovat mukaan niin vanhat käsitykset ihmisen ainutlaatuisuudesta ja Jumalasta "polveutumisesta" kuin uudet, tieteelliset, eksistentiaaliset ja ekofilosofiaan liittyvät tunnisteet. Jos esim. esitetään, että Jumala on luonut maailman eläimet ja ihmisen evoluution kautta, on ilmeisesti puhuttu kristillisen postmodernistin suulla.
Älymystö ei ole ollut toistaiseksi ihmeemmin kiinnostunut postmodernien kristittyjen tuotoksista. Tosin uutena länsimaisena piirteenä on tullut eräiden liberalisoituneiden kirkkojen entistä voimakkaampi panostus kulttuurimarxilaiseen ajatteluun ja - humanismiin. Euroopan Unionin kehityksessä on ollut viime vuosina ominaista pyrkimykset kaventaa eräiden jäsenvaltioiden patriotismia ja sitoutuneisuutta perinteelliseen, omaan kulttuuriin. Yhä useammin puhutaan monikulttuurillisuudesta ja moniarvoisuudesta. Tämän ideologian taakse on järjestäytynyt enemmän tai vähemmän näkyvällä tavalla kirkkojakin. Suomessa luterilaisen kansankirkon monet johtajat kuuluvat tämän aatesuunnan vahvoihin kannattajiin. Kulttuurimarxilaiseen virtaukseen liittyvät kirkot ja niiden johtajat nauttivat monin paikoin lisääntyvästä arvonannosta yhteiskunnassamme.
Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä suojelevat fundamentalistit ja Raamatun omaa kulttuuripiiriä varjelevat kristityt konservatiivit taas ehkä jo edustavat yhteiskunnan henkisesti eristäytyvää ja samalla mahdollisesti tulevaisuudessa kutistuvaa jäännöstä, mutta hekään eivät ole täysin erillään postmodernismin tavasta käsitellä asioita ja elää monella tasolla kerrallaan.
VÄLILLINEN POSTMODERNI KRISTILLISYYS
Jopa fundamentalismi voi olla välillisesti postmodernia. Mitä paremmin fundamentalistinen kristillisyys osaa vastata postmodernilla tavalla ajan henkeen, sitä vahvemmaksi se muuttuu. Jäykkä fundamentalismi on mahdollisesti jopa katoamaan tuomittu. Uskonnollinen fundamentalistinen piiri, joka keskittyy vain tai voittopuolisesti älyllisesti Raamattuun käyttäen runsaasti aikaa ja energiaa monimutkaiseen, usein aika nokkelaan tekstin laajaan ja perinpohjaiseen harmonisointiin, on hyvin sulkeutunut.
Älymystö ei ole ollut toistaiseksi ihmeemmin kiinnostunut postmodernien kristittyjen tuotoksista. Tosin uutena länsimaisena piirteenä on tullut eräiden liberalisoituneiden kirkkojen entistä voimakkaampi panostus kulttuurimarxilaiseen ajatteluun ja - humanismiin. Euroopan Unionin kehityksessä on ollut viime vuosina ominaista pyrkimykset kaventaa eräiden jäsenvaltioiden patriotismia ja sitoutuneisuutta perinteelliseen, omaan kulttuuriin. Yhä useammin puhutaan monikulttuurillisuudesta ja moniarvoisuudesta. Tämän ideologian taakse on järjestäytynyt enemmän tai vähemmän näkyvällä tavalla kirkkojakin. Suomessa luterilaisen kansankirkon monet johtajat kuuluvat tämän aatesuunnan vahvoihin kannattajiin. Kulttuurimarxilaiseen virtaukseen liittyvät kirkot ja niiden johtajat nauttivat monin paikoin lisääntyvästä arvonannosta yhteiskunnassamme.
Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä suojelevat fundamentalistit ja Raamatun omaa kulttuuripiiriä varjelevat kristityt konservatiivit taas ehkä jo edustavat yhteiskunnan henkisesti eristäytyvää ja samalla mahdollisesti tulevaisuudessa kutistuvaa jäännöstä, mutta hekään eivät ole täysin erillään postmodernismin tavasta käsitellä asioita ja elää monella tasolla kerrallaan.
VÄLILLINEN POSTMODERNI KRISTILLISYYS
Jopa fundamentalismi voi olla välillisesti postmodernia. Mitä paremmin fundamentalistinen kristillisyys osaa vastata postmodernilla tavalla ajan henkeen, sitä vahvemmaksi se muuttuu. Jäykkä fundamentalismi on mahdollisesti jopa katoamaan tuomittu. Uskonnollinen fundamentalistinen piiri, joka keskittyy vain tai voittopuolisesti älyllisesti Raamattuun käyttäen runsaasti aikaa ja energiaa monimutkaiseen, usein aika nokkelaan tekstin laajaan ja perinpohjaiseen harmonisointiin, on hyvin sulkeutunut.
Fundamentalismi olisi hävinnyt nykymuodossaan suurimmaksi osaksi Euroopasta ehkä jo vuoteen 2000 mennessä, elleivät fundamentalistit tapaisi siirtää sivuun Raamatun esityksen virheet ja keskittyisi muutamaan kohtaan ja uskonnollisten tunteiden massaherättämiseen. Kun kosketuskohtia ihmiseen on samanaikaisesti useita, ihmisiä voidaan vieläkin aina liikuttaa ainakin jollakin tasolla ja nämä "liikutetut" ihmiset kokevat luonnollisesti uskonsa vahvistuvan määrättyyn uskoon liitettyyn uskontoon (suureen kertomukseen).
KRISTILLISYYDEN TULEVAISUUS POSTMODERNISMIN JÄLKEEN
KRISTILLISYYDEN TULEVAISUUS POSTMODERNISMIN JÄLKEEN
Välitön ja välillinen postmoderni kristillisyys kuuluvat yhdessä ns. jälkiristilliseen aikakauteen, joka ei kenties ole vielä viimeinen ilmaus kristillisen kulttuurin elinvoimasta. Postmodernismi sellaisenaan väistyy tulevaisuudessa välttämättä heräävän uuden, taas "suuren aikakauden" ja sen "suuren aatteen" tieltä. Silloin kaiketi myös kristinusko - jos se on edelleen olemassa - kokee uuden vaiheen tulkinnan tasolla kaikkien kristillisten tulkintasuuntausten osalta.
Ajan henki on alati muuttuva, vaikka muutoksia ei ole helppo pisteittäin havaita. Olisi todella kiinnostavaa tietää millaista tulee olemaan tulevien vuosisatojen kristillisyys. Silloin ei todennäköisesti enää eletä nykykulttuurin ehdoilla. Kristinuskon kilpailijana voi tuolloin olla yhä suuremmassa määrin islam. Tällöin yhteiskunnalliset aatteet ovat yhteydessä islamilaiseen yhteiskuntakäsitykseen, tieteeseen, taiteeseen ja etiikkaan. Tosin silloinkaan ei välttämättä puhuttaisi samasta islamista kuin nykyään.
Vaikka maailmasta on käytännössä kuollut kokonaisia uskontoja, en ainakaan vielä usko kristinuskon häviävän. Mahdollisesti oma uskoni herättää nyt toiveajattelua, mutta yhtä mahdollisesti ajatteluni ei ole tässä yhteydessä vain yltiötoiveikasta. Historiasta muistan miten kaikkina aikoina kristinusko on säilyttänyt voimansa ja uudistumiskykynsä kulttuurin murroksissa ja muiden uskontojen ahdistamana. Moni kristillinen virtaus, todennäköisesti myös nykyinen marxilaisvaikutteinen kulttuurikristillisyys, on sen sijaan tyrehtynyt eikä uomista ole jäänyt juuri kuoppia kummempia muistuttamaan kristinuskon sivujuoksutuksista.
Ajan henki on alati muuttuva, vaikka muutoksia ei ole helppo pisteittäin havaita. Olisi todella kiinnostavaa tietää millaista tulee olemaan tulevien vuosisatojen kristillisyys. Silloin ei todennäköisesti enää eletä nykykulttuurin ehdoilla. Kristinuskon kilpailijana voi tuolloin olla yhä suuremmassa määrin islam. Tällöin yhteiskunnalliset aatteet ovat yhteydessä islamilaiseen yhteiskuntakäsitykseen, tieteeseen, taiteeseen ja etiikkaan. Tosin silloinkaan ei välttämättä puhuttaisi samasta islamista kuin nykyään.
Vaikka maailmasta on käytännössä kuollut kokonaisia uskontoja, en ainakaan vielä usko kristinuskon häviävän. Mahdollisesti oma uskoni herättää nyt toiveajattelua, mutta yhtä mahdollisesti ajatteluni ei ole tässä yhteydessä vain yltiötoiveikasta. Historiasta muistan miten kaikkina aikoina kristinusko on säilyttänyt voimansa ja uudistumiskykynsä kulttuurin murroksissa ja muiden uskontojen ahdistamana. Moni kristillinen virtaus, todennäköisesti myös nykyinen marxilaisvaikutteinen kulttuurikristillisyys, on sen sijaan tyrehtynyt eikä uomista ole jäänyt juuri kuoppia kummempia muistuttamaan kristinuskon sivujuoksutuksista.
Johannes
(18.6.2012)
(Muok. 1.1.2014, 13.12.2016)
(18.6.2012)
(Muok. 1.1.2014, 13.12.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti