"Elämän karusellissä." Tällä otsikkokuvalla blogi aloitti toimintansa. Foto: Deneb
Vain harvoin voimme tavata todella ystävällisiä ihmisiä.
Etenkin uskovaisten joukossa heitä paradoksaalisesti kaipaa. Seurakuntalainen on liian usein toiselle susi lammasten vaatteissa. Joistakin ihmisistä kumminkin näkee välittömästi jo silmistä ystävällisyyden.
Ystävällisyys on pohjimmiltaan sitä hyvyyttä mitä Jeesus osoitti eläessään monelle ihmiselle. Jotkut heistä eivät katsoneet olevansa hyvyyden arvoisia, toiset ymmärsivät olevansa häntä korkeammassa asemassa eikä hyvyys saanut heissä aikaan muutosta.
Miten hyvyys eroaa hyvästä? Ihminen voi olla hyvä eri tavalla mutta hyvyyttä on vain yhtä luokkaa. Hyvä liittyy myös aina ulkonaiseen: opitut taidot ja tavat, pukeutuminen, ulkonainen käytös, ruumiin voimat ja notkeus. Kun ihminen riisutaan ulkonaisesta ja opitusta - vertauskuvana saunan hämäryys ja löylyn uuvutus - hyvä on kokonaan tai lähes poissa. Silloinkin, oikeastaan vasta tuolloin, näkyy hyvyys ihmisestä ja ehkä erityisesti ystävällisen katseen muodossa.
Hyvät tavat, hyvä pukeutuminen, hyvät harrastukset ja taito harrastuksissa ... hyvää kerrassaan.
Yksi meiltä kaikilta ihmisiltä on vain jossain vaiheessa puuttunut: Kristuksen sisäinen tuntemus (Paavo Ruotsalainen) ja sen myötä syntyvä, Jumalan luoma hyvyys ihmisen sisällä. Ja sama asia voi taas jäädä unohduksiin, jos hyvän arvo kasvaa taas silmissämme hyvyyttä suuremmaksi.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti