Apostoli Paavali määrittelee (1. Kor 13:4-8) rakkauden "pitkämieliseksi", "lempeäksi", "kerskaamattomaksi", "totuudesta iloitsevaksi". Tulkitsen Raamattua siten, että "pitkämielisyys" ynm. ovat kristillisiä arvoja mutta välinearvoja rakkaudelle. Samoin kuin arvojen maailmassa yleensä, myös kristillisessä etiikassa tavataan porrastus 1) normit 2) välinearvot 3) arvot 4) itseisarvot. Välinearvoilla tarkoitan, että esim. "lempeys" voi olla kyllä itsessäänkin arvostettavaa mutta varsinaisen arvonsa se saa suhteessa siihen, että se ilmentää itseään suurempaa arvoa, tässä sitten rakkautta.
Jos ihminen on aina kärsivällinen ja pitkämielinen, se voi kääntyä rakkautta vastaan, kuten kasvattajat, poliisit ja tuomarit ymmärtävät. Kärsivällisyyden on palveltava rakkauden tarkoitusta. 5. Moos. 5:10-22 esittää joukon normeja, jotka eivät ole mitä tahansa. Nämä edustivat aikansa korkeata eettistä ajattelua ja edustavat monen mielestä yhä edelleen. Päättelen, että esim. normi "Älä tee huorin" (18 jae) sisältää parisuhdetta ja perhettä koskevan arvon, joka puolestaan on sekä tärkeä itsessään mutta vielä tärkeämpi, kun sen takana on rakkauden arvo tai Kymmenen käskyn uskonnollinen arvo eli uskontoarvo, käskyt Jumalalta.
En kuitenkaan usko, että rakkaus on itsessään korkein arvo. Matt. 22:37-40 käskee (normi) rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, ja kaikki laki ja profeetat "riippuvat näissä kahdessa käskyssä". Ensin jälkipuoli. Rakkaus ei ole enää itseisarvo vaan tasavertaisuus - rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Niin hullulta kuin kuullostaa tasavertaisuus kutsuu rakastamaan myös Jumalaa. Käsky ei ole itseisarvona toimiva uskontoarvo vaan syvempi oivallus tarpeesta ottaa huomioon todellinen Jumala eikä aina vain ajatella omaa itseä ja omia pikku uskomuksia.Siksi meidän tulisi opetella empatiaa ja yrittää asettua muiden ihmisten asemaan. Länsimainen demokratia ja oikeuskäytäntömme itseisarvo on sama, tasavertaisuus lain edessä, tasavertaisuus oikeuksien edessä (ellei itse loukkaa ensin muita). Uskonnollisesti ajatellen käskyn ensimmäinen osa nousee taas vielä keskeisemmäksi. Rakkaus ja sen sisin, tasavertaisuuden arvo, on välinearvo rakastettaessa Jumalaa.
Arvoista on syytä mainita vielä, että jokin arvo voi olla samanaikaisesti yhdessä suhteessa välinearvo ja toisessa suhteessa itseisarvo. Tulkitsen Raamatun normit sitten seuraavasti: 1) Itseisarvo "palvele Jumalaa "2) arvo (välinearvo) "tasavertaisuus" 3) arvo "rakkaus" (välinearvo) 4) arvot "aviouskollisuus", "lempeys", "pitkämielisyys" jne (välinearvo) 5) Normit (runsaasti alkaen parran reunan turmelemisen kieltämisestä päättyen Ut:n hiusnormeihin).
Jos otan ensin normin ja tulkitsen sillä Raamatun arvot, asetan kärryt hevosen eteen.
Tunnen voivani jakaa nämä korkeimmat arvot kunnon muslimin, hindun tai juutalaisen kanssa. Vaikka kuulun eri uskontoon enkä ole vaihtanut kristillistä uskoani toiseen, voin kokea korkeammalla eettisyyden tasolla veljeyttä. Ehkäpä siksi esim. Intian lähetyssaarnaaja E. Stanley Jones arvosti hindu Mahatma Gandhia ja päinvastoin. En pysty millään arvoilla erottamaan mikä jossain lähes lukemattomista Raamatun normeista on "maagista", taikauskoon pohjautuvaa, mutta voin kyllä näiden korkeampien arvojen avulla päätellä ja päättää sen, mikä normi on itselleni tarkoitettu.
Ei tarvitse kirjoittaa Raamattua uusiksi, jos tämän tunnustaa.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti