TARVITSEMMEKO ARMEIJAN APUUN YMPÄRISTÖN PELASTAMISEKSI?

"Vahva militaristimies Italiasta." Sellaisiako tulevaisuudessa tarvitaan? Foto: Internet

Ympäristöfilosofi, tekniikan tohtori Eero Paloheimo otti kantaa (AL. 18.7.-12) eurokriisiin pitämällä sitä sekä megatrendinä – eli laajana, väistämättömänä prosessina – että heikkona signaalina suuremmasta, toteutumistaan vielä odottavasta ympäristötuhon megatrendistä. Paloheimo kuvailee toista megatrendiä sanalla ”maailmanloppu”. Prosessi on kuin kaksileukainen puristin, jonka pihteinä painautuvat ympäristötuho ja sosiaalinen katastrofi. Ympäristökatastrofista tunnetaan toistaiseksi ilmastonmuutos, mutta tuhoon liittyvät myös metsien häviäminen, vesipula, aavikoituminen, merten saastuminen ja lajien sukupuutto. Paloheimo on yhden lajin lopunajan profeetta mutta luottaa Jumalan sijasta sotilaalliseen voimaan.

MIKÄ PALOHEIMOA HUOLESTUTTAA

Eurokriisiä Paloheimo pitää heikkona signaalina ”maailmanlopun pienoismallista”.”Olemme tilanteessa, jossa eurooppalaista alitajuntaa hiertää jo nyt syvä epävarmuus seuraavien sukupolvien elinoloista. Miten käyttäytyy viimeistä päiväänsä elävä ihmisyksilö? Hän ottaa rippeet irti elämän iloista ja ajattelee korkeintaan lähiomaisiaan.” Eurooppa ei ole nyt perhe ja vielä vähemmän tulevaisuudessa ... ellei sitten ns. ”riitaisa perikunta”. Paloheimo ei näytä uskovan inhimillisyyden kasvuun vaan totaalitaarisiin rajoituksiin. Maailman pelastamiseksi tarvitaan nimittäin armeijoiden yhdistämistä. Oven takana häämöttävä katastrofi on maailmalle suurempi uhka kuin sodat.

Miten ihmiset käyttäytyvät silloin kun suuri osa maapallon hedelmällistä viljelysmaata on autioitunut ja pakolaislaumat lähtevät heimoina ja kansakuntina kohti vielä viljavia maita? Mistä ylimääräisestä varastosta ja millä tavoin ruokitaan ja juotetaan pakolaiset, kun käyttövedestä syntyy pula, merten saastuminen romahduttaa kalansaaliit, viljan hinta on pilvissä ja öljyn hinta pilvien yläpuolella? Miten hoidetaan sairauksia lääketeollisuuden keskittyessä tuottamaan lääkkeitä yhä enemmän yhteiskunnan rikkaille erityisryhmille, sairaanhoitojärjestelmän jumittuessa ja keskussairaaloiden korkeateknologisen panoksen käydessä suutariksi?


Ympäristökatastrofin ja sosiaalisen katastrofin koittaessa kärsimme paahtavasta kuumuudesta, hillittömistä myrskyistä, ruoka- ja vesipulasta, bensiini- ja öljypulasta, muovipulasta, lääkepulasta, tuontitavaroiden pulasta, jätteiden kasaantumisesta, nälkiintymisestä, kulkutaudeista, ryöstelyistä, mellakoista ja yksityisarmeijoiden noususta. Sairaat ja vanhukset jäävät vaille riittävää hoitoa, kouluja suljetaan, teiden, rautateiden ja siltojen kunnossapito heikkenee. Lämpöenergiaa riittää vain harvoille. Ihmisiä kuolee miljoonittain. Väkiluku romahtaa. Tavallisen kansan keskuudessa korkeakulttuuri pirstoutuu muutaman vuosikymmenen aikana sirpaleiksi, joissa mystiikka, taikausko ja perintötieto yhdistyvät jäljelle jääneeseen tieteen, filosofian ja uskonnon vähäiseen tietoperintöön.

Paloheimo ja eräät muut kulttuurikriitikot ovat tärkeällä asialla. Tunnemme miten antiikin filosofit olivat aikoinaan huolissaan Kreikan metsistä. Nyt Kreikassa ei metsiä juuri tapaa. Hakkuut rapauttivat maaperää. Filosofeilla on keskimääräistä parempi mahdollisuus osua oikeaan loogiseen ajatteluun pohjautuvissa ennustuksissaan, erityisesti silloin, kun käsitellään havaittavia ilmiöitä, luontoa, ihmisten käyttäytymistä ja moraalisia ihmiöitä. Se, ettei filosofien mielipiteistä yleensä välitetä ainakaan ajoissa, on tosiasia, joka viittaa maailmassa krooniseen myöhästymisen tautiin. Toisaalta on hyvä, ettei kaikista filosofisista mielipiteistä ryhdytä noin vain toimiin. Paloheimo näkee mielestäni oikein maapallon riskitekijät, mutta hän tarjoaa väärää lääkettä.

KENRAALIEN KAIPUU?

Ikävä kyllä filosofi ei tarkemmin kerro itse pääasiasta eli armeijan osuudesta tulevaisuuden ponnisteluissa. Lukija joutuu näin epäkiitolliseen arvailijan asemaan. Paloheimon vastaus maailmanlopun välttämiseen, armeijoiden mobilisointi, saattaa olla jopa totalitaariseen ajatteluun pohjautuvan idealismin tuotos. Entinen vihreä kansanedustaja ei nähtävästi kannata järin paljon demokratiaa eikä valistusajan aatteita, ei humanismia eikä kristinuskoa. Sen sijaan hän luottanee raakaan voimaan ja "valistuneeseen yksinvaltaan". Armeijoita kun ei voida liikutella tarvittavassa laajuudessa ilman poikkeuslakeja, joista on vain aste sotatilan julistamiseen ja puoli astetta eteenpäin sotilasjunttaan.

Huutaako Paloheimo itse asiassa hätiin sotilasdiktatuuria, vaikka tiedämme millainen on ollut kenraalien yhteiskunta Chilessä, Kreikassa, Espanjassa tai Egyptissä? Armeija voi kyllä pitää yllä järjestystä, korjata jossain määrin ympäristötuhoja, huoltaa infrastruktuuria, järjestää sairaanhoitoa, torjua ryöstelevät pakolaislaumat ja pakottaa ihmiset tottelemaan uusia ympäristömääräyksiä. Toisaalta sotilasvalta ennakoi myös vapauksien rajoitamista, sananvapauden hävittämistä, vankileirejä, kidutuskammioita, teloitusryhmiä ja rajatonta propagandaa, josta kukaan ei voi lopulta tietää mikä on totta esim. ympäristötuhon etenemisessä.

Armeijoiden (yksin)valta liittyy myös liittoumiin ja sotiin, ja armeijat tulevat tulevaisuudessa – jos vain ovat edelleen voimissaan – omimaan suurimman osan hyödykkeistä itselleen. He alistavat kansaa ja tekevät ihmisistä välineitä itselleen skaalalla ”orjista tykinruokaan asti”. Lopulta kukaan en voi olla varma siitä, että armeijat edelleen toimivat idealistisen pelastussuunnitelman mukaisella tavalla. Armeija on Pandoran lipas siksi, että armeijoiden olemassaoloon on alimmassa kerroksessa implisiittisesti kirjattu ominaisuus ”totalitaarinen”. Väkivaltakoneisto ei voi nimittäin muulla tavoin pysyä voitelussa mahdollista käyttöä ajatellen. Sivistyneessä yhteiskunnassa armeija on hyödyllinen ja turvallinen käyttää vain osana demokraattista ja humaania yhteiskuntaa.

HENKI ON AINETTA VAHVEMPAA YMPÄRISTÖKYSYMYKSESSÄKIN

Armeijan vallan kasvattaminen ei ole turvallinen eikä edes looginen ratkaisu juuri ympäristökatastrofiin ja sosiaaliseen katastrofiin. Paloheimon ehkäpä naturalistisessa ihmiskäsityksessä ihminen on itsekäs, typerä olento, joka toimii oikein vain pyssynsuun edessä. Paloheimolta ilmeisesti puuttuu riittävä historiantaju. Suomalaiset sotilaat eivät seisseet Neuvostoliiton ”liha- ja tankkimuurin” edessä ulkonaisen vaan sisäisen pakon voimistamina. Sortuvissa juoksuhaudoissa takalinjojen sotilaspoliisit menettävät pelotteensa. Ääritilanteissa henkevä ihminen valitsee oikean ja väärän, hyvän ja pahan välillä usein hengessään. Keiden henki on korkea, ne tekevät korkeita tekoja. Emme siis tarvitse sotilasvallan kasvattamista, mutta meille on tarpeen oman hengen ja yhteishengen kehittäminen.

Mitä kiperämpi tehtävä on päämäärään päästä, sitä tiiviimpää voi olla yhteisöjen toiminta, jos vain löytyy oikeata ohjausta, hyviä suunnitelmia ja riittävästi käytännön keinoja päästä työhön kiinni, erityisesti sen alussa.

Inhimillisessä yhteistyössä sosiaalinen arvostus, erilaisuuden hyväksyntä ja hyödyntäminen sekä ihmisen peruskunnioitus tuovat enemmän tuloksia kuin inhorealistinen ihmiskäsitys, pakko, alistaminen ja väkivallanteot. Inhimilliseen yhteistoimintaan ei kumminkaan päästä ennen kuin kulttuurissamme luovutaan nykyisestä arvotrendistä: positivistisesta, naturalistisesta ja materialistisesta tavasta suhtautua ihmiseen, sieluun ja henkeen. On äkseerattava täyskäännös postmodernin ajan materialistisesta ja naturalistisesta ihmiskäsityksestä ja palattava holistiseen näkökulmaan ihmisyydestä.

Ihminen ei ole tosiasiassa väline rahalle, manipulaatiolle, vallalle ja alistamiselle vaan kokonaisuus, johon kuuluu biologisen elämän lisäksi (itseisarvoina paljastuva) ihmisen korkea-asteinen henkisyys ja uskonnollisena kaipauksena esiintyvä sielullisuus. Yhteiskunnissa, joissa ihmiseen tullaan suhtautumaan holistisella tavalla, halukkuus torjua katastrofit on suurta ja keinot sen toteuttamiseksi todennäköisesti tepsivämmät kuin ihmisen olemassaolon perimmäistä luontoa ja luonnetta ymmärtämättömissä yhteiskunnissa.


Meidän on luotettava ympäristökatastrofin torjunnassa armeijan sijasta eniten henkeemme ja arvojemme voimaan, sieluumme ja Jumalaan. Poliisi, tuomioistuin ja armeija voivat auttaa meitä toteuttamaan todellista itseämme, mutta ne eivät auta vain sellaisinaan megatrendiluokan ongelmassa.

Johannes

(20.7.2012)