MITÄ ON POLIITTINEN USKONTO JA MITEN SE EHKÄ VOITETAAN

Politiikka on yhteisten yhteiskunnallisten asioiden hoitamista. Uskonto on yhteisten uskontokysymysten hoitamista. Kummatkin toimivat tahollaan hyvin tai huonosti, yhdessä esiintyessään aina vain huonosti. Poliittista uskontoa esiintyy ehkä kaikkialla maailmassa. Tavataan niin poliittista islamia kuin - kristinuskoa tai - hinduismia. Uskoisin löytyvän jopa poliittista buddhismia.

Politisoituneen uskonnon ja poliittisen uskonnonharjoittamisen päävirhe on se, että yksilö luodessaan omaa moraalimittapuutta suhteessa uskomuksiinsa ja hänen uskomuspiirinsä pyhiin teksteihin ryhtyy samalla ulkoistamaan uskontopohjaisia käsityksiä tapaan hoitaa yleisiä yhteiskunnallisia asioita. Samalla hän tuo oman uskontonsa ja samalla oman uskonnollisen aatteensa tuekseen, taistelijaksi, hävittäjäksi ja joskus myös häviäjäksi. Mahdollinen tappio on tuolloin erityisen  karvas ja oma uskontoidentiteetti tuntuu olevan täysin uhattu. Tämä kaksinkertaistaa poliittisessa uskonnossa jo entuudestaan vaikuttanutta aggressiivista ja totalitaarista pyrkimystä levittää oma uskonto - ja erityisesti omasta uskosta käsin - koskemaan koko yhteiskunnan yleistä järjestystä ja toimintaa. Toisaalta, jos joku perustelee yhteiskunnallisia vaatimuksia uskonnolla (tai muulla, uskonnon kaltaisella vahvan aatemaailman omaavalla ideologialla), vastakkaisen vakaumuksen omaava henkilö rupeaa sitä herkästi vastustamaan jo omista ideologisista lähtökohdistaan käsin vaatimusta - vaikka esitys olisi itsessään järkevä.

Usko on henkilökohtainen "uskonmaailma". Itse ajattelen uskonnon arvojen ja normien olevan tarkoitettu yhden henkilön elämään kerrallaan. Ne omaksutaan ja pidetään syvällisimmillään vapaaehtoisesti. Niitä arvostetaan muun kuin ulkoisen pakon takia. Normeja ja ihanteita ei silti aina pidetä. Tämäkin on vapautta, vapautta saada ottaa johonkin uskon ja elämän ristiriitaan välimatkaa ja ehkä taas palata, palata joko vanhempana ja vahvempana tai jollain tavalla muuten viisastuneena kuvioihin uudelleen, Tällaista maailmaa ei voi toiselle sellaisenaan osoittaa eikä jakaa - puhumattakaan siitä, että se koetettaisiin väkipakolla muokata kaikkia sääteleväksi normistoksi.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä ei pidä edes yrittää johtaa omasta sydämestä uskon aatteen yleistyksiä joukoille. Jokaisella ihmisellä tulee olla olemassa  omasta takaa perusteet yhteiskunnalliselle hyvälle ja oikean käyttäytymisen normeille ilman uskontoakin. Nämä perusteet on tuotava esille ja silloin niistä voidaan myös käydä uskonsotiin johtamatonta keskustelua yhteiskunnassa. Keskustelussa argumentti kohtaa vasta-argumentin ja enemmän lujat perusteet kuin vahvat metafyysiset uskomukset ratkaisevat lopputuloksen.

Yhteiskunnalle arvoja ja normeja opettava ja syöttävä luterilainen kansankirkkomme on yhtä politisoitunut kuin poliittinen islam. KD-puolue on näkyvin esimerkki suomalaisesta poliittisesta kristillisyydestä. Tällaisten mielipidevaikuttajien valtaa on syytä vähentää keskuudessamme. Vain poistamalla politiikkaa kristinuskosta voimme edellyttää islamin luopuvan runsaista poliittisista odotuksistaan ja eräistä - vaatimuksistaan. Meillä on ainakin silloin edes malli politiikan riisumiselle uskonnosta.

J

KOLME HUOMAUTUSTA HANKAMÄELLE

"Mistä puoliksi oppineen taide- ja tiedeväen myllytyksessä ja poliittisen vihervasemmiston harjoittamassa vyörytyksessä sitten on perimmältään kysymys? Kyse on moraaliposeerauksesta ja nonkonformismista, joiden tavoitteena on osoittaa omaa eettisyyttä, tuottaa henkilökohtaista prestiisiä omalle persoonalle ja erottautua suomalaisen yhteiskunnan yhteiseen hyvään pyrkivästä vastuusta."

HUOMAUTUS 1: 

Tämä on pessimistinen manifestaatio ihmisen hyvyyden esilletuomisesta. Miten voidaan perustella se, että perimmältään ihmisten moraalinen toiminta "taide- ja tiedeväen myllytyksessä" johtuu vain tai erityisesti narsistisesta moraaliposeerauksesta? Tällainen lähtökohta edellyttää Hankamäeltä varsin pessimistisen ihmiskäsityksen, mutta onko se oikea on eri kysymys. Vaikka moraalisessa toiminnassa on tavallisesti usein mukana myös ns. moraaliposeerausta, tällä ei voida kuitata kaikkien motivaatiota ellei voida osoittaa kaiken moraalin olevan lopulta vain kyseenalaisista syistä johtuvaa moralisoimista.

---

"Taiteilijat ja tieteilijät ajattelevat, että heidän maineelleen on eduksi antaa näennäiseettisiä julistuksia ja saarnata yleispätevää ihmisoikeusjulistusten tasolla liitelevää unelmayhteiskunnan perustuslakia kuin posliiniastiastonsa tahriintumista varjeleva kirkkotäti, vaikka tosiasiassa arvottava eetos on kaikkien surkein ja ohuin. Se ei ratkaise mitään, ei tarjoa metodeja ja jää vaikutuksiltaan mitättömäksi."

HUOMAUTUS 2:

Poseeraavan "suvaitsevaiston" mielipiteet ovat usein niin tunneväritteisiä, paikoin jopa raivokkaita, ettei kyse voi olla ensisijassa omasta sivistyneen ihmisen ja humanistin maineen ajamisesta. Tämän takia epäilen itse, että "suvaitsevaiston" ydin on emotionaalisesti syvästi kietoutunut agendaansa. Hyödyntäjät ovat toisenlaisia. He keksivät puoltavia selityksiä agendalle, jos siitä itse taloudellisesti tai poliittisesti selvästi ja kiistämättä hyötyvät. Taiteilijat ovat pohjimmiltaan aika huonoja hyödyntäjiä. Sama koskee useita tiedemiehiäkin. Sen sijaan hyödyntäjiä tapaa enemmän järjestö- ja puoluelpolitiikan maailmassa sekä liike-elämän puolella.

- - -

"Tosiasiassa taiteilijat ja tieteilijät ajautuvat vasemmistolaisen median ja puolueiden hyväksikäytettäviksi, sillä heistä pyritään lavastamaan kannatusmagneetteja poliittisten agendojen edistämiseen. Taiteilijat ja tieteilijät puolestaan astuvat heille viritettyihin miinoihin oman narsisminsa houkuttelemina, sillä itseihailunsa vuoksi he luulevat olevansa niin viisaita, että heiltä perätään moraalisia kannanottoja siksi. Todellisuudessa vasemmistopuolueet koettavat lavastaa heistä keulakuvia omien yleisöjensä ja suosijoidensa mielipiteiden muokkaamiseen. Koska myös taiteilijat joutuvat kamppailemaan kansanjoukkojen suosiosta, heille ei jää muuta mahdollisuutta kuin koettaa säilyttää viihteellisyyden ja ”kivan fiiliksen” ilmapiiri sekä ummistaa silmänsä ja korvansa konfliktilta, joka kytee jo siinä, että maahanmuuttajat nakertavat taiteen ja tieteen resursseja popsiessaan samassa ruokapöydässä."

"Tiedän kyllä, että myös kristinusko on anarkistista alkuperää ja syntynyt valtionvastaisena luomuksena. Tiedän myös sen, että kristilliseen kompleksisuuteen sisältyy olennaisena osana ideologia, jonka mukaan ”kurjuus on todellista onnea”, ”rumuus varsinaista kauneutta”, ”köyhyys rikkautta”, ”tyhmyys viisautta” ja ”kärsimys kirkastaa sielun”. Tästä mustavalkoisesta vastakohdilla operoimisesta ei ole itsensä Perkeleen sormenjälki kaukana, ja juuri sen kirkko onkin ihmiskunnalle opettanut."

HUOMAUTUS 3:

Näpäytys eräiden suosittujen taiteilijoiden ja tieteilijöiden itserakkaudesta on paikallaan. Jos he olisivat todella niin fiksuja kuin kuvittelevat olevansa, tajuaisivat he paremmin joutuneensa laskelmoidusti politiikan tekemisen välikappaleiksi. 

Hankamäen selvitys kristinuskon alkuperästä on enemmän kuvitteellista ja sanoja ja käsitteitä sotkevaa kuin historiallista ja selväsanaista. "Anarkismi", "valtionvastaisuus" ja muut vastaavat nykyajan termit istuvat heikosti antiikin ajan juutalais-kristilliseen maailmankuvaan. Juutalainen käsitys ihmisyydestä on ollut varsin yksinkertainen ja luonnollinen. Sama koskee pitkälti paavalilaista kristillisyyttä. Hankamäen kuvailut sopivat ehkä parhaiten kreikkalaisesta dualismista voimaansa ammentaneeseen gnostilaiseen liikkeeseen.

Kristillisissä piireissä paikoin esiintyvä vierasmaalaisten rakastaminen ja oman kansan ja maan toiselle sijalle siirtäminen johtuu aatteen kannalta katsottuna kristinuskoon ns. kansankirkon kautta tunkeutuneesta idealistisesta humanismista ja liberaalien asenteiden levittämisestä. Kirkot ovat  paljolti maallistuneet. Samalla ne ovat luonnollisesti kaikupohjana yleiselle poliittiselle kehitykselle valtakunnassa.

Johannes

J. Sakari Hankamäki blogi

Lyhyt Suomen historia

Jossain natsi-Saksa-  ja Neuvostoliitto myönteisyyden välillä ehdittiin

kantaa tämä haavoittunut punasotilas turvaan ja vankileirille

1) Rähmällään Ruotsiin

2) Rähmällään keisarilliseen Venäjään

3) Rähmällään natsi-Saksaan

4) Rähmällään sosialisti-Neuvostoliittoon

5) Rähmällään EU-Saksaan

TAPAHTUIKO TURUSSA SUOMEN ENSIMMÄINEN JIHADISTI-ISKU?

   Foto: Internet/MTV

Foto: Internet/MTV






Viime viikonlopun "Turun pitkäperjantaista" tiedämme ainakin nämä tosiasiat:

 * "Nuoren marokkolaismiehen epäillään puukottaneen kymmentä ihmistä perjantaina Turussa. Kaksi uhreista kuoli. 

*  Puukotuksesta epäillyn lisäksi Krp on pidättänyt neljä muuta Marokon kansalaista. Yhdestä miehestä on tehty etsintäkuulutus. 

* Tapahtumia tutkitaan terroritekona. 

* Pääepäiltyä esitetään vangittavaksi maanantaina."  

HS 20.8.2017

Helsingin Sanomat kertoo miehen olevan marokkolainen turvapaikanhakija mutta pysyy varsin vaitonaisena marokkolaismiehen mahdollisista poliittisista ja uskonnollisista käsityksistä. Sen sijaan lehti pohtii erityisesti tekoon mahdollisesti liittyviä sosiaalisia seikkoja. Asiantuntijana käytetään Helsingin yliopiston islam-tutkija Maria Pakkalaa: 

”Noin puolet Marokossa elävistä nuorista ovat järjestelmän ulkopuolella, eli he eivät ole koulussa eivätkä töissä. He ovat alttiita rikollisuudella ja radikalisoitumiselle. Visio tulevaisuudesta puuttuu, joten heihin on helppo vaikuttaa.”

Euroopassa asuvien marokkolaisnuorten ongelmat juontavat juurensa siihen, että heidän vanhempansa tekevät jatkuvasti töitä, jotta saavat lähetettyä rahaa perheilleen Marokkoon. Näin he eivät ole mukana lastensa kasvatuksessa ja lapset tulevat alttiiksi vaikutuksille.

”Terroristijärjestöt etsivät juuri tällaisia tapauksia ja pyrkivät värväämään heitä”, Pakkala sanoo.

Eurooppa nähdään Marokossa paratiisina ja mahdollisuutena hyvään elämään. Sitten kun totuus ei välttämättä kohtaakaan odotuksia, niin asetelma kääntyy päälaelleen ja Eurooppa aletaankin nähdä pahana ja synkkänä paikkana, jota on helppo alkaa vihata."

(Kirjoitusvirheet lehden)

Pakkalan ja Helsingin Sanomien selvityksen ns. punainen lanka on siinä, että jos Marokossa olisivat taloudelliset asiat ja perhesuhteet kunnossa ja Eurooppa - ja Suomi yhtenä Euroopan maana - vastaisi marokkolaisnuoren unelmia, ei syntyisi syytä ruveta vihaamaan Eurooppaa ja aihetta ryhtyä purkamaan vihaa puukottamalla satunnaisesti aseettomia naisia Turunkaan toreilla. HS:n ja Pakkalan käsitys marokkolaisista on outo ja leimaava. Heidäthän esitellään tällä tavoin varsin impulssikontrollihäiriöisiksi ihmisiksi.

Helsingin Sanomat ja islam-tuntija Pakkala kumminkin myöntävät, että taustalla on esimerkiksi jotain pakolaisuuteen ja turvapaikkapolitiikkaan viittavaa. HS:n mukaan marokkolaiset ovat tekeytyneet syyrialaisiksi turvapaikanhakijoiksi ja he voivat vallan olla osa "laitonta muuttoliikettä". Laittomasti Suomeen muuttavista turvapaikanhakijoista ei ole ollut Suomen valtamediassa tapana suuremmin kirjoittaa. 

Lopuksi HS ja Pakkala tohtivat käyttää pikaisesti "terrorismi-kissaa" pöydällä toiveissaan pettyneisiin viitaten: ”Terroristijärjestöt etsivät juuri tällaisia tapauksia ja pyrkivät värväämään heitä”, Pakkala sanoo. 

Tämän selityksen mukaan Eurooppaan keplottelee marokkolaisia miehiä näyttelemällä suojaa tarvitsevaa, mutta kun petosta ei palkita hyvällä elintasolla, suututaan, ja silloin tulee paha terroristivärvääjä mukaan suuntaamaan tätä suuttumusta oikein terroritekoon.

Se, mistä Helsingin Sanomat ja Maria Pakkala kuuluvasti  vaikenevat, on "vain" veritekojen primus motor.

Terrorismi ei ole mitä tahansa terroria vaan islamilaisesta kulttuurista juurensa juontavaa maailmankäsityksen politisoitumista ja islamisoitumista, joka tuottaa jihadistista asennoitumista, puhetta ja käyttäytymistä. Sen toistaiseksi väkivaltaisin päätepiste on yllättäviin  joukkomurhiin tähtäävä terroriteko. Muslimikulttuurista nouseva jihadismi-terrorismi on jo monen vuosikymmenen asia Euroopassa. Vain järjestöt ovat osaksi vaihtuneet. Nyt ISIS määrää Euroopassa tapahtuvan jihadistisen terrorismin luonteen ja iskujen tahdin parhaansa mukaan. 

Jihadistiksi tai terroristiksi ei tulla aivan pettymällä "ranskanperuniin" Euroopassa. Tie jihadismiin on aina persoonallinen kehityskulku. Sen tärkein viitekehys on islam-perintö ja sitä tulkitsevat islamin opettajat, joista osa on kiihkomielisiä jihadisteja. Kulttuurilla ja opetuksella on jihadismissa tärkeämpi sija kuin sosiaalisilla ongelmilla. Sosiaaliset ongelmat korkeintaan altistavat ihmistä etsimään nopeita ja radikaaleja ratkaisuja tilanteisiinsa. 

Tiedämme Turun puukottajasta että 1) hän on saapunut islamilaisesta maasta "feikkiturvapaikanhakijana" (ja saanut ilmeisesti kielteisen turvapaikkapäätöksen) 2) hän on mitä todennäköisimmin muslimi 3) hän on mitä todennäköisimmin poliittisen islamin piirissä radikalisoitunut muslimi 4) ja hänen tekonsa noudattaa samaa kaavaa kuin useissa muissa yksittäisten jihadistien suorittamissa veitsi-iskuissa.

Näiden tietojen valossa on enemmän todennäköistä kuin epätodennäköistä, että keskellä Suomen Turkua näennäisestä turvallisuudentunteesta nauttivia naisia vastaan hyökkäsi muslimi, jihadisti ja terroristi.

Kaikkiaan kymmenen ihmistä - joukossa pasifistisen maailmankuvan omaava jehovantodistaja - sai tuta puukkoa. Ja tämä tapahtui maassa, jonka korkein johto ja korkeat poliisiviranomaiset ja kenttäjohtajat eivät ole olleet halukkaita puuttumaan turvapaikanhakijoiden elämään ja olemiseen edes sen vertaa, että kaikki kielteisen päätöksen saaneet ja paperittomat ulkomaalaiset suljettaisiin turvallisiin ja oikeasti vartioituihin keskuksiin.

J