Helmikuun päivä

 

Heräsin vasta puolenpäivän tienoilla havahduttuani tapani mukaisesti useita kertoja ennen varsinaista horroksesta virkoamisesta. Katsoin vanhan kotimaisen elokuvan, peseydyin ja söin aamupuuron, johon lisään aina paljon marjoja. Seurasin mitä nettijulkaisut kirjoittavat. On usein vaikea valita mikä on huomionarvoisa juttu. Luotan pitkälti tunteeseen. Jos jokin ei kosketa, ei niistä löydy rehellisesti katsoen ajattelemisen aiheitakaan. Pakkasta oli tänäänkin. Kävelin Sinnun kanssa metsässä iltapäivän hämärässä. Taivaalle heijastui metsän takaa pilarimaisia valokeiloja kuin revontulia, mutta tuskin ne niitä olivat, kirkkaita kaupungin valoja vain. Torkkujen jälkeen silmäilin H-D -varaosasivuja, huolsin kamerakalustoani ja kävin lävitse tätä blogia. Harkitsin mitä voisi työstää ateismin teemaan sopivalla tavalla. Ajattelin myös eläimiin kohdistuvia julmuuksia ja juttelinkin aiheesta Sinnun kanssa. Olimme yhdessä sitä mieltä, ettei esimerkiksi Animalia puutu tarpeeksi eläimiin kohdistuviin rikoksiin/kaltoinkohteluun, jos pitäisi jollain tavalla arvostella islamilaista tai juutalaista kulttuuria. Erityisesti muslimien tapojen kritisoimisen kynnys on nykyäänkin vielä hyvin korkealla.

J

Kimurantti aihe

Ateismista kirjoittaminen osoittautui niin haastavaksi aiheeksi, että poistin toistaiseksi eräitä aiheeseen liittyviä tekstejäni. Työstän aihetta lisää ja yritän muotoilla edellisiä yrityksiä yhtenäisemmän kokonaisuuden näin keskitalven rauhallisia päiviä vietellessäni.

J  

Tekstit tammitynnyrissä

Olen tuottanut elämäni varrella  keon kirjoituspapereita ja laajahkon kokoelman digitaalisia tiedostoja. Kirjoitusharrastukseni alkoi 16-17-vuotiaana ja on siitä asti jatkunut vuodesta toiseen mutta ei tietysti tasavahvana eikä aina samanlaisena. 

Jotkut osat teksteistä ovat tulleet päivänvaloon pienimuotoisesti: sosiaalihuoltajatutkinnon tutkielma ihmisyydestä ja abortista, filosofian maisterin tutkinnon gradu ihmisyydestä ja uskonnonfilosofinen dialogiteos "Barsabbas". Jokunen lehtijuttukin tuli tehdyksi. Vasta aivan viime vuosina olen alkanut julkaista vanhempia tekstejäni uudempien lomassa tässä blogissa. Viimeksi lisäsin blogiin "Huomautuksia ateistille ll" -sivun. 

Vanhan tekstin lukeminen, korjaaminen ja täydentäminen jäsennyksineen - niin että tulos vastaa myös kirjoittajan nykyisiä mielipiteitä ja muoto omaa tämänhetkistä tyylitajua - on yllättävän työlästä. Lauseet täytyy uudestaan purkaa päässä ja tutkia niiden sisältämät kielelliset rakenteet ja ajatukset. Välillä yllätyn leipätekstistä positiivisesti, välillä taas negatiivisesti ja ihmettelen vaikkapa sitä kuinka hämärä olenkaan  ollut. Vanheminen on kohdallani aiheuttanut halun tulla paremmin ymmärretyksi entistä selkeämmillä tuotoksilla.

Jos vain löytyy halua kirjoittaa, kirjoittaminen kannattaa aina. Julkaiseminen ei taas aina kannata. Teksti säilyy "pöytälaatikossa" aina samanlaisena, mutta kirjoittaja itse muuttuu ja toivottavasti  hyvään suuntaan - kypsyy ihmisenä ja kielentuottajana kuin odottaisi aikaansa "tammitynnyrissä". Kun määrätyn tuotoksen ottaa useiden vuosien jälkeen esille, tekstin vahvuus on kasvanut siinä, että sitä arvioidaan vuorotellen sekä tekstin alkuperäisen kirjoittajan että nykyhetkessä elävän persoonan elämänkokemuksen "silmin". Näkökulman avartuessa myös kirjoitus voi saada monipuolisemman ilmauksen.

Julkaiseminen  on myös mitä tärkeintä. En tarkoita vain "neronleimauksia". Nerojen tekstit kun tavataan riistää jo käsistä. On hienoa saada  lukea vaikkapa jo kuolleiden ihmisten peittelemättömistä kokemuksista ja rehellisistä mielipiteistä. Joku 1800-luvun loppupuolen ihminen on voitu valokuvata, maalata tauluun tai kuvailla tekstissä, mutta mikään ei tuo häntä yhtä lähelle kuin sukeltaminen hänen itse käyttämänsä kielen kautta tekstiyhteydessä hänen omaan maailmaansa. Se on samalla osa hänen jättämäänsä kestävää henkistä perintöä ihmiseltä toiselle, kenties unohtumattomintakin. Eikö sinustakin olisi hauska tietää mitä esimerkiksi oma esivanhempasi ajatteli ja millainen persoona hän tosiasiassa oli? Jospa löytyisi joskus edes päiväkirja tai kirjenippu.

J

Vihapuheen kahdet kasvot. Merkintöjä Juha Ahvion tekstin herättelemänä.

"Huomaa jälleen, että vihapuheelle ei ole yhtä täsmällistä laissa annettua määritelmää. Huomaa myös, että hallituksen selvitystutkimuksen määritelmä on yhtä poliittisideologinen ja asenteellinen kuin Euroopan neuvostonkin määritelmä, johon oikeusministeri vetosi eduskunnassa. 

Pane merkille sekin, että hallituksen selvitystutkimus on tosiasiallisesti ennen kaikkea huolissaan hegemonisen eliitin sananvapauden säilymisestä, ei niinkään tavallisen kansalaisten vapaan ilmaisuoikeuden säilymisestä!" (Juha Ahvio)

Vihapuhe-käsite on poliittinen ase

Mielipiteeni on, että TT Ahvio näkee tässä selvästi selvitystutkimuksen poliittisiin motiiveihin. "Vihapuhe" on välineenä oleellinen osa politiikan leimaavaa retoriikkaa. Perustelen tätä ainakin sillä, että tämä "väline" on aktiivisessa käytössä vahvistettaessa politiikan eliitin omien näkemysten juurruttamista kansaan ja perattaessa siitä ns. vääriä ajatuksia pois.  

Tuo oiva väline on kehittymässä suoranaiseksi "täsmäaseeksi", joka suuntautuu EU-oppositiota, siis tunnustavia kristittyjä ja muita arvokonservatiiveja sekä kansallisesta itsemääräämisoikeudesta kiinni pitäviä nationalisteja ja anti-islamisoijia vastaan. Anti-islamisoijiksi luen taas kaikki ne yksilöt ja yhteisöt, joiden johtava mielipide on se, ettei länsimaisen Euroopan tule koskaan siirtyä osaksi islamin valtakulttuuria. 

Täsmäaseen tuhovaikutus nousee sosiaalisen stigman langettamisesta ja siihen liittyen henkisestä eristämisestä työpaikoilla ja kouluissa (jopa työsuhteita voidaan yrittää purkaa työntekijän vakaumuksen tai pelkkien ns. väärien kysymysten takia), oikeuteen vetämisistä ja ainakin köyhemmän ihmisen elämää vaikeuttavista sakkorangaistuksista. Toistuvilla tuomioilla pyritään vaientamaan ensin erityisesti poliittisten vastustajien - kuten esim. eräiden PS:n kansanedustajien "väärät äänet" - ja sitten   tukijoiden vaaliäänet demokraattisiksi väitettävissä vaaleissa.

Eliitin harjoittama, leimaava, eristävä ja mielipiteitä manipuloiva vihapuheaseen käyttö on vielä sekä loukkaus että suuri uhka yhä olemassaolevaa sananvapautta kohtaan. Ketään ei saisi koskaan rangaista pelkän mielipiteen eikä sen julkisen esittämisen takia. 

Mielipide on ajattelun akti. Ajattelun kahlitseminen johtaa järjen väärinkäyttöön ja sen ideologiseen alistamiseen, mikä on samalla yksi totalitaristisen yhteiskunnan ja sen poliittisen vuorovaikutuksen kulmakivistä.

Ajattelu ja johtopäätökset ovat filosofisesti ajatellen tuomioiden yläpuolella. Mielipide ei syrji muuta kuin korkeintaan toista mielipidettä eivätkä mielipiteet tee rikoksia toisiaan vastaan. Rikokseen johtaa teknisesti väärä,  puntaroimaton tai eettisesti katsoen tietoisesti moraaliton tahdon päätös yllyttää muita rikoksiin tai suorittaa rikos itse.

Viha on toisaalta luonnollista siinä missä rakkaus. Viha on eettisesti oikea kokemus erityisesti silloin, kun se nousee yksilön välitöntä elämismaailmaa laajemmasta yhteydestä. Moraalisessa vihastumisessa haluamme ja etsimme oikeutta kanssaihmisille.  Ilman vihastumista ja vihan määrättyä mielessä pitämistä oikeamielisyys ei pysy voimissaan eikä maailmassa silloin etsitä pitkäjänteisesti rikollisia ja kansanmurhaajiakaan.  

Kaikki vihanlietsontakaan ei ole eettisesti väärin. Oikeamielinen vihanlietsonta neuvoo nousemaan esim. tyranneja vastaan. Yllytyksessä voidaan esim. viitata menneisyyden esimerkkeihin. Kansa pystyy  aina lopulta kukistamaan tyranninsa. "Sic semper tyrannis." 

Väärässä vihanlietsonnassa taas yllytetään sanallisesti käymään määrättyjen, yleensä täysin suojattomien yksilöiden tai yhteisöjen kimppuun moraalittomin tai suorastaan rikollisin teoin, jotka jo nykyinen laki tuntee. Väärää vihanlietsontaa on yllyttää sanoillaan ketään ryöstämään ja pahoinpitelemään, väärin vangitsemaan tai syyttä karkottamaan, raiskaamaan, kiduttamaan tai murhaamaan pohjimmiltaan vain siksi, että vastapuoli kuuluu toiseen rotuun, vieraaseen uskontoon, itselle vastenmieliseen seksuaaliseen ryhmään, väärään poliittiseen puolueeseen, kilpailevaan eturyhmään tai vihollismaan joukkoihin. 

Jokaisella olkoon oikeus ja velvollisuus käydä mielipiteiden tyranniaa vastaan sanomalla rohkeasti mitä mieltä on mistä tahansa kansasta, mistä hyvänsä puolueesta, kenestä tahansa ihmisestä tai vaikka aivan jokaisesta uskonnosta ja aatteesta maailmassa. Tästä oikeudesta ei silti seuraa vapautusta ruveta vaatimaan toisinajattelijoihin kohdistuvaa vainoamista eikä lupaa tehdä rikosta tai yllyttää muita rikoksiin.

Rikoksena en pidä sitä, että sananvapautta perinteisesti kunnioittavassa länsimaalaisessa valtiossa kerrotaan julkisesti - esim. tieteellä, filosofialla, sosiologialla tai uskonnolla perusteltuja - mielipiteitä ja levitetään niitä myös mediassa. Mutta kun tosiasioista tai ainakin tosiasioina esitetyistä mielipiteistä puhutaan, kaikkina aikoina nousee samalla esille ärsyyntyneitä ihmisiä ja eturyhmiä, jotka väittävät tulleensa toisen mielipiteestä syrjityiksi, solvatuiksi tai uhatuiksi ja jotka vaativat poliisia tutkimaan ja tuomiolaitosta tuomitsemaan oman närkästyksensä tai oman eturyhmän poliittisen vaikutusvallan vahvistamisen takia. 

Sosialistisessa Neuvostoliitossa lietsottiin vihaa erityisesti bolsevikkien vastustajia kohtaan. Natsi-Saksassa leimaamisen kohteina olivat taas Neuvostoliiton järjestelmää kannattavat sosialistit ja erityisesti juutalaiset. Sosialistisen maailmankatsomuksen omaavat juutalaiset olivat sitten jo kahdellakin tavalla vihattuja. Nykyaikana vihanlietsonta Euroopassa ilmenee mielestäni laajimmillaan moraalittomassa tavassa neuvoa ihmisiä nousemaan tavallisia arvokonservatiiveja, kansallismielisiä ja tunnustavia eli Raamatusta kiinni pitäviä kristittyjä vastaan leimaamalla, eristämällä, "vasikoimalla" ja vetämällä heitä oikeuden eteen vastaamaan yleisemmin vain mielipiteistään ja arvoistaan. 

Myös kansallissosialisteja kohtaan lietsotaan vihaa samalla kun epäloogisesti kunnioitetaan ja arvostetaan vasemmistolaisia riippumatta sosialistisen oikeuden nimissä tehdyistä  hirmuteoista pitkin entistä Neuvostoliittoa, Eurooppaa ja Aasiaa. 

Osa vihalietsonnasta kohdistuu valitettavasti edelleen juutalaisiin ja ns. seksuaalivähemmistöihin, mutta puhuttaessa tästä ns. valtamediassa tavallisesti vaietaan mahdollisista arabi- ja jihadismitaustoista, tai vähintään niitä pehmennetään, mutta  profiloidaan viestinnän arvoille epäloogisella tavalla tarkasti vain mahdolliset äärioikeisto- ja uusnatsismitaustat. Toiseksi osa valtamedian ulkopuolista vastamediaa harrastaa vastaavaa valikointia omien aatteidensa ajamiseksi.

J

Jumala ja aika

Foto: Internet

Voinko sanoa: "Jumala on aika. Aika on Jumala"?

Ajassa on yksinkertaisesti jaoteltuna mennyt, nykyinen ja tuleva. Jos on olemassa ajatteleva ja toimiva olio, joka on ollut samana entiteettinä aikojen alussa, ja on tässä hetkessä ja tulee olemaan tulevaisuudessa, häneen yhdistyy olellisena pidettäviä määritteitä entiteetistä Jumala.

Voiko Jumala olla olemassa ilman aikaa tai aikaa ilman Jumalaa? Ajallisuus ilman Jumalaa tekisi hetkestä ei-Jumalalle-läsnäolevan. Ajallinen maailma olisi ilman Jumalaa. Koska oletamme Jumalan olevan ajassamme, ei ole loogista päätyä ajallisen olemassaolon ja Jumalan toisistaan sulkemiseen. Voiko sitten aika olla olemassa ilman Jumalaa? Siinä tapauksessa Jumalalla ei olisi mitään oleellista tekemistä menneisyytemme, nykyisyytemme eikä tulevaisuutemme kansa. Uskontomme olisi fiktio. Emme saisi yhteyttä Jumalaan eikä Jumala ihmisiin.

Ovatko Jumala ja aika sama entiteetti tai saman entiteetin kaksi eri puolta? Jumalaan sisältyy käsityksemme mukaan mennyt, nykyinen ja tulevaisuus, ja kyky olla läsnä nykyhetkessä ja tietää tulevaisuudesta ja ymmärtää menneisyyttä. Tämä viittaa Jumalan kykyyn kulkea ajassa horisontaalisesti taakse ja eteen paitsi, että hän on sen ohella läsnä jokaisessa hetkessä kaikkialla. Sekä Jumala että aika ovat käytännössä rajattomat. Rajaton, iankaikkinen, ääretön, ovat määreitä pohdittaessa ajan filosofiaa tai teologiaa Jumalasta. Näin on vaikea ehdottaa suuntaan tai toiseen. Ehkä Jumala ja aika on yksi ja sama. Kenties aika on Jumalan määrätty olemassaolon puoli, tai Jumala ajan olemassaolon puoli.

J

Kovaa menoa Oulussa

Maanantaina pidetty Sebastian Tynkkysen järjestämä mielenosoitus kaupungintalon edustalla oli Sebastianin ja Junes Lokan videotaltioinnin pohjalta seurattuna hämmentävä, erilaisia kysymyksiä herättävä tapahtuma.

Kokoontuminen oli samalla osa Perussuomalaisten omaa vaalityötä ja spontaani kansalaisreaktio Oulussa sattuneita raiskauksia ja lapsiin sekaantumista vastaan. Ainakin osa rikoksista on ollut joukkoraiskauksia. Paikalla esitettiin kovaa kritiikkiä kaupungin päättäjien ja myös poliisin suuntaan. Päättäjät pysyivät poissa itselleen kiusallisista kaupungintalon rappujen parrasvaloista.

Miten on ylipäätään mahdollista, että Oulun johtavat poliitikot eivät vaivaudu vastaamaan huolestuneelle väelle oman kotikaupunkinsa hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvissä keskeisissä kysymyksissä? Jos he syyttävät vaalityötä, juuri tällaisen pakenemisen kautta he luopuvat itse omasta näkyvyydestä. He ovat ylimielistä, elitististä porukkaa.

Oulu on suuri, yli 200 000 hengen ylittävä asuinpaikka. Päättäjien ohella suuri osa oululaisista loisti poissaolollaan. Mielenosoitukseen oli kerääntynyt jokunen sata kuulijaa ja osa heistäkin Oulun ulkopuolelta. Kun Suomessa oman seudun jääkiekkojoukkue saavuttaa suuren voiton, tulvivat turut ja torit väkeä. Onko kiekkomenestys todella merkittävämpi yleisötapahtuman aihe kuin nuoren tytön joukkoraiskaus usean ulkomaalaisen miehen voimin? Ja näitä raiskaustapauksia ja alaikäisiin sekaantumisia on ollut monia muitakin, kerrotaan. Hävettävä tilanne kerta kaikkiaan.

Mielenosoituksessa sattui myös sanallinen yhteenotto islamia pedofiiliuskonnoksi arvioineen Jiri Kerosen ja erään työasuisen, aluksi puukkoa tupessa kantaneen ulkomaalaistaustaisen, leukapartaisen miehen välillä. Kiihkeästi ja heikolla suomenkielellä puhunut mies poistettiin lopulta puoliväkisin mikrofonin ääreltä. Hän oli ennen poistamistaan saanut kerran luvan jatkaa esiintymistään.

Mies oli ulkonäöstä päätellen ilmeisesti kotoisin jostain Lähi-idän maasta. Hän tunnusti olevansa muslimi ja vastustavansa lapsenraiskauksia. Hänen ajatustaan oli vaikea heti ymmärtää ja perillemenoa hidasti aika korskea esiintymistyyli ja aggressiiviselta kuullostanut Kerosen hastaminen aivan kuin väittelyyn islamin olemuksesta.

Jiri Kerosella - kuten eräillä muillakin tilaisuudessa puhuneella - oli johtoajatuksena länsimaisen ja islamin kulttuurien sovittamattomat erot. Keronen vei kritiikin pisimmälle.

Kerosen ja eräiden toistenkin puhujien mielipiteen mukaan seksirikoksia aiheuttaa se, että lähtömaassa ollaan opittu kohtelemaan tyttöjä ja naisia tasa-arvottomalla tavalla. Kerosen mielestä on ajanhukkaa kuvitella, että patavanhoillisesta muslimista tulisi rajan tällä puolen liberaali demokraatti.

Jiri Keronen viittauksia Muhammedin suhteeseen tyttöön, suomalaisen ja tervejärkisen mittapuun mukaan itseasiassa lapseen, ei voida sellaisinaan eli kirjallisiin dokumentteihin pohjautuen kiistää enkä ymmärrä miten yritys tehdä tyhjäksi yleisiä tietoja voisi palvella sananvapautta kunnioittavan/kunnioittaneen yhteiskunnan rauhaa saati totuuden etsintää.

Itse en katso muslimiesten tekemien seksirikosten johtuvan vain tai voittopuolisesti islamin vaikutuksesta. Islamissa on toki asioita ja uskomuksia, jotka selvästi alistavat naista mm. seksuaalisuutta koskien, mutta päävastuun yllykkeistä kantaa rikollinen itse. Jäätyään kiinni seksirikoksesta moni muslimies rupeaa ruikuttamaan ja valehtelemaan yrittäen pukea oman inhottavan valintansa uuteen, kulttuurieroista johtuvaan hämmentynyksen kuosiin. On typerää uskoa heitä silloin.

Jokaisessa maassa ja kaikissa kulttuureissa lapsiin sekaantuvat ihmiset kyllä tietävät mihin kulloinkin tukeutuvat.

Meillä Suomessa kantasuomalainen pedofiili voi julistautua vaikkapa seksuaaliliberaaliksi ja lasten seksuaalisten tarpeiden puolustajaksi.

Kukin pedofiili tarttuu oman kulttuurinsa oljenkorsiin ilman, että juuri tietty kulttuuri on sellaisenaan aiheuttanut hänen tekonsa.

Islamin maissa ISIS-jihadisti tai tavallinen lapsen oikeuksia tallaava röyhkeä muslimi voi vaikka vedota oman uskonnon pyhinä pidettyihin katkelmiin.

Kerosen kanssa olen samaa mieltä tunnottoman seksirikollisen "sieluttomuudesta". He ovat epäinhimillisiä siksi, etteivät ole koskaan täysin ihmisiksi tunteiltaan ja moraaliltaan kehittyneet. Tämä pätee niin muslimiraiskariin ja tyttöjen saalistajiin kuin kantasuomalaiseen psykopaattiin tai narsistiin.

Vaikka Ouluakin riivaava törkeiden seksirikosten syy ei ole mielestäni selitettävissä yksin - tai voittopuolisesti - islamin kulttuurilla, toisaalta ulkomaalaisten tekijöiden määrän jatkuva nousu suhteessa muihin seksirikollisiin todistaa meille ainakin kaksi asiaa: Rajojamme ylittävien joukossa siirtyy maahamme aivan liian paljon seksirikoksia tehneitä tai niihin kallellaan olevia psykopaatteja. Tämän ohella kotouttamistapamme, poliisin heikko ulkomaalaisvalvonta ja vastaanottomaan hölmö perusluottamustapa typerine valtamedian toimittajineen ja uunoine poliitikkoineen lisää ulkomaalaisten tekemiä inhottavia ja raakoja rikoksia Oulussa ja eri puolilla muuta Suomea.

J

Urbaanit urpot

Synnyin Helsingissä. Kasvoin ensimmäiset vuodet Punavuoren seudulla. Tulivat asfalttitakapihat ja lutikkatalotkin tutuiksi.

Myöhemmin kävivät tutuiksi Espoo, Hämeenlinna ja Tampere.

Näiden katujen alta ulottuvat juureni myös Etelä-Pohjanmaalle, pieniin maataloihin ja aina kuninkaan turkismetsästäjien piilopirtteihin asti. Olen asunut lähes vuoron perään urbaanien ihmisten ja maaseudun väestön keskuudessa. Tuntuma on kummaltakin puolelta. Vaikka maailma kehittyy, ei kaikki muutu vain hyvään suuntaan.

En ymmärrä urbaanikulttuuriin noussutta politiikan rähinähenkeä. Nuorilta ja vanhemmilta on katoamassa maltti ja arvokkuus. Samalla etsitään poliittista selkänojaa keinotekoiselta tuntuvalla tavalla.

Loisivat hampparit kokevat olevansa tärkeitä uussosialisteja ja anarkisteja ilman raadantaa työssä. Törkeyksiä he suoltavat vastapuolen niskaan kuin lauma petoja. Ääriliikkeet houkuttelevat lisäksi uusnatsien suuntaan. Uhotaan vallankumousta.

Raivokas aika on kuin yhteiskuntamme kollektiivinen painajaisuni. Tunnustan pelkääväni. Pelkään itsehillinnän lopullista romahtamista. Koittaako jo pian se aika, jolloin kaduillamme paukkuvat oikeat pommit ja harjoitetaan kovapanosammuntaa vastapuolen joukkoon?

Vastakkainasettelua pahentavat omaa taloudellista ja poliittista etua etsivät eliitin poliitikot, virkamiehet ja rahasta kuuliaiset käsikassarat. Näemme kaikkialla poliitikkojen, virkamieskunnan ja erityisesti poliisien korskeata käyttäytymistä kansaa kohtaan. Suomen kansaa seisotetaan heidän edessään kuin lammasta. Keritään villat ja syödään vaikka lihat perään. Saadaanhan uutta väestöä massoittain tilalle Afrikasta ja vaikka mistä meren saariltakin. Globalistien Suomessa ei liiku ainoastaan tavarat ja palvelut, kansojakin pirstotaan kuin kokoonpanolinjalle uuden uljaan Euroopan ja modernin Suomen rakentamiseksi.

Kaduillamme ja rakentamissamme taloissa ulkomaalaisista rikollisimmat raiskaavat tai käyttävät muuten hyväksi kansamme tyttöjä ja naisia. He ovat kuin hirvittävä kaiku Suomea muinoin raiskanneesta kasakka-ja tataariarmeijasta keskiajan jälkeen. Kansallisomaisuuttamme ja varallisuuttamme hävitetään väärien sopimusten, heikentyneen mieskunnon tai yksin eliitin ahneuden vuoksi. Hallitus siunaa nämä "saatanalliset pidot" ja poliisi panee kansan noudattamaan valtaeliitin hullua järjenjuoksua.

Tasavaltamme presidentti pelkää Venäjän valtaa eikä hänen päähänsä tunnu mahtuvan muuta kuin säälittävät tukeutumisyritykset rapautuvan EU:n varaan. Koko potti EU:lle, tuntuu hän tuumivan. Pelataan upporikasta tai rutiköyhää.

Elellään urbaanien urpojen aikaa Kallion yksiöistä presidentin linnaan asti.

Maaseudulla kansa on urbaaniväestöä fiksumpaa. Ollaan aika realisteja. Samalla ollaan vain siirrytty jo inhorealismin puolelle. Mahtavat maajussit eivät ole aatteellisia. Pelataan kylmästi kaupalla.

Kun olin lapsi ja vielä kun elin nuoren elämää, ei ollut nykyisellä tavalla urbaaneita urpoja eikä mahtavia maajusseja. Sinä vain vanhenet, joku miettii. Se on osaksi totta. Lisäksi vanhenen länsimaissa kulttuurin laskukaudella!