BLOGI AVAUTUU UUDESTAAN

BLOGI ON OLLUT SULJETTUNA TEKSTIEN JÄRJESTELYN JA TARKISTAMISEN JOHDOSTA. PAHOITTELEN ERÄITÄ TEKSTEIHIN EHKÄ VIELÄ JÄÄNEITÄ PUUTTEITA KIRJOITUSASUN TAI ASIATIETOJEN OSALTA. PALAUTETTA VOI ANTAA HALUTESSAAN KUNKIN TEKSTIN YHTEYDESSÄ.

BLOGI ON TARKOITETTU ERILAISTEN AJANKOHTAISTEN ASIOIDEN JA ILMIÖIDEN, TAI AJATTOMIEN KYSYMYSTEN TARKASTELULLE FILOSOFIAN HENGESSÄ. JA MIKÄ ON FILOSOFIAN HENKI? 

FILOSOFI KUULEMMA SEURAA TOTUUTTA VAIKKA HELVETIN PORTEILLE ASTI. NO, FILOSOFIAN JONKINLAISENA TUTKIJANA,  EN OLEN IHAN SINNE ASTI MATKAAMASSA MUTTA JOSKUS VALLAN YLEN PORTEILLE  ROHKEASTI POIKKEAN KUMMINKIN. JA VAIMONI SEIJA SINIKKA LUPAA JATKAA TERÄVIEN JA PAHNOJA PÖLLYTTÄVIEN
KIRJA-ARVOSTELUIDEN KIRJOITTAMISTA.

HP

Huumein eroon huumeista. Totta vai tarua?

Ilkka uutisoi taannoin lääkkeettömän huumehoidon jääneen Suomessa ”korvaushoidon jalkoihin”. Jokunen vuosi sitten Suomessa hakeutui vuoden aikana hoitoon yli 10 000 huumeiden käyttäjää. Hoidettavien määrä ei ole tästä ainakaan laskenut.

Suurin osa hoidoista toteutetaan avohoidossa ja lääkkeisiin perustuen. Hoito olisi mahdollista suorittaa kodinomaisissa yhteisöissä ilman rauhoittavia tai korvaushoitolääkkeitä yhteisölliseen tukeen ja päihteettömään päivärytmiin pohjaten. Lääkkeetöntä hoitoa tarjoaa mm. Hietalinna-yhteisö. Ilkan mukaan maassamme on ainoastaan 80 hoitopaikkaa lääkkeettömälle, yhteisöhoitoon perustuvalle hoidolle. Asiakkaan hoitoon käytetään 1-6 kuukautta.

Käytännölle on selvä syy. Yhteisöhoito Hietalinna-yhteisön kaltaisissa hoitokodeissa on yhteiskunnalle paljon kalliimpaa kuin huumeongelmaisen käsittely avohoitopisteissä pääosin lääkkeisiin turvaten. Huumeongelmaisen hoito vaatii pitkää pinnaa niin hoidettavalta kuin hoitajilta. Puoli vuotta on varsin lyhyt hoito ongelman kehittymisen koko kehityskaarta silmälläpitäen. Käytännössä yhteisöhoidon jälkeen tarvitaan riittävän pitkä avohoitokontakti, jonka pitäisi luonnollisesti jatkaa mahdollisimman tarkasti lääkkeettömyyden periaatetta. Useille huumeongelmaisille ei voida tällaista, tehokasta hoitoa rahasyistä tarjota ja useat eivät ole siihen vielä itse valmiita.

Periaatteessa on epäjohdonmukaista, jopa vaarallista, yrittää hoitaa huumeongelmaa tai alkoholiriippuvuutta huumaavalla tai rauhoittavalla lääkkeellä jonkin akuutin, selväpiirteisen vaivan lääkitsemisen jälkeen (esim. delirium). Korvaavista lääkkeistä mm. Subutex on rinnastettavissa huumausaineeseen. Se on ymmärrettävissä lääkkeeksi vain osana asiakkaan hallittua hoitoprosessia.

Toisaalta – miten hallitusta hoitoprosessista lopulta on kysymys, jos ensimmäinen huumausaine käytännössä vain korvataan toisella aineella, jota sitäkin on mahdollista käyttää ”pimeillä markkinoilla” huumausaineen tavoin? Totuttaako toinen huumausaine olemaan käyttämättä ensimmäistä? Sitä sopii epäillä. Olosuhteiden vaihtuessa tapaavat myös lääke- ja huumausaineet vain vaihtua ellei jotain ratkaisevaa tapahdu käyttäjän korvien välissä. Siihen taas tarvitaan oma erityinen kehitysprosessi, joka edellyttää paljon vaivaa käyttäjältä itseltään ja hänen auttajiltaan.

Huumausaineiden käyttäjien runsas hoitoon hakeutuminen on myös merkki yhteiskunnalle huumeongelman kypsymisestä kalliiksi ja vaikeasti hoidettavaksi kysymykseksi. 10 000 hoidettavaa kertoo, ettei yhteiskunnassamme ole nähtävästi varaa vapauttaa huumeita edes lievimmästä päästä ja ettei sillä ole varaa sen enempää tinkiä tullin, poliisin ja rajavartiolaitoksen tasosta torjua huumeita. Huumeet tulevat yhteiskunnalle erittäin kalliiksi ja hinta vain tästä kasvaa, mikäli hoidon tasoon halutaan parannusta.

Johannes

Kulttuurikristillisyys ja kristillinen kulttuuri

Kulttuurikristillisyydessä kristinuskoa kannatetaan sen pohjalta miten ja missä laajuudessa se kannattaa ympäröivän kulttuurin tunnustettuja arvoja ja arvojen kannattajina toimivia aatteellisia ideologioita. 

Kristillisessä kulttuurissa puolestaan kannatetaan ympäröivää muuta kulttuuria sen pohjalta missä laajuudessa se on valmis vastaanottamaan dogmit, arvot ja normit kristinuskon sisältä annettuna. Kristillisen kulttuurin vallitessa yhteiskuntaa kristillistetään. Kulttuurikristillisyyden tilassa kristillisyyttä(kin) kulttuurillistetaan ideologian/ideologioiden mukaisesti. Tämän ideologisen valtauksen jälkeen kirkon itsensä sanoma on vaihtunut kulttuurikristillisyyden levittämiseksi.

Johannes

Katoamattomasta katoavaisuudestamme

Foto: Deneb

Keksin James Hirvisaaren blogista  kuolemaa koskevan kirjoituksen. Vastasin siihen lyhyesti, ja Hirvisaari kirjoitti vielä lyhyemmin. "Olemme nussimisen tulos, kurjaa mutta samalla vapauttavaa". Minulle jäi tunne kuin hän potisi jossain määrin toista aikamme henkistä kansansairautta, kyynisyyttä (ensimmäinen on kritiikitön, yltiöpäinen liberalismi-internationalismi). 

Biologisesti katsottuna meillä on kulunut monta sataa tuhatta vuotta ruumiillisuudessa yksin tässä ihmisen olomuodossa. Eihän ruumiillisuus ole itsessään pahasta, mutta ihmisen ja eläimen sukupuolisuus ovat erilaisia, eläimellä tavallisesti viatonta ja tarkoituksenmukaista mutta ihmisellä viattomuuden ohella viallista - kuten raiskaukset, homoseksuaalisuus, muut sukupuolisuuden epäterveet muutokset jne. - jotka eivät liityy niinkään ruumiillisuuteen vaan yksilökehitykseen, kulttuuriin ja kulttuurikehitykseen. Toisaalta ihminen ei ole tästä ja monesta muusta syystä vain ruumiillisuutensa rakentama. Me kaikki normaalisti kehittyneet ihmiset  olemme ruumiillisen, henkisen ja hengellisen kehityksen tulosta. Takanamme on pitkä ruumiin evoluutio, pitkä kulttuurihistoria ja lyhyempi tai pidempi henkinen ja hengellinen persoonallisuuden kehityshistoria. Lisäksi sielun "evoluutio" on avoin kysymys.  Tästä kaikesta aineksesta on vaikea sitten katsoa, että juuri "tuo" tai vain "tämä" on tehnyt meistä itsemme. Ja toisaalta tulemisemme on aina myös kesken, vasta jokin myöhemmin lopulta näyttää miksi tulimme - jos silloinkaan,

Se että elämä voi päättyä hetkenä minä hyvänsä on tärkeä tai tärkein ajallinen mittamme itseemme ja muihin päin. Heideggerin mukaan elämä on jatkuvaa kuolemaan päin kulkemista. Kuoleman rajan näkeminen suhteuttaa nykyhetkemme, tekomme ja suunnitelmamme vähintään ruumiilliseen ja toiminnalliseen katoavaisuuteen (näkyvässä maailmassa). Yksi näkökulma, jota olen itse viime aikoina ajatellut, on ollut suhde sosiaaliseen merkitykseemme.  

Ajatellaan 1950- ja 1960- lukujen suuria tiedemiehiä, taiteilijoita, poliitikkoja ja sotilaita. Vaikka kaikki he ovat joko kuolleet tai vanhentuneet sosiaalisesti toimintakyvyttömiksi entisiin voimiinsa nähden, maailma tulee tänään loistavasti toimeen ilman heitä. Vain joidenkin henkilöiden keskeiset teot tai keksinnöt tai tuotokset ovat yhä vaikuttamassa. Jokainen persoonallisuus on maailmassa, sen suuressa mittakaavassa, täysin korvattavissa. Olemme näinkin osittain jo kuolleita tänään, kuolleita suhteessa siihen, että olisimme kukaan itsessämme korvaamattomia. Narsismi ja jopa tavallinen itserakkaus kuuluvat niihin elämän harhoihin, jotka kuolemaan päin kulkeminen ajattelun ja tuntemisen prosessina voi selvittää ja poistaa. 

Johannes

BLOGI SULJETAAN TOISTAISEKSI JÄRJESTELYTYÖN VUOKSI

BLOGI SULJETAAN TOISTAISEKSI JÄRJESTELYTYÖN VUOKSI. SIVU PALAA

ASIAAN MYÖHEMMIN.