Anarkian vallassa. Tampereen musta itsenäisyyspäivä

AL:n anarkistiempaattinen videoleike. 

Tampereella 6.12.2013 pidetty itsenäisyyspäivän kansanjuhla sai harvinaisen ja rikollisen sivujuonteen, kun mielenosoituskulkue yritti päästä väkivalloin poliisin eristämän Tampere-talon läheisyyteen kaatamalla virkavallan pystyttämiä aitoja ja vahingoittamalla poliiseja ja heidän käyttämiään ratsuhevosia. Järjestystä valvovien poliisin koventaessa otteita anarkisteiksi itseään kutsuvien johtajien paimentama, arviolta 200 päinen joukkio palasi takaisin keskikaupungille. Jotkut mellakoijat loukkaantuivat lievästi. Illan ja yön kuluessa mm. Stockmannin tavaratalosta ja Vanhasta kirkosta rikottiin ikkunoita, autoja rusikoitiin ja ainakin yksin Suomen lippu poltettiin. Itsenäisyyspäivää mielenosoittajat viettivät oman mustan lipun alla ja naamarien peitossa. Osa mielenosoitusväestä oli aseistautunut lyömäaseena käyttämillään jääkiekkomailoilla ja voimakasäänisillä ilotulitteilla, joita suunnattiin päin poliiseja. Poliiseja loukkaantui mellakaksi yltyneen mielenosoituksen aikana hakkaamisesta, ja ilotulitteet olivat vaarassa aiheuttaa mm. kuulovaurioita. Hevosia sotkettiin väriaineilla täytetyillä ilmapalloilla. Tapahtumien kuluessa jotkut erosivat mielenosoitusjoukosta ja paheksuivat mm. kirkon ikkunoiden särkemistä.

Tämä video näyttää edellistä arvovapaammalla tavalla mitä sattu ja keiden toimesta

Mediassa mellakaksi yltynyttä mielenosoitusta on anarkistien toimesta kuvattu protestiksi hierarkkista itsenäisyydenpäivänviettoa ja säästöjen leimaamaa sisäpolitiikkaa vastaan. Tampereella oltiin tosiasiassa ylpeitä valtakunnallisesta juhlasta ja tavalliset manselaiset juhlistivat päivää spontaanisti tanssimalla Keskustorilla. Valtion viralliseen juhlaan Tampere-talolle oli kutsuttu nyt erityisen paljon sotaveteraaneja ja paljon aivan tavallista kansaa. Juhlaan kuului myös poikkeuksellinen, hieno musiikkiohjelma. Juhlista ei jäänyt televisioinnin pohjalta mieleen ”eliitin ja vallasväen” juhlinta.

Suomen lipulla ja valtiomme itsenäisyydenpäivällä on voimakas symbolinen arvo ja merkitys. Mikään tähänastisesta yhteiskuntapolitiikastamme ei anna aihetta häpäistä valtakunnan lippua ja juhlintaa, joissa erityisesti kansamme turvaajia – veteraaneja – muistettiin lämpimästi. Jokainen kansakuntamme tilasta huolestunut kansalainen voi osallistua demokraattisessa valtiossa vaikka joka päivä rauhanomaiseen poliittiseen toimintaan ja tuoda esille töissä ja puheissaan kannattamiaan hyviä arvoja. Tilaisuuksia on niin runsaasti, ettei löydy mitään todellista perustetta mielenosoitukselle itsenäisyyspäivänämme puhumattamaan mellakoinnista.

Kuinka moni tästä mustaa lippua kohotelleesta ”anarkistijoukosta” on tehnyt niin paljon kuluvan vuoden aikana työtä tämän valtion, kansakunnan ja oman alueensa hyväksi, että voi rehellisesti ja muita pettämättä siirtyä tähän mellakointivaiheeseen ikään kuin surkeiden yhteiskunnallisten olosuhteittemme pakottamana? Kuinka moni mellakoijista tekee ylipäänsä työtä ja maksaa veroja? Heidän tulisi antaa arvoa itseään ansioituneemmille henkilöille ja tehdä parhaansa, että heistä itsestään kehittyisi kansassamme nykyistä merkittävämpiä ja huomatumpia ihmisiä lahjakkuutensa, monipuolisen opiskelunsa ja ahkeran työnsä pohjalta. Nyt heidän toiminnassaan ei ollut mitään arvokasta juhlimisen aiheesta puhumattakaan.

Harva meistä edes kunnolla ymmärtää koko anarkismin ideologiaa. Anarkismi pohjautuu katsomukselle, että ihmiset voivat keskenään vapaaehtoisuuteen perustuen huolehtia kaikista asioista ilman valtajärjestelmää, hierarkiaa, joka jakaa kansat eriarvoisiin ryhmiin ja yleensä hallitsijoihin ja hallittaviin. Perinteisesti anarkistit ovat enemmän tai vähemmän vastustaneet poliisivaltaa, papiston valtaa, puoluevaltaa ja tietysti myös armeijaa. Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei ole koskaan eikä milloinkaan kyennyt luomaan ideologialtaan toimivaa anarkistista systeemiä. Varsinainen anarkisti on yksilö, joka oman moraalisuutensa pohjalta ja omista vapaista valinnoistaan käsin tekee oikein ja harrastaa kohtuullisuutta vaatimuksissaan. Ryhdikäs anarkisti on oikeastaan rinnakkaistapaus korkeiden kommunististen aatteiden lävistämälle kolhoosisankarille. Kummallekin raha ja omaisuus merkitsevät jaloa aatetta paljon vähemmän. Aitoja anarkisteja on olemassa tietenkin erittäin vähän, koska keskiverto ihminen ei koskaan kohoa etiikaltaan ja itsekuriltaan samalle tasolle koko elinaikanaan.

Aatteena anarkismi on idealismia, jolla ei ole ollut koskaan mitään kantavaa pohjaa yhteiskunnassa. Tiedämme, että anarkisteja esiintyi myös tsaarinajan Venäjällä ja Neuvostoliiton synnytyskuohuissa, mutta sosialistinen Neuvotoliitto kitki nopeasti kaikki anarkistiset rikkaruohot poliittisesta järjestelmästään. Taisteleville tovereille, tulevan Neuvostoliiton sosialisteille ja kommunisteille, anarkismi oli hyödyllinen väline väheksyä ja heikentää vanhan yhteiskuntajärjestyksen rakennetta ja lietsoa levottomuuksia, jolloin vallankumoukselliset voimat pääsivät paremmin toimimaan.

Anarkismi joukkoliikkeenä on tuhoon tuomittu ajatus. Mustat liput, naamiointi, kapinointi ja lopuksi rähinöinti omaisuuden särkemisineen vetävät puoleensa monenlaista hämärämiestä. Normaalien idealististen nuorten joukkoon yhtyy runsaasti yhteiskunnan asettamaa työ- ja elatusvastuuta pakenevia vapaakyytiläisiä, epävakaita persoonia ja rajattomia narsisteja, joitakin terroriteoista haaveilevia kummajaisia ja annos puhtaasti vandalismista ja ryöstelyistä nauttivaa asosiaalista ainesta.

Meillä Suomessa anarkismiin ja ”anarkistijohtajiin” ei ole mitään syytä suhtautua kevyesti. Mellakoiva joukko, joka koko kansan juhlapäivänä haluaa laittomuuksia - särkee paikkoja, pahoinpitelee kansakuntaamme palvelevia poliiseja, tekee kiusaa hevosille - voi jo tänään ennakoida ankeaa tulevaisuutta, jossa yhteiskuntamme ongelmatapaukset kokoontuvat joukkioiksi mellastamaan kaduillemme.

On kumma, ettei mellakointeja ole tähän asti tuomittu tämän voimakkaammin. Nuorisoa pitää ymmärtää! Aikamme on paha! Mellakoinnissa ei ole silti kysymys ensisijaisesti politiikan kriisistä vaan yhteiskunnan kyvyttömyydestä torjua ja kitkeä oikeaan demokratiaan kuulumattomat piirteet ja ylläpitää normaalia kuria ja järjestystä. Kaikki yhteiskunnalliset ongelmat ovat ratkaistavissa laillisin poliittisin keinoin ja demokratiaa lakiemme mukaan noudattaen. Ei ole mitään syytä siihen, että laillinen yhteiskuntajärjestelmä luopuu oikeuksistaan johtaa kansakuntaamme laittoman järjestelmän naamareiden taakse kätkeytyvien pillipiipareiden soiton mukaan. Tampereella osataan käyttää jääkiekkomailaa oikein eli jääkiekkopeliin liittyen. Emme tarvitse uusia opettajia eikä Euroopan huonoa esimerkkiä nuorisomellakoinnista.

Johannes