1. PAPPI MURHAMIEHENÄ
Yhdysvalloissa on herättänyt suurta huomiota nuoren naisen, Irene Garzan murha Teksasissa v. 1960. Irene oli voittanut paikallisen kauneuskilpailun mutta ei ollut antanut soman ulkonäön pinnallistaa käyttäytymistään. Hän oli opiskelut opettajaksi ja palannut kotikaupunkiinsa McAlleniin perusopetuksen pariin. Kaunotar vietti säännöllistä elämää, seurusteli vakituisesti ja kävi pääasiassa kotikirkkonsa Sacred Heart Catholic Churchin järjestämissä tilaisuuksissa. Irenen kerrotaan halunneen säästää neitsyytensä aviomiehelleen. Hän kävi säännöllisesti ripittäytymässä kotikirkossaan. Irene nautti kotikaupungissaan suurta luottamusta ja arvonantoa. Tietysti häntä myös ihailtiin, ja hän oli erityisesti monen nuoren miehen ajatuksissa. Kun tämä lähes pyhimysmäinen nuori nainen katosi ripittäytymisen jälkeen, koko yhteisö järkyttyi. Pian kaunottaren ruumis löydettiin kanavaan viskattuna. Ulkoa löydettiin vielä diakatselulaite, jossa oli kuristamiseen sopiva virtajohto, ja astaloksi passaava massiivinen kynttilänjalka.
Useita miehiä kuulusteltiin rikoksen johdosta. Viimeisimpänä epäiltynä nousi esiin ripin vastaanottanut nuori katolinen pappi. Häntä epäiltiin siksi, että hänen taustastaan paljastui toisessa kirkossa aikaisemmin tapahtunut päällekarkaus. Kirkon penkissä istunut pappi kävi nuoren naisen kimppuun seksuaalisin taka-ajatuksin. Tyttö pääsi karkuun ja tunnisti myöhemmin ahdistelijansa. Pappia lähdettiin saattamaan vastuuseen rikosnimikkeellä "raiskausyritys". Viranomaiskäsittelyssä syytettä lievennettiin ja lopulta pappi pääsi pälkähästä 500 taalan sakkolappu kaapunsa taskussa. Irenen viimeksi nähnyt, toisessa kirkossa naisen kimppuun jo hyökännyt pappismies kielsi ehdottamasti tehneensä mitään pahaa Irenelle. Irene poistui ripin jälkeen kirkosta ja sillä siisti. Ilmeisesti seudun poliisiviranomainen ei kovistellut pappia siihen tapaan kuin vakavista rikoksista syytettyjä tavallisesti kurmuutetaan. Nyt katolinen kirkko puuttui peliin ja sieppasi papin pois hälinän keskeltä. Yksitoista vuotta myöhemmin sama pappi erosi kirkosta, avioitui ja rupesi viettämään mukavaa siviilielämää tunnustamatta rikosta missään vaiheessa poliisille.
Ireneen seksuaalisella tavalla kajonnutta ja hänen nuoren elämän lopettanutta miestä ei virallisesti tavoitettu. Vasta pitkän ajan kuluttua katolisen kirkon kaksi palvelijaa avautuivat ja rikkoivat rippisalaisuudet. Nuoren papin kanssa rikoksen tekohetkellä samaan seurakuntaan kuulunut vanhempi pappi kertoi epäillyn tunnustaneen hänelle murhanneensa tytön. Nuori pappi purki sydäntään seuraavaksi eräässä luostarissa, jonne kirkko ilmeisesti turvallisuustoimenpiteenään oli hänet siirtänyt. Munkin kertomus oli samanlainen. Hän lisäsi, että pappi tunnusti kärsivänsä halusta hyökätä nuorten naisten kimppuun. Syyttäjä ei haastanut entistä pappia vieläkään lakitupaan. Hän ei pitänyt iäkkäitä todistajia luotettavina. Vanhaa pappia hän epäili dementiasta ja munkkikin saattoi olla matkalla manipuloitu. Monien muiden mielestä näyttöä oli riittämiin siinä, että raiskausyritykseen jo aikaisemmin syyllistynyt pappi on illalla kaksin kaunottaren kanssa, naisen, joka on tottunut luottamaan pappeihin ja pitämään heitä auktoriteetteinaan, ja että kuristamiseen soveltuva papin sähkökoje ja kirkon kalustukseen sopiva kynttilänjalka löydetään aivan muualta kuin normaalipaikoistaan. Miksi kukaan satunnainen poikkeaja veisi kirkosta juuri tällaisia, aika arvottomia esineitä, tai tekisi niin murhatakseen näiden kömpelöiden välineiden avulla naisen? Ja eikö jo lähdetä "merta edemmäksi kalaan", jos etsitään vielä toista seksirikokseen kykenevää, kun todistettavasti jo naisen päälle karannut mies oli kirkossa läsnä? Kuka tahansa tavallinen valkoinen mies tai musta olisi jo tältä pohjalta revitty perinpohjaiseen kuulusteluun ja oikeuteen olisi lähdetty myös ilman tunnustusta.
Nuoresta papista on tullut hyvin vanha mies, joka asuu parhaillaan Arizonassa ja joka johdonmukaisesti kertoo poliisille ja toimittajille eri asioita kuin eräille kirkkonsa palvelijoille - näiden miesten oman todistuksen pohjalta punnittuna. CNN
Oikeusvaltiossa ihmistä ei saa pitää rikosoikeudellisessa mielessä rikollisena ilman oikeuden päätöstä. Nuori pappi teki siis korkeintaan todennäköisesti seksirikoksen, joka päättyi uhrin tukehtumiskuolemaan. Jos pappi todella hyökkäsi Irenen päälle, murhasi hänet ja kätki ruumiin ja heitti väkivallan teossa käytetyt esineet pois, miten hän 1) pystyi käymään käsiksi kirkossa, ripittäytymään tulleeseen, tuttuun naiseen 2) pystyi valehtelemaan toistuvasti poliiseille ettei ollut tehnyt rikosta 3) tunsi tarvetta itse ripittäytyä teostaan oman kirkkonsa sisällä?
Luonnollisin vastaus kaikkiin kysymyksiin on persoonallisuushäiriö, tarkemmin sanottuna psykopatia. Psykopaatteja tavataan myös kirkon tai muun uskonnollisen yhteisön viroissa. Psykopaatti ei tunne riittävästi empatiaa toisen kärsimyksen, ahdistuksen ja pelon edessä vaan ajattelee omaa tarvetyydytystään. Psykopaatti ei toisaalta itse selvästi ahdistu rikoksistaan omantunnon ja Raamatun edessä. Jos psykopaatilla on perverssi seksuaalisuus, hän tulee tyydyttämään itsensä toisesta välittämättä. Hän on seksirikollisena sarjaraiskaaja ja murhaajaksi sortuessaan helposti sarjamurhaaja. Valehtelijana psykopaatti on mestari. Miksi psykopaatti pappi tunnustaisi omaksi vahingokseen rikoksensa poliisille? Ei hän sellaisesta mitään hyödy. Sen sijaan on hyödyllistä ja turvallista ripittäytyä papeille. Ensiksi rippisalaisuuden rikkominen on harvinaista, poliiseja ei tavallisesti tarvitse pelätä ripin jälkeen. Toiseksi psykopaatti-kristitylle on hyödyllistä käydä ripillä ja pyytää anteeksiantoa, jos hän uskoo Jumalaan ja tuomioon, kiirastuleen ja helvettiin ja taivaaseen.
Oman seurakunnan papille rikoksesta kertominen on myös järkevä veto siksi, ettei ainakaan tämä pappi voi paljastaa häntä poliisille ripissä kerrottujen asioiden kautta. Saattaisihan virkaveli nimittäin keksiä juonen kulun myös itse.
Miksi sitten psykopaatti ryhtyy juuri papiksi? Kun seksuaalinen, perverssi identiteetti ei ole vielä kokonaan kehittynyt, mies saattaa kuvitella voivansa hallita ärsykkeitään paremmin vain kuulumalla katolisen kirkon tapaiseen kurinalaiseen, miesvaltaiseen yhteisöön ja tukahduttamalla rituaaleilla eroottiset suhteet vastakkaiseen sukupuoleen (heterotapauksessa), mutta kun viettipaine käy lopulta riittävän suureksi, murenevat kulissit ja psykopaatin todellinen luonne hetkeksi paljastuu. Kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt voivat kiinnostaa psykopaatteja myös siksi, että kirkollisuuden verhoamana on mahdollista paremmin valehdella ja tehokkaammin pettää hyväuskoisia. Kirkot näyttävät myös suosivan ongelmien lakaisua "maton alle", jolloin kirkko voi olla turvallinen suojatyöpaikka kiinni jääneelle kirkon palvelijalle. Psykopaatti tekee eräitä palveluksia seurakunnalleen ja itseään korkeammassa asemassa oleville henkilöille ja odottaa saavansa vuorollaan tukea heiltä.
Harva psykopaatti edes heti oivaltaa olevansa psykopaatti tai edes persoonallisuushäiriöinen tapaus. He keksivät tavallisesti erilaisia ulkoisia syitä tunne-elämänsä puutoksille, kovuudelle, häikäilemättömyydelle ja omille oudoille mielihaluilleen. Syyt vaikeuksiin ovat muissa ihmisissä, vanhemmissa, suvussa, hyväksikäytöissä, pahoinpitelyissä, luottamuksen rikkomisissa jne. He voisivat mielestään olla aika normaaleja ihmisiä, jos vain maailma olisi terveempi kuin se parhaillaan on. Kun psykopaatti tekee rikoksen tai synnin, häntä kiusasi toisen liian hyvä asema tai rikkaus, naisen ja lapsen houkutteleva käyttäytyminen, toisen ärsyttävä pelokkuus, alistuminen, tyhmyys tai suututtava määräileminen, tai itsensä saatanan lähettämä vastustamanton houkutus.
Psykopaatti ei näe kunnolla itseensä eikä silloin kauhistu tekojensa kataluutta ja hirvittävyyttä. Mitä vähemmän hän huomaa varsinaista pahuuttaan, sitä enemmän hän alkaa muistuttaa Raamatun kuvailemaa valehtelevaa, manipuloivaa ja kaiken kauniin ja hyvän tuhoamisesta nauttivaa paholaista, jonkinlaista ihmiskunnan syvän, näkymättömissä vaanivan pahuuden arkkityyppiä.
2. PEDOFILIA JA INSESTI USKOVAISTEN JOUKOSSA
Viime vuodet eivät ole olleet hengellisen herätyksen nousun vuosia ainakaan meillä Suomessa. Päinvastoin, trendinä on ollut erota kirkosta eikä eri herätysliikkeissäkään ole ollut aktiivista aikaa kuten esimerkiksi 1970- ja 1980- lukujen taitteissa. Herätyksen tuulista on vajottu raskaan tyvenen katveeseen, jossa setvitään tunnustavien kristittyjen seksuaalirikoksia oikeudenkäyntejä myöten.
Suomen kirkoissa ja herätysliikkeissä on ollut kymmeniä ellei jo sata tietoon tullutta pedofiilin uhria.
Lapsen tai nuoren hyväksikäyttäjä voi olla oman kristityn perheen toinen perheenjäsen, muu sukulainen, seurakuntalainen ja "uskonveli" - tai kirkon tai seurakunnan työntekijä. Jopa pappeja ja pastoreita on kietoutunut lasten tai nuorten hyväksikäytön vyyhtiin. Hyväksikäyttäjäpappeja arvellaan olleen vähintään kahdeksan.
Yleensä rikosasioiden kulku tapahtuu niin, että ilmitulleet rikokset edustavat yhteisöissä ns. jäävuoren huippua. Yhtä paljastunutta hyväksikäyttötapausta vastaa monta toistaiseksi paljastumatonta tai jo "unohdettua" tapausta. Pelkäänpä niin pappeja kuin pastoreita löytyvän vielä enemmän kuin tähän asti on pelätty. Nykyisen pedofiilitoiminnan röyhkeyttä kuvaa se, ettei maassamme ole jätetty rauhaan edes lasten "Nettikirkkoa". Pedofiilit häiritsevät lapsien rauhaa sielläkin. Tällaisessa tapauksessa mukana on ollut tietysti muitakin kuin tunnustavia kristittyjä.
Ilmitulleet hyväksikäyttötapaukset ovat olleet monesti hyvin karkeita. Vanhempi lestadiolainen mies, aikanaan kuuluisa puhuja ja seuramies, käytti hyväksi lapsenlapsiaan. Oman lähetysjärjestön perustanut - ja varhemmin erään helsinkiläisen karismaattisen seurakunnan jäsen - sekaantui tyttäriinsä. Sairas suhde olisi voinut kertautua nuorimman kohdalla, elleivät vanhemmat tyttäret olisi puuttuneet tilanteeseen.
Nuori aikuinen mies, jo perheellinen ja nuorisotyötä ammatikseen tekevä, ahdisteli alaikäisiä tyttöjä kopeloimalla heitä vuoteessa. Miehen varsinaisena tehtävänä oli toimia nuorten hyvinvoinnin puolesta. (AL 5.7.2013 17:22.) Pirkanmaalla seurakunnan työntekijä kuuli lapsen hyväksikäytöstä mutta jätti syystä tai toisesta lakisääteisen lastensuojeluilmoituksen tekemättä. Piispa Repo pahoitteli tapahtunutta. Seurakunnan työntekijää on keväästä 2015 asti epäilty viiden alaikäisen tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Henkilö ei toimi enää vanhassa tehtävässään.
Yksi kaikkien aikojen törkeimmistä suomalaisista seksirikoksista paljastui, kun lapsiaan parittavat vanhemmat tuomittiin teoistaan ns. Muuramen pedofiiliringin yhteydessä. Puhuttiin "äidistä, joka pakotti lapsensa ryhmäseksiin". Toiminnassa oli kuitenkin keskeisellä sijalla äidin miespuolinen kumppani. Rikokseen osallistui useita. Eräs tuomituista oli diakonitutkinnon suorittanut, varhemmin runsaasti lasten kanssa työskennellyt mies. (MTV3.fi 30.10.2009).
Kristillisten piirien pedofiilitapauksille on ollut tyypillistä, että uskovaiset pedofiilit paljastuvat toistuvasti ns. housut kintuissa. He salaavat toimintansa, jonka tietävät olevan kiellettyä niin yhteiskunnassa kuin uskonyhteisössä. Paljastuminen heikentäisi heidän mainettaan ja vaarantaisi työn tai avioliiton, usein myös seurakunnallisen arvon ja aseman. He salaavat usein myöhemminkin taustojaan, ja eräät heistä jopa vähättelevät tekonsa merkitystä lapsen/nuoren tai rikoslain kannalta. Usein toistuu myös yritys antaa rikolliselle "aikaa parantaa vaelluksensa", ja välillä rikoksiin ei puututa ollenkaan, koska paljastumisvaarassa oleva rikos tahraisi mainetta. Mainetta vaalitaan enemmän kuin ajatellaan lasten kärsimyksiä ja traumoja! Kaikissa näissä tilanteissa yksilön omatunnon valtava venyvyys salailuun päin on nykyajan ihme. Eikö juuri uskovaisella tulisi olla herkkä omatunto? Ja kenellä sitten - ellei juuri hänellä?
"Pedofiilikristityt" ja seksirikoksia yleensä tehtailevat uskovaiset ovat varmaankin aina tai usein myös persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Toisaalta tavataan runsaasti persoonaltaan häiriintyneitä persoonallisuuksia, jotka eivät kumminkaan koskaan koske väärin aikein lapsiin tai alaikäisiin nuoriin tai raiskaa tai tee muuta seksuaalisävytteistä väkivaltaa. Pedofilia on epäilemättä oma sairautensa. Silti juuri uskovaispiireissä seksirikolliselta kai vaaditaan erityistä luonteen vinoutumaa, koska hän voi esiintyä jopa "rinta rottingilla" Jumalan palvelijana ja saarnata Jeesuksen ristin synnit sovittavasta merkityksestä, mutta samalla hän välittää vain vähän tai ei ollenkaan omasta parannuksenteostaan. Armon hän ottaa vastaan - koska se esimerkiksi poistaa syyllisyyttä ja hoitaa pedofiiliaktista kenties jäljelle jäänyttä, hetkellistä "pahaa makua" - mutta katua hän ei osaa tai edes halua - jos katumisella tarkoitetaan todellista halua luopua pedofilian synnistä ja vakaata aikomusta etsiä apua tottumuksesta vapautumiseksi.
Lapsen hyvinvointia todella arvostava aktiivi pedofiili antaa ennemmin itsensä poliisille ilmi katkaistakseen kierteensä kuin turvautuu ns. halpaa armoon eli kristillisen sanoman omatuntoa rauhoittavaan hyödyntämiseen ilman muuta vaivaa. Monissa seurakunnissa ollaan myös liian nopeita lupaamaan ihmisille synnit anteeksi. Turvallisempaa ja kristillisesti totuudellisempaa olisi koettaa ensin tutustua tarkemmin siihen henkilöön, jolle lupauksen anteeksiannosta antaa. Usein kristillisissä seurakunnissa pidetään pahana pitää edes välttämätöntä vaatimustasoa yllä. Sellainen kun kuulemma on "lakihenkistä ja rakkaudetonta".
Seksirikokset, erityisesti pedofilia, insesti ja raiskaukset, ovat niin raskaalla tavalla ihmisen suojattomuutta hyödyntäviä ja hänen rajojaan rikkovia, että käytännössä useimmat seksirikolliset ovat epävakaita luonteita tai narsisteja, asosiaalisia ja psykopaatteja. Julkisivun hoitamisessa erityisesti narsistit ja psykopaatit ovat lähes mestareita. Kaksoiselämä sujuu heiltä kuin leikiten, kunnes salaisuudet paljastuvat, ja hämmentynyt seurakuntaväki lukee tosiasiat lehdistä. Viimeistään silloin voi juolahtaa lukijan mieleen että näinpä hyväuskoista ja "rakkaudellista" höynäytettiin.
3. USKOVAT JA PERSOONALLISUUDEN KEHITYKSEN VAMMAT JA HÄIRIÖT
Narsistin uhrin tarina ja narsismin piirteitä
Tutustuin taannoin muistaakseni internetissä julkaistuun "Reijan" tarinaan avioliittokokemuksesta. Reijan kertomus kristityn perheen ongelmista narsistisen persoonallisuushäiriön tiimoilta on karua todellisuutta myös monen muun perheen kohdalla. Onhan narsistisuus yksi tyypillisimmistä kulttuurimme piirteistä.
Reijan puolison oma tarina jää peittoon. Myös kertomusta kommentoiva terapeutti huomauttaa, ettei ole mahdollista tietää narsististen piirteiden vahvuudesta eli onko henkilö esimerkiksi ollut patologinen narsisti - persoonallisuushäiriöinen vailla sairaudentunnetta - vai potiko hän lievempää muotoa. Diagnoosi ei ole tässä oleellinen eikä sellaista edes sovi tehdä ilman tarkkoja tutkimuksia. Niistä taas vastaa mahdollinen hoitava lääkäri. On muistettava, että "narsisti" on nykyään usein myös haukkumasana, joka nakataan toisen päälle, kun tämä oikein ärsyttää tai hänet halutaan sosiaalisesti häpäistä. Joskus sanan käyttäjä on itse toista pahempi narsisti.
Reijan avioliittokertomus osoittaa joka tapauksessa monta vaaran merkkiä: Suhde muuttuu avioliiton solmimisen jälkeen nopeasti hankalaksi, mikä viittaa saalistavaan miellyttämiseen. Suhteessa Reija koki olevansa kuin esine. Hänen tunteistaan ja mielipiteistään ei välitetty ja hellyydenosoituksien tarkoitus oli päästä tyydyttämään seksitarpeita. Se tukee epäilyä laskelmallisuudesta. Huomiointiin liittyneet tunteet eivät olleet syviä eivätkä huomionosoitukset aivan aitoja. Henkilö on taipuvainen teeskentelyyn. Peittely ja vääristely tulevat sitten toistuvasti ilmi valehtelun muodossa. Helposti tai jatkuvasti valehteleva ihminen ei koe normaalin ihmisen tavoin syyllisyyttä. Heikko syyllistyminen altistaa ihmisen monelle muulle väärinteolle. Narsistille on ominaista käsitellä kaikki syyllisyys syyllistämällä muut - syntipukit - mutta omia vikojaan hän ei näe tai halua tunnustaa, ellei hyödy siitä manipuloidessaan muita.
Narsisti elää helposti kaksoiselämää. Reijan alun perin hurmannut mies pystyi tekemään suuren vaikutuksen myös seurakunnassa, jossa hänellä oli ainakin jonkin verran vaikutusvaltaa ja luottamusta. Narsistissa on kaksi jyrkkää puolta: karismaattinen, iloinen, hurmaava, tietorikas ja vahvan esiintymistaidon omaava sosiaalinen "sukkuloija", ja kylmä, halveksuva, poissulkeva ja mitätöivä epäsosiaalinen "tuomari". Ei ole tavatonta, että perheenjäsenet ovat silloin täysin ymmällään ja etsivät ensimmäiseksi syytä itsestään. Kaksoiselämään kuuluu kaksinaisuus seksuaalimoraalissakin. Uskovainen narsisti tuomitsee helposti muita seksuaalielämän puutoksista tai vääristymistä, mutta itselleen hän sallii auliisti erivapauksia. Reijan tilanteessa puoliso seikkaili ainakin nettipornon maailmassa. Usein narsistilla on myös avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita. Narsisti sotkeutuu ehkä myös muita helpommin insestiin ja pedofiliaan, koska hänen syyllistymiskynnyksensä on korkea, myötäelämisen taito heikko ja toisen ihmisen rajojen tiedostaminen ja kunnioittaminen hyvin puutteellista. Reijan perhetapauksessa sellaisesta ei ole kumminkaan puhe.
Siirryn seuraavaksi kehystarinan ulkopuolelle. Toisinaan paljastuu, että seurakunnassa arvostettu seurakuntalainen tai huomattavassa asemassa oleva "sananpalvelija", pastori, kirkkoherra, diakoni tai lapsityöntekijä, paljastuu rikolliseksi. Petos, pedofilia tai insesti liittyvät suosittuun ihmiseen. Se herättää tyrmistystä. Miten narsismi ja uskovaisuus/hengellisyys voivat olla yhdistyneet toisiinsa? Onko narsisti uskovaisuuden ja kristillisyyden laskelmoiva näyttelijä? Persoonaltaan vammautunut henkilö tulkitsee aina tavalla tai toisella kieroutuneesti sen elämänkatsomuksen, jonka on omaksunut; siinä ei ole eroa ateistilla ja teistillä, tai kommunistilla ja kapitalistilla. Monessa tapauksessa narsisti on varmaankin kannattanut niin aidosti kuin hänelle vain on ollut mahdollista jotain uskoa, aatetta ja ideologiaa, mutta sairaudentunnottomuus on estänyt ajoissa tapahtuvan kurssin muuttamisen pois törmäyslinjalta. Narsistin on vaikea käsittää omaa pahuuttaan sellaisena kuin mainittu pahuus muiden silmissä tosiasiallisesti näyttäytyy. Siksi sosiaalisesti törmäillyt narsisti tuntee helposti olevansa itse uhri: olosuhteiden uhri, poliisin uhri, pahojen puheiden uhri, jopa lapsesta muka lähteneiden seksuaalisten halujen ja herätteiden uhri. Lista on pitkä, lähes loputon.
Narsismi on aikamme yleinen vitsaus, koska aikakautemme sisältää runsaasti narsismia vahvistavia herätteitä ja suoraa rohkaisua itsetehostukseen, määrätietoiseen voitonpyyntöön ja manipuloimiseen sekä omien tarpeiden ja yllykkeiden vapaaseen tyydyttämiseen. Toisaalta aikamme tuottaa myös turvattomia ja hankalia oppimisympäristöjä yksille ja lapsen persoonaa ja kykyjä ylikorostavia ympäristöjä toisille. Päihteet, huumeet ja myrkyt voivat myös vaurioittaa fyysisesti ohimolohkoja ja muuttaa persoonallisuutta narsismiin päin. Narsismi on erilaista riippuen virikkeiden laadusta ja määrästä. Usein narsistin seurassa on jollain tavalla hankala olla - kuten Reijan elämäntarina vahvistaa - koska suhde ei ole vastavuoroinen. Narsistin on vaikea aidosti kuunnella toista, aidosti myötäelää ja auttaa pyyteettömästi ja riskejä ottaen.
Muiden persoonallisuushäiriöiden tavoin myös narsismi on vähintään lievitettävissä ja hillittävissä, jos narsistiseen kehitykseen päästään puuttumaan ja mielellään hyvissä ajoin. Narsistisia piirteitä omaksuneen henkilön on tiedostettava persoonallisuutensa pimeä puoli ennen tervehtymisen käynnistymistä. Narsisti ei ole sen pahempi ihminen kuin muutkaan sairaat tai vammaiset ihmiset, mutta jos hänen narsisminsa kehittyy erittäin vahvaksi ja saavuttaa lopulta psykopatian tason, tämä ihminen voi tehdä hirvittävän pahoja tekoja. Samalla hänen luonteensa entisestäänkin kovettuu. Joskus tällaisia kovaksi keitettyjä narsisteja/psykopaatteja tulee lopuksi uskoon. Jos uskoontulo ja voimakas syyllisyys ja häpeä omista pahoista teoista esiintyvät yhdessä, herännyt omatunto on ensimmäinen varsinainen tunnusmerkki uskonratkaisuun sisältyvän tervehtysmispolun olemassaolosta. Tämän jälkeen matka persoonallisuuden eheytymiseen on vielä pitkä ja mutkikas mutta ei mahdoton käydä. Narsismista toipuvalla henkilöllä tulee olla luja tukiverkosto ja malttia pidättäytyä itsetehostusta lietsovista tai moraalisesti arveluttavista yhteyksistä.
Johannes
(2014)
(2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti