Vihdoin hän ilmestyi myös niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi.”i
Jeesus kärsi ”Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin.”ii Näin todistaa uskontunnustus. En ryhdy sitä korjailemaan ryhtymällä opettajaksi asiassa, jota en tarpeesi tunne enkä elämäni aikana opi tuntemaan. Jätän reunamerkinnän. Jeesus merkitsee itselleni ylösnoussutta Kristusta. Rukoilen häntä säännöllisesti, mutta en tiedä missä muodossa hän elää.
EPÄILYKSIEN AIHEITA
Mitä tarkasti sanottuna ajattelisimme ja miltä meistä tuntuisi, jos joku nykyajan uskonnon opettajista tai perustajista kuolisi asiansa osaavien teloittajien kynsissä, mutta hänen väitettäisiin poistuneen itse fyysisessä muodossaan kolmantena päivänä haudastaan ja ilmestyneen monille seuraajilleen pitkin Afrikkaa? Voisimme sanoa, ettei tämä ole mahdollista, koska Raamatun mukaan Jeesus on jo noussut kuolleista. Toisaalta ei Raamattukaan väitä, että Jeesuksen ylösnousemus on ensimmäinen tai viimeinen laatuaan. Myös Lasarus heräsi kuolleista, ja Elia otettiin taivaaseen ruumiissaan kuolemaa kokemata. Saattaisimme puhua toisaalta eksytyksestä, uudesta harhaopista, mutta mistä tiedämme mitä Jumala voi tehdä halutessaan tänään tai tulevaisuudessa? Kristityt olivat juutalaisessa yhteiskunnassa oman aikansa harhaoppisia ja eksyttäjiä – sen ajan juutalaisen enemmistön mielestä. Minusta vahvin vastustus nousisi ihmisen omasta järjestä. Ensiksi ei ole johdonmukaista, että ruumis virkoaa eloon niin pitkän ajan jälkeen, koska kudostuho on edennyt tällä välin pitkälle ja mm. aivot ovat perusteellisesti tuhoutuneet hapenpuutteen vuoksi. Sekään ei ole johdonmukaista, että henkilö olisi vain valekuollut, jos hänen teloittamisestaan vastaa kokenut ja parkkiintunut miehistö. Tapaus sotisi myös kaikkea punnittua tapaustietoa vastaan. Missään päin maailmaa ei ole koskaan dokumentoitu, että tunnustettu lääkäri vahvistaisi valallaan tai nimellään useita tunteja sitten varmasti kuolleen ja vielä teloitetun ihmisen ylösnousemuksen. Kaiken päättelyn ja kokemuksen pohjalta ylösnousemus ei ole normaalille järjelle ilmeinen tosiasia.
Kuinka moni voi ja rohkenee myöntää, ettei uskoisi erityisesti järkisyiden takia salaperäisen ylösnousseen tarinaan? Uskovaisen kohdalla rehellisyys saattaa olla jo periaatteestakin vaikeata, koska hänelle on moneen kertaan opetettu elävän uskon asettuvan kylmän järjen edelle. Tuskinpa ylösnousemustiedon vastustaminen osoittaisi kumminkaan tässä kohden ajattelijan tai hänen järkensä paatumusta, kovasydämisyyttä. Pikemminkin kovalta vaikuttaa vaatimus uskoa todistuksitta sellainen tarina. Kumminkin nyt Jeesuksen kohdalla täytyy Raamatun eräiden opetusten mukaan tehdä poikkeus ja uskoa asia järjen ja aikaisempien tietojen ja kokemusten vastaisella tavalla. Toisaalta, jollemme ota vastaan Raamatun ihmettä Jeesuksesta sellaisenaan, jäämme usean muun kysymyksen eteen: Mistä käsitys ylösnousemuksesta on voinut lähteä liikkeelle?
Jeesuksen ruumiin on täytynyt kadota, mutta miten ja keiden toimesta? Tähän voidaan vastata: Ehkei ylösnousemususko sittenkään herännyt aivan heti, vaan vasta myöhemmin, jolloin hautaa ei enää syystä tai toisesta voitu tarkistaa. Hautaa ei löydetty, luut oli kerätty jo pois, tai hautaaminen tapahtui alun alkaen yhteishautaan, kuten Matti Myllykoski on esittänyt. Vai sattuiko niin, että kuollut Jeesus yhdistettiin myöhemmin johonkin toiseen kiertävään saarnamieheen nimen tai ulkonäön pohjalta?iii
Harhanäyt ja joukkopsykoosi eivät ole nekään poissuljettuja mahdollisuuksia uskonnon tunneilmiöiden kohdalla. Ilmestykset ovat erityisen yleisiä fanaatikkojen parissa. Tavataanhan Yhdysvalloissa nykyäänkin ”Elvis-uskovaisia”, jotka uskovat Elvis Presleyn nousseen kuolleista. Hänet nähdään milloin missäkin. Jeesus-uskovaisen mielestä kysymys ei ole luonnollisestikaan samantasoisesta ilmiöstä. Ilmiötä ei voida rinnastaa Jeesuksen kuoleman jälkeen syntyneeseen laajaan kansanuskoon. Eräät siksi todistelevat, että ylösnousemus on totta, koska vain se saattoi muovata hajanaisesta laumasta vahvan, taistelukelpoisen ja evankelioivan seurakunnan. Kumminkin – ovatko he varmasti riittävästi perillä lujan uskon synnyttämästä muutosvoimasta muissa kulttuureissa? Onko islamin uskon aktiivisen lähetystyön takana vastaava kouriintuntuva ihme? Näin pitäisi olla edellisestä pääteltynä, mutta kristityt eivät pidä ainakaan yleisesti islamin uskon syntyä Jumalan ihmetekona. Sama koskee muita uskontoja paitsi juutalaisuutta. Ihmeiden takana on jokin muu selitys, luonnonilmiö, sattuma, satuilu tai paholaisen ja hänen demoniensa vaikutus. Myös kristinuskoa voidaan jostain toisesta uskonnosta käsin arvioida samasta skeptisestä näkökulmasta. Jos kaikki uskonnot voivat olla toisiinsa nähden teoriassa samanaikaisesti yhtä skeptisiä, mistä kukaan voi olla varma siitä, että hänen tunnustamansa uskonto on muita vakuuttavampi?
Jeesuksen ruumiin on täytynyt kadota, mutta miten ja keiden toimesta? Tähän voidaan vastata: Ehkei ylösnousemususko sittenkään herännyt aivan heti, vaan vasta myöhemmin, jolloin hautaa ei enää syystä tai toisesta voitu tarkistaa. Hautaa ei löydetty, luut oli kerätty jo pois, tai hautaaminen tapahtui alun alkaen yhteishautaan, kuten Matti Myllykoski on esittänyt. Vai sattuiko niin, että kuollut Jeesus yhdistettiin myöhemmin johonkin toiseen kiertävään saarnamieheen nimen tai ulkonäön pohjalta?iii
Harhanäyt ja joukkopsykoosi eivät ole nekään poissuljettuja mahdollisuuksia uskonnon tunneilmiöiden kohdalla. Ilmestykset ovat erityisen yleisiä fanaatikkojen parissa. Tavataanhan Yhdysvalloissa nykyäänkin ”Elvis-uskovaisia”, jotka uskovat Elvis Presleyn nousseen kuolleista. Hänet nähdään milloin missäkin. Jeesus-uskovaisen mielestä kysymys ei ole luonnollisestikaan samantasoisesta ilmiöstä. Ilmiötä ei voida rinnastaa Jeesuksen kuoleman jälkeen syntyneeseen laajaan kansanuskoon. Eräät siksi todistelevat, että ylösnousemus on totta, koska vain se saattoi muovata hajanaisesta laumasta vahvan, taistelukelpoisen ja evankelioivan seurakunnan. Kumminkin – ovatko he varmasti riittävästi perillä lujan uskon synnyttämästä muutosvoimasta muissa kulttuureissa? Onko islamin uskon aktiivisen lähetystyön takana vastaava kouriintuntuva ihme? Näin pitäisi olla edellisestä pääteltynä, mutta kristityt eivät pidä ainakaan yleisesti islamin uskon syntyä Jumalan ihmetekona. Sama koskee muita uskontoja paitsi juutalaisuutta. Ihmeiden takana on jokin muu selitys, luonnonilmiö, sattuma, satuilu tai paholaisen ja hänen demoniensa vaikutus. Myös kristinuskoa voidaan jostain toisesta uskonnosta käsin arvioida samasta skeptisestä näkökulmasta. Jos kaikki uskonnot voivat olla toisiinsa nähden teoriassa samanaikaisesti yhtä skeptisiä, mistä kukaan voi olla varma siitä, että hänen tunnustamansa uskonto on muita vakuuttavampi?
On kai hyväksyttävä, että myös toisissa uskonnoissa voi tapahtua aitoja Jumalasta peräisin olevia ihmeitä, tai hyväksyttävä ainakin se, ettei omassa uskonnossa kaikki ihmeiksi väitetty ole todennäköisesti totta. Mistä tiedämme sen jälkeen mikä on totta ja mikä ei? Siitä ei voida päästä ainakaan täysin selville. Kannattaako sitten lainkaan epäillä? Kysymys ei ole kaupankäynnistä ja valinnasta kahden samanarvoisen vaihtoehdon välillä, jos toinen vaihtoehto on ennen valintaa ymmärrykselle epäuskottava. Pelkkä uskon tunnustamisen käytännön sujuvuus ei voi olla hyvä päätöksen peruste. Ihminen on joko rehellinen epäilyksilleen tai sitten ei; hän välittää ymmärtämästään totuudesta itsestään tai muusta hyödystä ja edusta.
USKOMISEN AIHEITA
Joidenkin uskovien mukaan Jeesuksen ylösnousemus on epäilemätön, toteennäytetty tosiasia. Naiset löysivät haudan tyhjänä kolmantena päivänä Jeesuksen kuolemasta, ja hän näyttäytyi opetuslapsilleen. Jos hauta ei olisi ollut tyhjä, juutalaiset olisivat sen heti paljastaneet. Heidän täytyi levittää huhua ruumiinryöstöstä, mutta selvää on, etteivät opetuslapset olisi ryöstöön kyenneet vartijoiden vuoksi. Mitä pitävää todistusta sellaiseen liittyy? Kriittisesti ajateltuna todistuksella on tällä hetkellä kuulopuheen arvo. Yhtä hyvin voi periaatteessa uskoa siihen, että mormonien kirja on todella kirjoitettu ylös kultaisista levyistä, kuten ”luotettavat” veljet aikoinaan todistivat.
Silmiinpistävää kumminkin on, etteivät vanhimmat UT:n kohdat tunne ”tyhjän haudan” tarinaa ja kuvaukset Jeesuksen ilmestymisistä myöhemmin kirjoitetun evankeliumin kalansyöntikohtausta lukuunottamatta viittaavat enemmän kokemuksiin kuolleen sielusta kuin ruumiista.iv Emme voi palata ajassa taakse varmistuaksemme edes siitä, ettei kertomus ylösnousemuksesta syntynyt sen verran myöhään, ettei haudan tyhjyyttä kyetty enää tarkistamaan, tai etteivät opetuslapset tai taikauskoiset haudanryöstäjät varastaneet ruumista myöhemmin, vartioinnin jo päätyttyä. Ilmestykset voivat puolestaan selittyä harhanäyiksi tai Jeesuksen sielun todellisiksi ilmestymisiksi.
Yksi todistus vain jää epäilijältä puolitiehen: hän ei voi todistaa, ettei ylösnousemusta Raamatun kuvaamalla tavalla varmasti tapahtunut. Eikö luonnossa nimenomaan juuri yliluonnollinen maailma voi herättää ruumiin kuolleista, jos se vaikuttaa ihmeinä aineelliseksi koetun maailman lakeihin? Eikö kuoleman voittava ruumis ole uskonnon ihmeiden kehyksissä toisaalta luonnollisuudessaan uskottava ilmiö – jos uskonnon ihmeen kehyksiin ylipäänsä uskoo? Sekä juutalaisuudessa että kristillisyydessä tunnetaan ihmeet. Tähän nähden on luonnollista ja johdonmukaista, että ihmeperinne jatkuu tavalla tai toisella myös kristinuskossa. Kenties ylösnousemus on tällainen ihme.
Yksi todistus vain jää epäilijältä puolitiehen: hän ei voi todistaa, ettei ylösnousemusta Raamatun kuvaamalla tavalla varmasti tapahtunut. Eikö luonnossa nimenomaan juuri yliluonnollinen maailma voi herättää ruumiin kuolleista, jos se vaikuttaa ihmeinä aineelliseksi koetun maailman lakeihin? Eikö kuoleman voittava ruumis ole uskonnon ihmeiden kehyksissä toisaalta luonnollisuudessaan uskottava ilmiö – jos uskonnon ihmeen kehyksiin ylipäänsä uskoo? Sekä juutalaisuudessa että kristillisyydessä tunnetaan ihmeet. Tähän nähden on luonnollista ja johdonmukaista, että ihmeperinne jatkuu tavalla tai toisella myös kristinuskossa. Kenties ylösnousemus on tällainen ihme.
ENTÄ MITEN HISTORIAN PERSPEKTIIVI ARVOITUKSEEN VAIKUTTAA?
Kristinuskon omassa kehyksessä piilee toisaalta ylösnousemusihmeen kohdalla jokin symmetriavääristymä. Kristinusko lähti todistettavasti liikkeelle Jeesuksen pikaisen paluun odotuksesta. Asteikko oli korkeintaan vuosikymmenissä, ei edes vuosisadoissa. Eikö ole outoa, että Jeesus voi pysytellä tuhansia vuosia ruumiissaan taivaassa puuttumatta fyysisesti sen enempää maailman asioihin, vaikka me ihmiset elämme keskellä kärsimyksiä edelleen? Ellei hänelle ole löytynyt syytä palata 2000 vuoden jälkeen ruumiissaan takaisin, niin miksi sellainen löytyisi 4000 tai edes 40 000 vuoden kuluttua?
Vaikka ylösnousemus on uskonnon oman metafysiikan valossa loogisesti mahdollista, pitääkö jatkaa uskomista Raamattuun tässäkin, vaikka aikaa kuluu miten paljon hyvänsä, ja vaikka koko ihmiskunnan tunnetun historian kuluessa ei ole dokumentoitu vastaavaa ihmettä? Siis ihmettä, että kuoliaaksi kidutettu ja monta päivää kuolleena jo ollut ihminen havahtuu hereille, jatkaa elämää. On vielä vaikea käsittää miksi Jeesus jättää ihmiskunnan vähintään tuhansiksi vuosiksi kaikkien koulutettujen apostolien ja ennustavien profeettojen ja riviuskovaisten odottaessa hänen tulemistaan vuosikymmenien viiveellä? Minusta osa ihmettä todella on tässä kristittyjen pimentoon jättämisen syvyydessä.
Vaikka ylösnousemus on uskonnon oman metafysiikan valossa loogisesti mahdollista, pitääkö jatkaa uskomista Raamattuun tässäkin, vaikka aikaa kuluu miten paljon hyvänsä, ja vaikka koko ihmiskunnan tunnetun historian kuluessa ei ole dokumentoitu vastaavaa ihmettä? Siis ihmettä, että kuoliaaksi kidutettu ja monta päivää kuolleena jo ollut ihminen havahtuu hereille, jatkaa elämää. On vielä vaikea käsittää miksi Jeesus jättää ihmiskunnan vähintään tuhansiksi vuosiksi kaikkien koulutettujen apostolien ja ennustavien profeettojen ja riviuskovaisten odottaessa hänen tulemistaan vuosikymmenien viiveellä? Minusta osa ihmettä todella on tässä kristittyjen pimentoon jättämisen syvyydessä.
Jos ylösnousemus vaikuttaa epäilyttävältä, miksi se ylipäänsä syntyi? Mitä syvintä tarvetta tämä inhimillistä järkeä vastustava uskomus täytti? Ensimmäisten kristittyjen, erityisesti juutalaiskristittyjen, usko ylösnousemukseen oli voimakasta ehkä siksi, että se nousi epätoivoisesta ihmiskäsityksestä. Kuoleman jälkeen sielu elää, näin ainakin antiikin tarinoiden mukaan, korkeintaan valjua manalaelämää. Ellei Jeesuksen ruumista herätetty, hänen kohtalonsa olisi loogisesti yhtä ankea eikä hän sen lisäksi poikkeaisi ainakaan kuoleman jälkeisen kohtalon suhteen muista ihmisistä. Sama outo kohtalo odottaisi tietenkin myös kristittyjä. Kaikki juutalaiset eivät kumminkaan hyväksyneet ratkaisua. Saddukeukset eivät uskoneet aikojen lopulla tapahtuvaan yleiseen ylösnousemukseen, koska pitivät käsitystä alkuperäisen juutalaisen uskonnon vastaisena. Itämainen uskonnollinen teoria ruumiiden ylösnousemuksesta kehittyi kuitenkin aikanaan kuolemanjälkeisen uskon kulmakiveksi juutalaisessa ”kansanuskossa”.
Katsottaessa tapahtumia taas päinvastaiseen suuntaan, syvälle ihmiskunnan alkuhistoriaan, jää miettimään missä kulkee ja millä määritelmin raja, jonka jälkeen ihmisruumis viimeisenä päivänä herätetään. Ellei herätysrajaa voida ihmisen kehityksessä vetää, onko kaloillakin ylösnousemuksensa? Monet vastaavat tähän, ettei evoluutioteoria ole totta, tai ainakin maailma on paljon nuorempi kuin väitetään. Suurin osa tiedemiehistä ei kumminkaan näin ajattele. Ylösnousemususko olisi tuskin syntynyt kulttuurissa, jossa evoluutioteoria on jo tunnettu tieteellinen käsitys. Ehkäpä halveksitut saddukeukset eivät kokonaan erehtyneet. Tähän voidaan tosin vastata, että suurin osa tiedemiehistä on väärässä. Onko sellainen väite sitten kohtuullinen ja suhteellisuudentajua osoittava? Jos tiedemiehet vuorostaan päättävät, että suurin osa uskovaisista on väärässä Jumalan olemassaolon tai olemassaolon tavan suhteen, onko heillä moraalinen oikeus tehdä tuollaisia päätöksiä alueella, jolla he eivät ole päteviä ja alan asiantuntijoita ja ammattilaisia? Minusta ei ole ja vastaavaa pidättyvyyttä edellytetään myös uskovilta ihmisiltä.
ONKO YLÖSNOUSEMUSUSKO KRISTILLISEN USKON EHDOTON KYNNYS?
Monelle usko ylösnousemukseen – siis vain Jeesuksen ylösnousemukseen – on koko uskon kynnyskysymys. Ruumiin ylösnousemuksen on ollut pakko tapahtua tai kaikki on hukassa! Jos Jeesuksen ruumiin ylösnousemus ei ole tapahtunut, ei se ole uskolle tuhoisaa. Ylösnousemuksen puuttuminen ei muuttaisi mitään ratkaisevalla tavalla, esimerkiksi romuttaisi omaa uskoani tai ajaisi epätoivoon sielun merkitystä kenties kunnolla ymmärtämättömän Paavalin tapaan.v Rukoilen Jumalaa ja Jeesusta samalla tavoin kummassakin tapauksessa ja uskon kuolemattomuuteen – jos Jumala katsoo tarpeelliseksi tarjota sellaisen elämänmuodon ihmiselle. Mielestäni sydämenikään ei ole epäilyksen takia muita kovempi. Epäusko ei ole valittua, jos se syntyy luonnostaan, tässä ajattelun ja tietojen luonteen ohjaamana. Mitä taas todistajiin tulee niin olisi kohtuutonta odottaa, että nykyaikana tapahtuvan ihmeen suomalaista todistajaa pitäisi sokeasti uskoa esim. 2000 vuoden jälkeen jossain kiinalaisessa kylässä. Sitä ei varmaan evankeliumin kirjoittajakaan ajanut takaa.
Kuolemattomuuden ihmeen rinnalla on ainakin omalla järjelläni ajateltua toissijaista liittyykö se teknisesti enemmän sieluun vai ruumiiseen. Eikö elämä ole sen ulkonaista muotoa tärkeämpää tai ainakin ensisijaisempaa? Pääsiäissalaisuutta ei voi järjellä ratkaista! Ruumiin ylösnousemus on tapahtunut tai sitten ei. Sitä ei voi todistaa aukottomasti kumpaankaan suuntaan. Yhtä lailla siihen sopii tällä perustein kristityn uskoa tai sitten ei. Nämä ovat kipeitä omantunnon ja uskon kysymyksiä.
Monet papit ovat jättäneet vakavien epäilyksien tullen toimensa tai vaihtaneet ammattia ja monet aktiiviset muut uskovat siirtyneet taka-alalle seurakunnassa tai hävinneet vähin äänin joukosta. Kenenkään ei tarvitse poistua. Ja vaikka epäilijä olisi väärässä, häntä ei heitetä ulos.
Raamatun Jeesus ei hylännyt Tuomasta ja koska hän ei voi ainakaan samalla tavalla ilmestyä kuin juuri ylösnousemuksensa jälkeen, ”Tuomas” saa häneltä toivon mukaan täyden tuen ja rakkauden etenkin tänään.
Monet papit ovat jättäneet vakavien epäilyksien tullen toimensa tai vaihtaneet ammattia ja monet aktiiviset muut uskovat siirtyneet taka-alalle seurakunnassa tai hävinneet vähin äänin joukosta. Kenenkään ei tarvitse poistua. Ja vaikka epäilijä olisi väärässä, häntä ei heitetä ulos.
Raamatun Jeesus ei hylännyt Tuomasta ja koska hän ei voi ainakaan samalla tavalla ilmestyä kuin juuri ylösnousemuksensa jälkeen, ”Tuomas” saa häneltä toivon mukaan täyden tuen ja rakkauden etenkin tänään.
Johannes
(15.3.2012)
(Muok. 1.1.2014, 15.12.2016)
(15.3.2012)
(Muok. 1.1.2014, 15.12.2016)
i Mark. 16:14
ii Katekismus, 33
iii Oma aiheensa olisi pohtia onko Kristuksen aikana elänyt useampi kuin yksi Jeesus-niminen uskonnollinen opettaja. Jeesus (Jeesua/Jeshua-nimen varhainen muoto on Joshua eli suomeksi Joosua) oli aikanaan suosittu ja yleinen miehen nimi. Entä jos joku samanniminen saarnamies on esim. opettanut Jumalan valtakunnan näkyvästä ja pikaisesta tulemisesta mutta toinen sen näkymättömästä ilmenemisestä Jumalan valtakunnan aatteessa? Ei olisi epäjohdonmukaista otaksua, että myöhemmissä, etenkin ”toisen käden” muisteloissa yhdisteltäisiin samaan hahmoon aineksia eri tahoilta.
iv Ks. 1 Kor 15. luku. Heikki Räisäsen tulkinnan mukaan Paavali on voinut tulkita Jeesuksen esiintyvän henkiruumiissa, joka ei ole identtinen haudatun ruumiin kanssa.
v 1 Kor. 15:12–19. Ikuinen elämä sidotaan tässä yleiseen ylösnousemustoivoon, ruumiiden ylösnousemukseen. Vrt. 1 Kor. 15:20, Joh. 6:39, Heb. 11:19. Jos Jeesusta ei ole herätetty, ei ole toivoa Paavalilla eikä muillakaan. Näissä kohdin Raamattua ei esiinny, ei ainakaan lohdullisessa merkityksessä, uskoa kuoleman jälkeiseen henkielämään. Viitteitä erityiseen, erilliseen henkeen tai sieluun toisaalta myös tavataan (esim. Mat. 10:28, Luuk. 11:20, Apt. 2:27; vrt. Paavalin toisenlaiset mietteet: 2 Kor. 5:6, 8, 12:2). Toisinaan erotetaan vielä erilleen ruumis, sielu ja henki (1 Tes. 5:23, Heb. 4:12), mikä lienee kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta lähtevää. Olisiko ylösnousemususko ylipäänsä syntynyt, jos kuolemanjälkeinen elämä olisi ajateltu ”henkenä” myönteisellä tavalla? Myöhemmin kuolemanjälkeisen elämän käsitteen rinnalla rupesi vielä esiintymään vahva uskomus helvetistä. Se ei ainakaan parantanut käsitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti