Foto: Internet
Homot järjestivät vähän aikaa sitten jälleen kulkueensa Helsingissä. Tällä kertaa ei suihkutettu pippurisumutinta päälle tai sellaisesta ei raportoitu. Ehkäpä asenteet ovat taas vähän muuttuneet.
Kun koetin ensi kerran avata ymmärrystäni homoudelle (homouden voi käsittää koskevan yleisesti myös lesboutta), kuvittelin maailman, jossa kaltaiseni heterot ovat vähemmistönä ja itse kuuluisin siihen. Homojen maailmankuva ja vaatimukset tulisivat esille Raamatusta - tai vastaavasta pyhästä kirjasta - seurakuntajulistuksesta (uskovaiset), ja lähes kaikkialla samaa sukupuolta olevat parit kävelisivät käsikynkkää. Olisin rakastunut korviani myöten somaan tyttöön ja mieli tekisi päästä hameen tuntumaan, ja - haaveena - jopa naimisiin. Sitten minulle sanottaisiin: Saat olla hetero, jos tykkäät, mutta uskovaisena heterona et tämän tytön kanssa harrasta hirvityksiä etkä suurin surmin puhu vihkimisestä.
Tuo kuvitelma auttoi itseäni kehittymään käsityskyvyssäni alkuun ja jaan sen luottavaisesti toisille.
Toisaalta välillä minua harmittaa homojen itsensä räikeä asiansa lobbaus, missä tavan takaa vakuutetaan oman suuntauksen luonnollisuudesta ja vaaditaan tasa-arvoa joka suuntaan, ja vieläpä kirjoitetaan joskus halveksuen heteroista.
Suvaitsevaisuutta saa ja pitkääkin vaatia, mutta samalla on hyväksyttävä se, etteivät läheskään kaikki heterot suvaitse homoseksuaalisuutta ns. luonnollisena seksuaalisuutena vaan pitävät sitä jonkinlaisena erikoisuutena, kehityshäiriönä tai sosiaalisen elämän kulttuurisidonnaisena kummallisuutena.
Kun koetin ensi kerran avata ymmärrystäni homoudelle (homouden voi käsittää koskevan yleisesti myös lesboutta), kuvittelin maailman, jossa kaltaiseni heterot ovat vähemmistönä ja itse kuuluisin siihen. Homojen maailmankuva ja vaatimukset tulisivat esille Raamatusta - tai vastaavasta pyhästä kirjasta - seurakuntajulistuksesta (uskovaiset), ja lähes kaikkialla samaa sukupuolta olevat parit kävelisivät käsikynkkää. Olisin rakastunut korviani myöten somaan tyttöön ja mieli tekisi päästä hameen tuntumaan, ja - haaveena - jopa naimisiin. Sitten minulle sanottaisiin: Saat olla hetero, jos tykkäät, mutta uskovaisena heterona et tämän tytön kanssa harrasta hirvityksiä etkä suurin surmin puhu vihkimisestä.
Tuo kuvitelma auttoi itseäni kehittymään käsityskyvyssäni alkuun ja jaan sen luottavaisesti toisille.
Toisaalta välillä minua harmittaa homojen itsensä räikeä asiansa lobbaus, missä tavan takaa vakuutetaan oman suuntauksen luonnollisuudesta ja vaaditaan tasa-arvoa joka suuntaan, ja vieläpä kirjoitetaan joskus halveksuen heteroista.
Suvaitsevaisuutta saa ja pitkääkin vaatia, mutta samalla on hyväksyttävä se, etteivät läheskään kaikki heterot suvaitse homoseksuaalisuutta ns. luonnollisena seksuaalisuutena vaan pitävät sitä jonkinlaisena erikoisuutena, kehityshäiriönä tai sosiaalisen elämän kulttuurisidonnaisena kummallisuutena.
Johannes
(Muok. 1.1.2014, 15.12.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti