Veistos Hämeenlinnan hautausmaalta. Foto: Deneb
Pyhäinpäivänä 3.11.2012 mieltäni askarruttaa ajatus, joka pulpahti sauvakävelylenkillä iltahämärissä, kun työviikko oli onnellisesti selvitetty ja metsätie tyhjentynyt muista kulkijoista: Jokaisella ihmisellä on sisällään kaksonen.
Pahalla ihmisellä oma kaksonen on kuin enkeli. Tarvitsee ottaa yksi askel oikeaan suuntaan, kädenojennus hyvään ja Jumalaan päin, niin koko elämä muuttuu. Pahan kaksonen on piripinnassa kuplivaa muutosvoimaa, jos enkeliinsä saa yhteyden. Meitä ihmetyttää se, että paatuneena pidetty konna, jopa täysi psykopaatti, tulee uskoon tai muusta syystä kääntään jyrkästi kulkuaan pahasta hyvän piiriin. Ehkä se on pohjimmiltaan mitä luonnollisinta. Victor Hugon "Kurjat" kertoo kääntymyksen tielle lähteneestä karkurista, muistaakseni vangista nimeltään Jean Valjen. Samantapaisia ihmeellisiä elämänmuutoksia tapahtuu myös Suomen vankiloissa. Konnat uudistuvat mieleltään, ne pahimpinakin pidetyt. Outoa vain, että hyvien ihmisten kaksonen on nähätävästi vallan muuta.
Hartaasti Jumalaa rukoilevan ja siistikäytöksisen ihmisen kaksonen on ehkä "demoni", täynnä mustia houkutuksia seksin, vallan ja väkivallan pariin. Tätäkin puolta on vaikea havaita. Äkkiä vain saamme lukea suositun poliitikon ryvettymisestä nais- ja lahjusjupakoissa, tai karismaattisen liikkeen saarnaajen sotkeutumisesta prostituutioon, pedofiliaan tai peiteltyyn homoseksuaalisuuteen. Mitä korkeammalle ihminen on hyvän suuntaan kavunnut, sitä raskaammaksi käy kiipeäminen. Hyvä tyyppi putoaa helpommin kuin pääsee vielä "sentin" korkeammalla. Miksi näin? Ehkä siksi, että kaikkein pahimmillakin olisi vapaus pelastua, ja ettei hyvimmänkään elämä muuttuisi hyvään nähden liian yksinkertaiseksi, ponnettomaksi, ja omavanhurskaaksi. Jumala rakastaa syntisiä, jotka tarvitsevat joka hetki hänen tukeaan valkeuteen. Kehitys edellyttää motivoitumista muutokseen ja ristiriita antaa aiheita motivoitumisiin.
Pyhäinpäivä olkoon myös pyhyyden päivä. Siitä ei vain näy juuri merkkejä viestimissä. Emme me ole kansana luopuneet ensisijaisesti Kristuksesta vaan luovutimme ensin tilamme kokea pyhää. Pyhyyden piirin menettämisen jälkeen luovutaan myös eri asioista, jotka ovat yhdistyneet varhemmin pyhään, ja näihin menetettyihin helmiin kuuluu isiemme usko, kristinusko. Meitä ei enää opeteta etsimään itseämme pyhempää. Herkkyys on kadonnut, pyhyys kaikonnut. Kun henki kuolee, jää jäljelle ruumis: himot seksiin, valtaan, suosioon, rahaan ja väkivaltaan. Lähes aina kun avaan television tai päivälehden aukeaman, näen jälkiä lihan filosofiasta.
Elämme kuollutta aikaa. Ilma on käynyt raskaaksi hengittää. Hengen miehet - naiset uupuvat.
Johannes
