RAAMATUN KYSYMYKSIÄ: VOIVATKO TAIVAANKAPPALEET SEISAHTUA?

"Heijastuksia." Foto: Deneb

”Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja hän sanoi Israelin silmien edessä:>>Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa>>Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna >>Oikeamielisen kirjassa>> Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.” ⁱ

”Ja tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, mitä on sanonut: >>Katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa>>. Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut.” ⁱⁱ

Molemmat kohdat Raamatussa viittaavat ihmeelliseen tilanteeseen. Ensimmäisessä katkelmassa aurinko pysyy paikoillaan, samoin kuu. Toisessa tämä ei edes riitä, vaan aurinkokellon varjo siirtyy takaisin. Kummassakin tapauksessa Raamattu kertoo monien mielestä ilmeisen mahdottomuuden ja paljastaa myös tietämättömyyden aurinkokunnan käyttäytymisestä: aurinko ei kierrä maata päinvastoin kuin Raamattu tässä otaksuu.

Maa pyyhältää 29.8 km/s radallaan aurinkoon nähden ja sen oma pyörähdysaika tähtiin nähden on 23 t 56 min 46 s. Kun ekvaattorin pituus on 40 007 km, on maan oma kiertonopeus akselinsa ympäri maan pinnalla 4.6 km/s (jos pyörähdysaika pyöristetään jakolaskun laskelman yksinkertaistamiseksi 24 tunniksi). Tarkasti laskettuna nopeus ekvaattorilla on 465 m sekunnissa. Maan massa on 5.977 x 10 potenssiin 27ⁱⁱⁱ g eli osapuilleen 6000 triljoonaa tonnia (5977). Massa koostuu maankuoresta ja osittain sulassa tilassa olevasta astenosfääristä. Mannerlaatat ikään kuin kelluvat sulan aineksen meressä.

Mikäli aurinko ja kuu seisahtuvat maasta katsottuna paikoilleen, maapallo on tosiasiassa pysähtynyt vähintään kierrossaan akselinsa ympäri ja vielä kuu radallaan maan ympäri. Se ei liene mahdollista tuntemamme fysiikan lakien mukaan eikä sellaisesta ole vastaavasti koskaan saatu tähtitieteellistä havaintoa.

Voi vain kuvitella mitä sattuisi, jos maa noin vain seisahtuisi puhumattakaan, että se – kuten seuraavassa, Jesajan kirjan kohdassa – yllättäen peruuttaisi kiertoradallaan. Jos maa pysäytettäisiinkin, kiertoliikkeessä olevan valtavan massan liikevoima kääntyisi maapalloa itseään vastaan. Fyysikko kenties osaisi ennustaa tarkasti oikein mitä sen jälkeen kävisi. Tavallisen arkiymmärryksen mukaan pääteltynä mannerlaatat vähintään törmäilisivät toisiinsa, mistä seuraisi maapallolla ennen kokemattomia maanjäristyksiä ja tavaton tsunamien sarja.

Raamatunlukijalle tulee tässä kohden epäilys, ettei kukaan ole voinut olla koskaan mukana todistamassa tällaisia tapahtumia. Asialle ei löydy ensimmäistäkään silminnäkijää. Tarina tällaisenaan on mielestäni kuin tuulesta temmattu. Into suurentaa Jumalan töitä muistuttamaan pakanauskontojen legendoja jumaliensa töistä ja mahdollisesti harras halu vahvistaa uskoa – mikä muu motiivina olisi voinut olla – Jumalaan on saattanut olla totuudenmukaisuutta ja kirjallista vilpittömyyttä tärkeämpää. Ainoa muu selitys asialle on se, että tapahtui jokin erikoinen luonnonilmiö, joka tulkittiin taivaankappaleen pysähtymiseksi.

Ikävä kyllä tällaiset uskottavuudeltaan selvästi ongelmalliset kohdat Raamatussa paljastuvat selvimmin vasta silloin, kun asiayhteys kirkkaasti todistaa mahdottomuuden. Jos Raamattu on Jumalan puhetta ja ilmoitusta, ihmisen suoranaisia keksintöjä sen ei odottaisi sisältävän. Jos niitä jossain silti havaitaan, pitäisi Raamattua lukevan käyttää hoksottimiaan myös muualla tekstissä eikä ottaa kaikkea vastaan omilla aivoillaan ajattelematta. On karhunpalvelus kristinuskoa kohtaan opettaa Raamatun olevan tässä kohden ”kirjaimellisesti totta”. Tämä asia – ja muut vastaavat raamatunkohdat – tukevat lopulta ateismin kasvamista. Ateisti arvattavasti päättelee, että jos uskovainen uskoo kirjaimellisesti Raamattuun vastoin selvää järkeä, hänen arvostelukykyynsä ei voi ylipäänsä luottaa uskonasioiden suhteen. On varmaankin parempi valita edellistä nöyrempi tie ja tunnustaa Raamattu Jumalan ja ihmisen yhteistoiminnan tulokseksi. Raamatusta löytyy korkeasti pyhää ja viimeiseen asti inhimillistä. Mahdollinen sepittäminen on syvästi inhimillistä ja näyttää, jopa kiistatta todistaa meille, Raamattuun liittyvän ihmisosuuden. Vastaavia ihmekertomuksia tunnettiin entuudestaan antiikin kulttuurissa.^iv

Johannes


(15.3.2012)


(Muok. 1.1.2014)

i Joos. 10:12–13. ”Oikeamielisen kirja” ei ole Vanhan Testamentin virallisten apokryfikirjojen joukossa. Puhutaan muusta lähdeaineistosta, jonka alkuperää, aitoutta ja lähdearvoa voi olla nykyään vaikea selvittää. Apokryfikirjoihin luettavassa Siirakin kirjassa sanotaan: ”Eikö hänen kättensä voimasta aurinko peräytynyt ja yhdestä päivästä tullut kaksi”? (Siir. 46:4)

ii Jes. 38:7-8

iii Potenssikerroin (eksponentti) voi olla myös, esim. 24. Tulokseksi saadaan joka tapauksessa vain arvio, ja luku on aina käsittämättömän suuri.

iv Homeros mainitsee miten jumalatar Hera lähetti kerran auringon vastoin sen tahtoa ”kotiin” (Ilias 18, 239–242) ja että Athene viivytti yön pidätellen aamuruskon tuloa (Odysseia 23, 241–246)