MODERNIN AJAN DEMONOLOGIAA

                                                  Foto: Internet

PIRKKO JALOVAARA JA OPETUS DEMONEISTA JA LÄÄKKEISTÄ

Ekonomi, maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara on tehnyt Suomessa pitkän päivätyön erityisesti esirukous- ja ns. parantumiskokousten järjestäjänä. Hän toimi tässä työssä jo 1990-luvun alussa ja aluksi yhdessä ev. lut. kirkon pastori Seppo Juntusen kanssa. Juntunen vihittiin pastoriksi jo v. 1983. Myöhemmin heidän tiensä erosivat ja kumpikin jatkoi tahollaan omaa toimintaansa. Ehkä eroon vaikutti se, että Pirkko naisena oli taipuvainen jäämään Sepon varjoon tilaisuuksissa. Naisillahan on ollut herätyskristillisyydessä perinteisesti ns. avustajan rooli. Joka tapauksessa Jalovaaran toiminta on ollut pitkään rukouskeskeistä, ja Pirkko on herättänyt suurta huomiota kyvyllään asettua kärsivien asemaan ja sitkeydellään rukoilla, mistä myös radion kuuntelijat ovat saaneet valtakunnallisella tasolla pitäviä todisteita. Vasta viime vuosina on astunut esille enemmän ”opettaja Jalovaara”. Keskittyessään opetustehtäviin Pirkko on halunnut sanoutua irti siitä, että karismaattisessa liikehdinnässä – mitä myös hänen itsensä julkinen toiminta on edustanut – olisi puutteita opillisella tasolla eli kokemukset nostettaisiin kristillisen opetuksen yläpuolelle.

Nostettuaan omaa profiiliaan opettajana Pirkko on joutunut nyt vaikeuksiin soveltaessaan Raamattua fundamentalistin tavoin yhä näkyvämmin omaan esirukoustyöhönsä. Kehitys kulminoitui televisiossa 25.2.2013 MOT:n ohjelmassa ”Kirkon riivaajat”, joka toi yleiseen tietouteen Pirkon toiminnan uudet, näkyvät piirteet opetukseen nähden. Myöhemmin Pirkko sanoi lähetyksen vääristäneen hänen sanojaan, mutta 28.2.-13 Radio Dei osoitti MOT:n tehneen ohjelman turvautumatta vilpillisiin keinoihin. Kallion kirkon ääniteknikko Martti Löppönen on todistanut äänityksen aitouden: kaikki ohjelmassa kuultu myös kirkossa puhuttiin joko opetusosiossa tai rukousvaiheessa. Nämä tiedot ovat olleet julkisuudessa nähtävillä yle.fi-sivuilla.

Pirkko on opettanut, että joskus esim. syöpä, masennus tai skitsofrenia on hengistä eli demoneista lähtöisin. Pirkon mukaan voi käydä myös niin, että lääkkeet avaavat oven pahalle ihmisessä. Tästä eivät tietenkään pidä useimmat lääkkeitä ns. pakon edessä käyttävät, tai lääkkeitä määräävät lääkärit eivätkä potilaiden omaiset, jos joku potilas jättää toivorikkaasti lääkkeet pois mutta sairastuu myöhemmin vakavasti. Muistan miten kuuluisa parantumiskokousten vetäjä, saarnaaja Niilo Yli-Vainio neuvoi aikoinaan 1970-luvun herätyksessä, että ei pidä jättää lääkkeitä ennen kuin saa lääkäriltä terveen paperit. Kehitys suhtautumisessa sairauksiin ja lääkityksiin ei ole Pirkon toiminnassa mennyt eteenpäin vaan taaksepäin jopa ohitse 1970-luvun.

PAHAN KOROSTAMISEN KULTTUURIHISTORIALLISIA JUURIA

Pirkkoa on sen sijaan helppoa ymmärtää siinä, että jo 1970-luvulta alkaen on Suomessa toiminut suppeissa piireissä vahva demoneita korostava liike, jonka juuret ulottuvat osaksi Päivän kustantamaan Don Bashamin (1926 – 1989) kirjaan ”Päästä meidät pahasta”. Tästä kirjasta eräs Vapaakirkon pastori kerran totesi, että se pääsi julkisuuteen ”enemmän vahingossa”. Bashamin mukaan jopa jääkaapista tipahtava maitopurkki voi olla demonin heittämä saati sairaudet ja muut elämän varjot. Demonologian käsityksiä on Suomeen tullut 1970-luvulla myös Saksasta luterilaisesta yhteisöstä nimeltään Mariasisaret. Nämä lanseerasivat meille suomalaisille ”Hengellisen sodankäynnin käsitettä”, jota myös Bashman kovasti kannatti. Hengellisen sodankäynnin opetuksen mukaan yksilön ja yhteiskunnan ongelmat johtuvat pääosin Saatanasta, joka omien palvelijoidensa, langenneiden enkeleiden eli demoneiden välityksellä, aiheuttaa tavalla tai toisella ongelmamme. Kun näitä demoneita vastustetaan, sidotaan ja ajetaan ulos, ratkotaan suurin osa kaikista maailman ongelmista (näin ainakin teoriassa).

Demoneiden luonnetta ja vaikutuksia on tutkittu käsitteellisellä tasolla tarkemmin jo antiikin Kreikassa. Kyseessä on metafyysinen, spekulatiivinen oppi, joka on jatkunut kristinuskossa ja tullut päivitetyksi Raamatussa olevien viitteiden mukaisella tavalla. Bashman ja monet muut kristityt kirjailijat ja opettajat ovat käsitelleet aihetta suurella mielikuvituksella lisää ja ylittäneet ”sepustuksissaan” Raamatunkin maininnat.

Demonologiset käsitykset ja ns. hengellisen sodankäynnin periaatteet ovat ilmeisesti aiheuttaneet hallaa erityisesti psyykkisesti sairaiden parissa. Paranoidiset tapaukset ovat tulleet luonnollisesti entistä vainoharhaisemmiksi, sairauksia voi jäädä hoitamatta, ja hoitovirheiden takia on aina mahdollista, että sairaudet pahenevat ja potilaita lopulta kuolee esim. lääkityksestä luopumisen vuoksi. Kun ongelmat johdetaan pääsääntöisesti Saatanaan ja hänen toimintaansa, eristetään oma yhteisö ns. maailman hengen vallassa olevista ryhmistä – monet muut yhteisöt, lukuisat yhdistykset, enimmät puolueet – ja asettaudutaan demokraattisessa, länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsevien normaalien käytäntöjen ulkopuolelle vapaamatkustajiksi. Muut hoitavat ongelmien arkiset ratkaisut, me ”hengelliset” käymme viisaina sodankäyntiämme ainoan oikean totuuden haltijoina. On ymmärrettävää, ettei sellainen ajattelutapa ole hyväksyttävissä laajemmin ev. lut. kirkossa eikä edes suuressa osassa muuta kirkollista toimintaa.

KÄSITYS PAHASTA JA  RAAMATUNTULKINTA

Pirkko Jalovaaran parantumiskokouksista on monella ollut paljon hyvää sanottavaa. Näissä kokouksissa on ollut usein hyvin rauhallinen tunnelma – päinvastoin kuin joidenkin lahkojen hurmoksellisissa illoissa – ja ihminen on voinut saada rohkaisua monella tavalla ja joidenkin sairaudet ovat ainakin lievittyneet elleivät kokonaan parantuneet. Uupuneita on rohkaistu. Pirkko on kenties ollut Suomessa kaikkein merkittävin alansa edustaja. On mahdotonta ajatella, että hän olisi jaksanut näin toimia ilman erityistä lahjaa tälle alalle ja kutsumusta. Joskus kuulee sanottavan, että Pirkko tekee toiminnallaan itselleen ”hyvää tiliä” hyödyntäen tässä mm. kirkon kokoustiloja ja vapaaehtoisia avustajiaan ympäri Suomea. Ellemme halua, että Pirkko asioi kokousten välillä sosiaalitoimistossa, hänen kuuluu saada palkkaa työstään. Ovatko palkkiot suuria vai pieniä, en tiedä eikä aihe edes itseäni järin kiinnosta. Saman rahan ekonomi Jalovaara saisi todennäköisesti paljon helpommalla työllä ja vaivalla muissa ammateissa ja tehtävissä. Pirkon tulevaa toimintaa ajatellen suurin uhkatekijä on rahan sijasta suhtautuminen fundamentalistiseen raamatuntulkintaan.

Niin pitkään kuin Pirkko tyytyy rukoilemaan sairauden ja raskautettujen kanssa, hän voi olla lähes kaikkien kärsivien rinnalla. Kun hän lähtee opettamaan demoneista ja lääkkeistä asioita, joista hän ei ole kumminkaan tarpeeksi hyvin perillä, halu opettaa sulkee hänet vain pienen, äärifundamentalistisen ryhmittymän äänitorveksi. Se on valitettava suunnanmuutos Jalovaaran toiminnassa. Tilannetta ei korjaa se, että hän lähtisi vaikkapa pitkille kiertuille Yhdysvaltoihin yhteistyössä sikäläisten fundamentalistiryhmittymien kanssa. Kärsivien mahdollisuus saada todellista apua vain heikkenee. Tavoite saarnata pienten ryhmien fundamentalististen käsitysten puolesta nousee parantamistehtävän yläpuolelle ja edelle, tai niin voi ainakin pelätä tapahtuvan. 

Raamatussa on useita mainintoja siitä miten Jeesus paransi sairaita ajamalla ulos riivaajia. Vaikka Jeesus näin olisi menetellyt, tarkoittaako tämä sitä, että Jeesuksella olisi ollut omana aikanaan edes nykyajan perustietämys somaattisista ja psykiatrisista sairauksista? Mikään Jeesuksen puheissa ei mielestäni viittaa siihen, että hänellä olisi ollut aikansa uskonnollisen ja tieteellisen tietämyksen ylittävää yleistietoa. ”Fundamentalistisesti” katsottuna: Jeesus Nasaretilainen on ollut tietojensa pohjalta arvioituna kirjaimellisesti aikansa lapsi. Kun vääriä metodeja tuodaan esille ja mainostetaan menneen ajan maailmankuvaa, kutoo suuri hämähäkki seittiä kristinuskonkin ylle. Puutteet tiedoissa ja taidoissa eivät vähennä Jeesuksen merkitystä ja arvoa uskonnollisena opettajana, hyvän ja pahan pohdiskelijana - tai sairaiden parantajana. Sairaita parani. Miksi hän olisi osannut parantaa sairaan mutta erehtynyt täysin sairauden syystä? On johdonmukaista päätyä siihen, että eräissä tapauksissa hän paransi juuri demonin aiheuttaman vaivan. Siitä ei voi silti päätellä kaikkien sairauden johtuvan hengistä.

Onko maailmassa demoneita ja näkymättömän maailman hurja tapahtumien kulku vai ei, on kysymys, jota ei kokonaan selvitä inhimillinen filosofia, teologia, psykiatria eikä luonnontiede. Klassillinen, jo Persian ikivanhasta käsityksestä puhjennut dualistinen maailma hyvän ja pahan taistelukenttänä voi olla yhtä hyvin oikea tai väärä. Jos maailma on jakautunut jyrkästi eli dualistisella tavalla hyvään ja pahaan, valkeuden ja pimeyden maailmojen tai ulottuvuuksien piiriin, elämä maapallolla voi olla sen leikkaus, jossa kumpikin piirre on yhtä aikaa läsnä. Järkevästi ja tarkkaan älyllä ja sydämellä harkiten saatetaan toisaalta päätyä samaan mihin kansallisfilosofimme J.V. Snelmann päätyi: Pahaa ei ole metafyysisellä tasolla olemassa. Paha on vain hyvän puuttumista – ts. toteutumatonta hyvää. Toisaalta ymmärsikö Snelmann asianlaidan Jeesusta etevämmin? 





Joudumme  myöntämään, ettemme saa aiheesta ristiriidatonta käsitystä.  Vaikka suuri osa sairauksista johtuisi luonnontieteen ja psykiatrian osoittamista luonnollisista syistä, voi toisaalta löytyä jokin demonien aiheuttama sairaus, tai luonnollisten syiden takana saattaisi olla meille tuntemattoman ”pimeän energian” vaikutus. Jos ihminen esim. noituutta ja saatananpalvontaa harjoitettuaan ei enää tunne olevansa yksin, voi miettiä mikä tai kuka on läsnä. Tai mikäli joku harrastaa shamanismia ja koettaa saada yhteyden johonkin luonnonhenkeen, kenties sellainen alkeellinen voima on lopulta löydettävissä. Tällöinkin voi kumminkin kysyä: Onko tuo ihminen ollut alun alkaen jo psyykkisesti sairas? Kun ihminen tulee uskoon, hän joka tapauksessa siirtyy vain Jumalan puolelle. Järkevästi katsottuna: niin pitkään kun mistään ”pimeästä energiasta” ei löydy normaalia, älykästä ongelmanratkaisua tyydyttävää aineistoa, on terveen järjen nimessä pitäydyttävä käytännössä niihin tietoihin, jotka useimmissa tapauksissa silmiinpistävän hyvin selittävät maailmassa ilmenevät somaattiset ja psykiatriset häiriöt ja sairaudet. Sielunhoidossa taas on koetettava rauhoittaa ihminen ja luoda hänelle turvallinen viitekehys elämälleen sen sijaan, että häntä järkytetään demonologian opeilla.

Olen usein miettinyt millainen Jeesus olisi, mikäli hän olisi syntynyt omana aikanamme. Hän olisi kai suorittanut peruskoulun, lukion ja ehkä opiskellut vielä yliopistossa – tämä kaikki kun kuuluu ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa kansan yleisesti saatavilla olevaan opetukseen, jos oppilas on vain muuten lahjakas. Jeesuksen nopeaälyisyys, intuitiivisuus ja todennäköinen kyky vaikuttaa sairauksiin on tullut ainakin Raamatun kertomuksissa niin hyvin esille, että sellainen Jeesus olisi omana aikanamme myös poikkeuksellisen lahjakas ja samalla sivistynyt. En pysty millään kuvittelemaan, että aikamme fiksu Jeesus esimerkiksi tekisi syljestään tahnaa – kuten evankeliumi Raamatussa väittää – ja levittäisi sitten sen silmäsairautta potevan silmään, mutta tämä ei sulje pois itse asiaa. Jeesus saattaisi puhua ja toimia aivan kuin demoneja sittenkin olisi. Ihmisen voi olla nykyaikana, ikävä kyllä, joskus jopa helpompi uskoa pahan kuin hyvän olemassaoloon.

Johannes

(3.3.2013)
(Muok. 29.12.2013)