MITEN OIKEIN YMMÄRRÄN RAAMATTUA?

(Foto: Internet)

Miten ymmärrän Raamattua oikein, on ollut mm. teologi Heikki Räisäsen huolena ja käsittelyn aiheena. En viittaa tekstissäni Räisäseen vaan hänen sivuamaansa "huoleen". Nykyajan ihminen postmodernissa ja postkristillisessä länsimaisessa kulttuurissa on pääsemättömissä kaikenlaisesta raamattukritiikistä, niin perustellusta kuin huonommin pohjatusta, toisinaan vallan pötypuheesta. Valistusaika sen aloitti, 1800-luvun sosialismi ja 1900-luvun ns. tieteellinen ateismi sen päätti: nimittäin laajemman uskon ja luottamuksen Raamattuun. Siirryttäessä postmoderniin aikaan on kristinusko ja Raamattu yhä enemmän siirtynyt syrjemmälle kohti ajattelun äärilaitaa, jossa taistelevat huomiosta monet muut uskontoon, näennäistieellisyyteen eli kvasitieteeseen ja kvasifilosofiaan liittyvät virtaukset. Kristillisyys ei ole kulttuurissamme itsestäänselvä ilmiö. Kristillisyys on joutunut tilanteeseen, jossa se on yhä enemmän kilpailija muiden uskonto-ilmiöiden kellokkaiden joukossa ja samalla yhä vähemmän institutionaalisella tasolla länsimaissa tuettu. Mielestäni kristityt tarvitsevat tänään vanhaa Raamattuaan ehkä enemmän kuin koskaan, ja samalla järkevää, oikeaa ja hyvää tapaa ymmärtää lukemansa.

RAAMATUN KÄSITTÄMISEN PERUSONGELMIA

Suotta kristittyä ei neuvota pyytämään Pyhää Henkeä auttamaan Raamatun ymmärtämisessä sen asiasisällön ja yksittäistä kristittyä johdattavan erityissisällön suhteen. Kaikki Raamatun oikea lukemistapa lähtee hengellisestä asenteesta, ja hengellisyys on kristitylle kääntymistä Jeesuksen ja erityisesti häntä maailmassa edustavan Pyhän Hengen puoleen. Henki tekee eläväksi Raamatun Sanan. En silti usko, että Raamattua tulisi lukea piittaamatta hyvästä älystä, hyvästä ymmärryksestä, hyvistä tiedoista eikä riippumatta hyvistä tunteista.

Koko Raamattu on hyvin laaja kokoelma erilaisia ja eritasoisia kirjoituksia, jotka ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja vieläpä osana erilaisia kulttuureita. Rinnan historian kulun ovat kehittyneet eri asiat, kuten esimerkiksi tiedon keräämisen ja jäsentämisen tavat, kunnes erityisesti antiikin aikana ruvettiin saavuttamaan tuloksia, jotka ovat yhä tieteellisesti päteviä. Luettaessa Raamattua joudutaan edellisistä syistä johtuen seuraavien kysymysten eteen: Onko tieto luotettavasta lähteestä ja hyvin perusteltua? Onko väite tai tapahtuma tai tapahtuman tulkinta ja johtopäätös lukijasta järkevä? Onko kuvattu ilmiö tai tapahtuma luonnonmukainen? Kerrotaanko tapahtuma siten, että se vastaa ainakin nyt tunnettuja luonnonlakeja?

Jos otamme esimerkiksi Mooseksen kirjat ja eräät sen säädökset, jotka koskevat homoseksuaalisuuden, muun seksuaalimoraalin ja spiritismin ilmiöitä joudutaan eri tavoin ongelmien keskelle. Esim. on totta, ettei eläimiin sekaantuminen tai homoseksuaalisuus ole luonnonmukaista, mutta ilmiö on todennäköisesti historiallisesti totta ja sen toteuttaminen seuraa luonnonlakeja fyysis-psyykkisenä tapahtumasarjana. Sen sijaan se, että homoseksuaalisuudesta, eläimeen sekaantumisesta, insestistä tai spiritismistä seuraa vallan kuolemantuomio, ei ole järkevää. Tuomion ankaruus on järjetön, ja yhtä järjetöntä olisi asettaa näitä ilmiöitä samalle tasolle. 

Mikäli taas otamme esimerkkejä evankeliumeista voimme huomata miten Jeesus suhtautui Mooseksen säädöksistä poiketen monta kertaa järkevästi ja oikeudenmukaisesti yksittäisiin rikkomuksiin. Hänen eettiset ohjeensa ovat usein hyvin järkeviä. Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei tavallisesti nykyään epäillä. Siitä kiistellään tapahtuiko jokin asia juuri sillä tavoin kuin sen jokin evankeliumi väittää vai muulla tavoin, esim. toisessa järjestyksessä. Veden muuttaminen viiniksi, muutaman leivän ja kalan muuttaminen ihmeen kautta kokonaisen kansanjoukon ateriaksi, veden päällä käveleminen, tai haudassa jo lahoavan ruumiin herättäminen henkiin ei seuraa mitään tunnettua luonnonlakia eivätkä todeksi sanotut tapahtumat ole millään tavoin luonnollisia asioita elämässämme. Sen sijaan sairauksien parantamiseen, asioiden ennalta tietämiseen, psyykkisten vaivojen parantamiseen ja toisten ajatusten vaistoamiseen tai niiden lukemiseen liittyy runsaasti erilaisia havaintoja maailmassa myös muissa kulttuureissa. Nämä ilmiöt voivat seurata sellaisia luonnonlakeja, joista emme ole vielä perillä. 

RAAMATUN LUKEMISESSA KÄYTETTÄVÄT USKOTTAVUUSMITTARIT

Mielestäni Raamattu on oikein ymmärrettynä edelleen hyvin ajankohtainen, ihmistä hengellisesti inspiroiva ja ihmistä myös elämässään johdattava, erityinen kirja. Raamattu on sen sijaan valtava tietämisen taakka ihmiselle, jos se käsketään ottamaan vastaan sellaisenaan ja ajatuksitta. Raamattua lukiessa on hyvä kysyä seuraavat kysymykset:

1) Onko asia tunnettujen luonnonlakien tai vähintään muiden tunnettujen ilmiöiden mukainen (mikä sisältää varauksen luonnonlaista, joka vaikuttaa tuntemattamme)?

2) Viittaako asia mielestämme luonnonmukaiseen ilmiöön?

3) Onko väite mielestämme yleensä järkevä ja luonnollinen?

4) Löytyykö väitteelle tiedollista tukea muista lähteistä?

Kaikki se mikä täyttää Raamatun sisällä kohdat 1 - 4 on totta niin täydellisesti kuin tämä on inhimillisessä tietämisessä mahdollista. 

Kaikki muu sisältää erilaisia totuuden variaatioita. Esimerkiksi on todennäköisesti totta, että homoseksuaalisia henkilöitä on jossain vaiheessa juutalaisten historiaa rangaistu kuolemantuomiolla, homoseksuaalisuus ei  ole luonnollinen ilmiö vaan poikkeavuus, kaikki kuolemiseen liittyvä on ehdottomasti totta, kun rangaistus on pantu täytäntöön kivittämällä eli kuolema on seurannut rangaistustoimenpidettä, käsky itsessään ei tunnu luonnolliselta vaan luonnottomalta eikä sen ankaruus järkevältä vaan järjettömältä. 

Jokin osa Raamatun tekstistöä voi olla ehdottomasti absoluuttisen totta, eli totuus kaikkien neljän mittarin kautta mitattuna. Suurin osa Raamattua avautuu lukijalle eri yhdistelmin, esimerkiksi siten, että teksti on korkeintaan vain jossain määrin totta, tai korkeintaan vain jossain määrin järkevää tai luonnolliselta tuntuvaa, tai korkeintaan vain jossain määrin luonnonlakien mukaista, tai korkeintaan vain vähän muihin, luotettavaksi katsottuihin tiedon lähteisiin liittyvää.  

Määrätty osuus Raamatun tekstiä on puolestaan epätotta kaikilla mittareilla katsottuna. Esimerkiksi kertomus Bileamin puhuvasta aasista viittaa ilmiöön, jota ei tunneta yleensä ilmiönä, se on varmasti luonnonlakien vastainen juuri aasia ajatellen, väite tuntuu luonnottomalta ja järjettömältä eikä mikään muu tiedonlähde tue ajatusta puhuvasta aasista.  Tällaiset väitteet ovat ehdottomasti vääriä sellaisina kuin ne on esitetty. Sen sijaan voidaan kysyä kuuliko Bileam puhetta, joka hänen mielestään tuntui tulevan aasista. Jos vastataan myöntävästi, ollaan tilanteessa jossa jokin Raamatussa on sellaisenaan epätotta mutta sille voidaan keksiä uusi tulkinta, joka voi mahdollisesti olla totta tai ei, koska emme voi päästä jälkikäteen perille siitä kuuliko Bileam aasia tällaisella tavalla vai ei.

KIELTÄÄKÖ USKOTTAVA TAPA LUKEA RAAMATTUA IHMEET?

Ihme on harvinainen tai erittäin harvinainen tapaus, jonka syy ja syytä seurannut seuraus ylittävät kaikki kulttuurissa sillä hetkellä vallitsevat keinot ymmärtää luotettavalla tiedollisella ja tieteellisellä tasolla sattunut. Ihme näyttää ylittävän luonnonlait. Ihmeeksi voidaan myös tulkita tapahtunut, joka on sekä harvinainen että muuta, tuntematonta luonnonlakia seuraava. Ihmeeksi luettu voi saada turhaan ihmeen määreen myös siksi, ettei tiedossa ole kaikkia oleellisia tietoja tapahtumasta ja sen taustoista. Huomaamme, ettei ihme ole niin jyrkkärajainen kuin aluksi näytti.

Osa ihmeistä on ns. pieniä eli se, mikä on ollut joskus tavalla tai toisella lähes tai kokonaan ihme, tulee selvitettyä tieteelliseltä pohjalta myöhemmin. Osa ihmeistä on taas edelleen niin suuria, ettei tiede pysty sellaisia edes periaatteessa selittämään. Merkittävät ihmeet seuraavat toisiaan erittäin harvatahtisesti. Silti ihmeiden osalta voidaan havaita se, että mitä kauemmaksi ihmiskunnan historiassa siirrytään taaksepäin, sitä runsaammin kerrotaan erilaisia ihmeitä tapahtuneen kansojen parissa. Voidaan päätellä, että on ollut tavallista, että ihmeen sisältäneen kertomuksen tekijä tai suullisen perinnön jatkaja asettaa tapahtuneen niin kauaksi, ettei sen todenperäisyyttä ole enää mahdollista tarkistaa milloin hän ei vain lainaa yhtä ihmekertomusta muualta ja pue sitä uuteen kuosiin oman kertomuksen kautta. Tämä ei anna hyvää kuvaan ihmekertomusten yleisestä luotettavuudesta.

Mikäli ajatellaan, että luonnonlait ovat pysyviä tai ainakin suhteellisen muuttumattomia, maailma on kunakin aikana pääosin samanlainen. Myös ihmiskulttuurit muistuttavat paljon toisiaan, samoin eri uskonnoilla on yhteisiä piirteitä. Kun situaatiomme on pääosin sama, pitäisi maailmassa tapahtuvien ihmeiden määrä olla koko aika sama eli vakio. Kunakin aikana, eli myös parhaillaan, tapahtuu  ihmeitä siis vain niin paljon tai vähän kuin  historiassa on kaikkina aikoina tapahtunut. 

Mittavia, suuria ihmeitä ei ole dokumentoitu luotettavalla tavalla ehkä koskaan ja nykyään yrityksiäkin on vähän. Milloin viimeksi edes väitettiin puoliksi jo lahonneen ruumiin nousseen jatkamaan elämää? Tai missä olisi seurannut jotain muinaisen Egyptin vitsauksien kaltaisia tapahtumia, tai Israelin kansan erämaavaelluksen aikana sattunutta ihmeiden sarjaa? Koska tällaisia ihmeitä ei ole tapana omana aikanamme sattua - eikä sellaisia ole ollut lähimenneisyydessäkään - niitä ei ole todennäköisesti sattunut koskaan yhtään enempää eli suuret ihmeet eivät ole olleet koskaan, Raamatussakaan esiintyessään, absoluuttisesti totta, tai ihmekertomuksella on aivan erilainen tausta ja nämä tiedot ovat sittemmin hukkuneet. Tuskin tilanne muuttuu tältä osin tulevaisuudessakaan. "Viimeisenä päivänä" esitetään hautojen aukeavan ja kuolleiden nousevan ruumiillisina olentoina ylös. Jos näin käy, tuona päivänä eivät enää määrää nykyiset lait. Se on silloin samalla ensimmäinen päivä uusien luonnonlakien vallita.

Totuuteen pyrkivä raamatunluku ei silti sulje  ihmeitä kategorisesti ulkopuolelle. Osa ihmeen nimellä kulkevista kertomuksista voi olla luonnollisia jossain muussa kontekstissa riippuen siitä mitä tiedetään. Valtavat, kokonaan inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolelle viittaavat ihmeet ovat puolestaan epäuskottavia. Jokunen niistä voidaan tosin selittää nykyteknologian ja tieteisfantasioiden pohjalta, viitaten esimerkiksi Erich von Dänikenin tavoin ufojen liikkumiseen ja humanoidien puuttumiseen ihmiskunnan elämään, mutta tässäkin tapauksessa tosiasiassa yksi suuri ihmekertomus korvataan vain toisella modernilla, mutta kenties yhtä suurella ihmetarinalla. 

Jumala ja elämä antoivat ihmiselle aistit, liikuntakyvyn ja järjen, jolla ajatella ja jäsentää tietoja maailmasta. Kyky hyvän ja pahan ymmärtämiseen sekä luonnollisuuden ja epäluonnollisuuden tuntemiseen ovat myös osia ihmisen korkeasta henkisyydestä, jolla ihminen on Raamatun mukaan enemmän yhteydessä Jumalaan kuin vain fyysiseen luontoon itseensä. En usko, että kristinuskon Jumala vaatii ihmistä tulkitsemaan Raamattua vastoin ihmiselle antamiaan ominaisuuksia, erityisesti vailla hyvää ymmärryskykyä ja omaatuntoa. Sama periaate koskee mielestäni Raamatun ihmekertomuksia tai tarinoita valtavista, jonkinlaisista megaihmeistä yleensä.  Tällaisiin megaihmeisiin kuuluvat mm. taivaankappaleiden seisahdukset ja varjojen perääntymiset, puhuva aasi, tuhoutuneiden ruumisten uudelleen herääminen, toisen aineen muuttuminen ihmeen avulla täysin muuksi jne.

Ymmärrän, että tavalla tai toisella ihmeellisiä asioita edelleen sattuu enkä keksi miksi ihmisellä tulisi olla valmiina erityinen skeptinen asenne suhteessa Raamattuun, Raamatun ihmeisiin tai pienempiin ihmeisiin, tai rukouksiin, joissa toivotaan jonkin asiantilan muuttuminen muuksi tunnetut luonnonlait ja normaalit, pätevät tapahtumien selitykset hetkeksi ylittäen tai sivuuttaen. Sen sijaan en ymmärrä, jos kristillisyys sidotaan lueteltujen ihmeiden itsensä varaan, ja kristityltä vaaditaan uskovaisen ihmisen lähes fanaattista silmien sulkemista ja ajattelun pysäyttämistä ihmeiden edessä. Se ei ole järkevää, rehellistä eikä tunnu luonnolliseltakaan.

Jos tarkoituksenamme täällä maailmassa on elää järkevästi, luonnollisesti, totuudellisesti ja moraalisesti herkkäkuuloisesti, miksi kristinuskossa asetettaisiin eteemme sarja järjettömyyksiä, luonnottomuuksia tai moraalittomuuksia? Toki sellaisesta saa ponnistusvoimaa ns. uskon hyppyyn ja sokeaan turvautumiseen Jumalan viisauteen, mutta mitä hyötyä sellaisesta on meille, muille tai ihmiskunnalle, jos eräänlainen "pyhä kelluminen suurten arvoitusten meressä" maksaa meille Jumalan meille jo entuudestaan antamat lahjat ja tehtävät? Tekeekö kaikkien ihmetarinoiden sokea vastaanottaminen kristitystä paremman ihmisen, - Jumalan seuraajan, - maailman rakentajan ja - luonnosta ja eri eläinlajeista huolehtijan? En käsitä millä logiikalla niin tapahtuisi, ja jos niin ei millään logiikalla käy, en sitten taas ymmärrä millä logiikalla puolestaan päinvastainen tilanne olisi maailmassa parempi. 

Kristittynä uskon - eikä mikään sitä itsessäni vastusta - että Jumala on epädogmaattinen, luova rakkauden voima ja elämän lähde, ja näiden hänen ominaisuuksiensa tulisi päästä tietoisuuteemme yhä enemmän myös Raamatun Pyhän kirjan välityksellä. Ja tämä on itsessään meille vielä paljon ihmeellisempää kuin ihmekertomus auringon seisahtumisesta taivaalle.

Johannes

(26.3.2015)