PROFEETTAPILAKUVAT EIVÄT KAIKKIA HYMYILYTÄ

"Kuolema noutaa kirjapainon työntekijät", Matthias Huss v. 1499

Pariisilaisen Charlie Hebdo -toimitusväkeen suuntautuneen joukkomurhan nostattamasta kansanliikkestä poimi televisiokamera nuoret  naisenkasvot. Neitokainen kertoi puolustavansa ilmaisunvapautta. Jo Tanskan jupakan yhteydessä nostettiin esille tahto turvata lehdistön sananvapaus ja huoli siitä, oliko muslimien muuttamisesta Tanskaan seurannut maan sananvapauden kaventuminen. 

Myös Suomea kysymys puhutti. Suomen pääministeri Alexander Stubb totesi pian lehti-iskun jälkeen Helsingin Sanomien verkkosivulla seuraavaa: "Isku on muistutus siitä, että eurooppalaisiin ja länsimaisiin perusarvoihin kuuluu toisten näkemysten kunnioittaminen, vapauden ja ihmisten perusoikeuksien puolustaminen sekä oikeus ilmaista itseään. Tapaus tuo meidät näiden eurooppalaisten perusarvojen juurelle, jotka usein unohdamme. Nämä ovat universaaleja arvoja, ja siksi tämänkaltaiset teot täytyy tuomita jyrkästi.” "Toivon, että Eurooppa puolustaa sananvapautta entistä voimakkaammin. Mielestäni iskulla pitää olla myönteinen, ei rajoittava vaikutus sananvapauteen ja sen ylläpitämiseen. Toivottavasti tämä hirmuteko nähdään maailmalla viestinä siitä, että sananvapautta on puolustettava. Itse aktiivisena sosiaalisen median käyttäjänä olen aina ollut vankkumaton sananvapauden ja terveen järjen kannattaja." HS:n mukaan Stubb ei toisaalta loukkaannu itseensä kohdistuvasta vitsailusta. "Ei pilakuvista voi loukkaantua. En näille kulmahampailleni mitään voi. Jos joku haluaa niistä vääntää vitsiä, antaa palaa vaan." (HS 8.1.) 

Mitä ilmaisunvapaus ja esim. lehdistön sananvapaus tarkemmin ajateltuna tarkoittaa tiedonvälityksen kannalta? Käsittääkö se vapauden painattaa ja julkaista mitä hyvänsä? Onko idealistinen into puolustaa sananvapauden ideaa abstraktilla tasolla suurempi kuin halukkuus ottaa käytännössä huomioon muut ihmiset, toisten uskonnolliset tunteet ja arvot, ja pyrkimys ehkäistä verenvuodatus ja syyttömienkin kärsimys muualla maailmassa? 

TANSKALAINEN ESINÄYTÖS SUOMALAISELLA VÄLIHUUDOLLA 

Maailman islamilaista väestöä ja muitakin ainakin ajoittain puhuttanut Islamin perustajan, profeetta Muhammedin pilakuvaepisodi alkoi Tanskassa v. 2005, kun tanskalainen Jyllands Posten julkaisi 12 pilakuvaa Muhammedista. Eräässä kuvassa oli selvä terrorismiviittaus. Piirrokset lähtivät jo iäkkäämmän pilapiirtäjän Kurt Westergaardin kynästä.  Monet tuohtuneet islamilaiset maat vaativat Tanskalta toimenpiteitä. Maat vaativat anteeksipyyntöä niin Jyllands Postenilta kuin Tanskan hallitukselta. Pääministeri Anders Fogh Rasmussen kieltäytyi vaatimuksesta. Hän ei halunnut  puuttua lehdistönvapauteen. Jyllands Posten väitti halunneensa kuvien avulla kokeilla, onko sananvapaus Tanskassa kaventunut islamilaisen maahanmuuton seurauksena. Kiista kärjistyi  Fogh Rasmussenin kieltäydyttyä tapaamasta muslimimaiden lähetystöä.   Ilmaisunvapaudesta ei  neuvoteltaisi. Tämän jälkeen eräät muslimimaat vetivät  lähettiläänsä Tanskasta. 

Piskuisessa Suomessa 19.1.2006 kulttuurilehti Kaltio julkaisi sarjakuvantekijä Ville Rannan pilapiirustuksia Muhammedista. Kaltion hallitus vaati päätoimittajaa poistamaan kuvat verkkosivulta. Jussi Vilkunan kieltäydyttyä tästä hänet erotettiin. Suomen Sisu julkaisi kuvia verkkosivuillaan perusteluinaan sananvapauden tukeminen. Kansanedustaja Jari Vilén vaati kuvien poistamista, ja Sisäasioiden ministeriön toimesta ryhdyttiin poliisitutkintaan. Kevättalven aikana niin pääministeri Matti Vanhanen kuin Tasavallan Presidentti Tarja Halonen pahoittelivat julkaisuja, mutta tutkimukset eivät johtaneet syytteisiin. Islam-tuntija, professori Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan pilakuvat olivat syvästi loukkaavia. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske piti julkaisemista laillisena.  Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja horjui puolelta toiselle. Hän ei pitänyt tanskalaislehden julkaisupolitiikkaa "viisaana". Toisaalta Tuomiojan kerrotaan tunnustaneen v. 2007 Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlakokuksessa tuntevansa huonoa omaatuntontoa kritiikistään. Tuomiojan mukaan sananvapautta ei pidä rajoittaa uskonnollisten tunteiden vuoksi. 

Eri puolilla muslimimaailmaa järjestetyt Tanskan vastaiset mielenosoitukset yltyivät  väkivaltaisiksi. Syyriassa tuikattiin tuleen Tanskan ja Norjan lähetystöt ja Libanonissa poltettiin Tanskan konsulaatti. Mielenosoitukset vaativat myös useita kuolonuhreja mm. Pakistanissa. Myöhemmin yhdysvaltalainen tuomioistuin tuomitsi pakistanilaismiehen vankeuteen terrorihankkeesta Jyllands Postenia vastaan. Pilapiirtäjääkään ei jätetty rauhaan. Uudenvuodenpäivänä v. 2010 hyökättiin Kurtin kotiin. Pilapiirtäjä joutui piilosille omassa kodissaan, ja hyökkääjälle, Thawwur Hussain Ranalle,  langetettiin yhdeksän vuoden tuomio terrorismista. Oikeudenkäynnin aikana Kurt haukkui hyökkääjää ”pelkurimaiseksi valehtelijaksi.” Tunkeutuja oli väittänyt, että tarkoitus oli ainoastaan pelotella piirtäjää.

Suuttumuksen herättäneitä pilakuvia julkaistiin  myöhemmin monessa lehdessä eri maissa vähäväkistä suomalaista opiskelijajulkaisua myöten.  Tanskalainen lehti Politiken pyysi  sittemmin anteeksi kuvien julkaisemista muslimiyhdyskunnalta. Anteeksipyyntö herätti pahaa verta monessa tanskalaispoliitikossa, ja lehdetkin pitivät perääntymistä pahana. Silti myös ranskalaislehti France Soir on pyytänyt anteeksi julkaisujaan ja erottanut julkaisemisesta vastanneen päätoimittajan. Muhammed-pilapiirtäjiin on luettu myös ruotsalaistaiteilija Lars Vilks, joka on joutunut jonkin verran kärsimään häirintää "taiteiluidensa" johdosta. 

RANSKALAINEN MURHENÄYTELMÄ

V. 1969 perustettu Charlie Hebdo  on julkaissut ainakin v. 2006 tanskalaiskuvista alkaen useaan otteeseen pilakuvia Muhammedista. Lehteen tehtiin v. 2011 polttopulloisku Muhammed-aiheisen sarjakuvan takia. V. 2013 ”Charlie” julkaisi kokonaisen sarjakuvakirjan profeetan elämästä.  Julkaisun hetkillä lehdessä oltiin toiveikkaita. Päätoimittaja Stéphane Charbonnierin mukaan muslimit tuskin tulevat löytämään kirjasta mitään epäsopivaa. Lehti kehui tehneensä työn huolella ja käyttäneensä apunaan ranskalais-tunisialaista sosiologia. Sosiologi perehtyi erityisesti opetukselliseen sisältöön. Turkin pääministerin poliittinen neuvonantaja ei lämmennyt ”Charlien” vedosta. Ibrahim Kalim väitti kirjan tahallaan provosoivan islamilaista maailmaa. Kalimin mukaan oli virhe tehdä sarjakuvakirja profeetan elämästä. 

7.1.2015 lehden viholliset päättivät tehdä kerralla selviksi tulehtuneet välinsä. Syntyi verilöyly. Kaksitoista henkeä menetettiin, kun kolme miestä ryntäsi lehden toimitiloihin Pariisissa ja aloitti  tulituksen. Hyökkääjillä oli käytössään raskasta automaattiaseistusta ja he olivat eräden tietojen mukaan varustautuneet  luotiliivein. Silminnäkijän (Martin Boudot) mukaan tuhotyönsä tehtyään miehet ryntäsivät rakennuksesta ja huusivat arabiaksi ”Jumala on suuri”. Iskussa kuoli mm. lehden julkaisupäällikkö ja perustajajäsen Stéphane Charbonnier. Iskua seuranneessa laajassa ajojahdissa myös terroristit  menehtyivät lukuunottamatta maasta paennutta, operaatiossa avustanutta naista. 

Iskusta selvinnyt ”Charlien” toimituskunta päätti julkaista lehteä edelleen ja ottaa seuraavasta numerostaan ”Eloon jääneet” miljoonapainoksen. Toimitusväki siirtyi vasemmistolehti Liberationin tiloihin ja  Google lupasi 250 000 euroa erikoisjulkaisun saattamiseksi lukijakunnalle.  Numero julkaistiin 14.1. Lehden kannessa oli piirros profeetta Muhammedista. Hän kantaa kylttiä, jossa on itseään terrorismin vastustajiksi ja sananvapauden puolustajiksi kutsuvan spontaanin kansalaisliikkeen tunnusteksti: ”Je  suis Charlie”  eli ”Olen Charlie”. 

Hävitystyöstä on ottanut ensimmäiseksi vastuun al-Qaidan  erityisen vaarallinen Arabian niemimaan haara. Afganistanin Taleban pitää uutisoinnin mukaan iskua lehteen oikeutettuna. Talebanien mukaan maailman johtajien tulisi estää tällaisten kuvien levittäminen maailmanrauhan vahvistamiseksi. Hiljattain Belgiassa on toteutettu pidätyksiin johtaneita laajoja poliisioperaatioita oletetun ääri-islamien terroristisolun kitkemiseksi. Nämä terroristit suunnittelivat Belgian viranomaisten mukaan iskuja poliiseja vastaan. Englannissa on oltu varuillaan poliisien vastaisten iskujen varalta. Ongelmia on seurannut myös muualla maailmassa. Nigerissä on poltettu seitsemän kirkkoa, vaikka Nigerin kristityillä ei ole pienintäkään tekemistä "Charlien" julkaisujen tai omasta uskonnostaan vieraantuneiden postmodernin Euroopan liberaalien arvoidealistien kanssa. 

ILMAISUN- JA SANANVAPAUDEN ARVO JA REAALIPOLITIIKKA

Täydellistä painovapautta ei ole  esiintynyt missään päin maailmaa.  Eri maiden kohdalla on vain vallinnut erilaisia tapoja rajoittaa tai sallia. Säätelyn juridinen taso on nivoutunut kunkin maan lainsäädäntöön ja tarkemmin sanottuna oikeusnormeihin, joilla on lakiin ja lainsäädäntöön liittyvin tarkoituksin määritelty oikeussubjektien - eli meidän tavallistenkin ihmisten - rajat levittää poliittisia, uskonnollisia, aatteellisia ja esteettisiä käsityksiä sanoin, kuvin ja elokuvin.  Uskonnon, filosofian ja taiteen uusille tuulille soveltuviksi ja tähän kontekstiin nähden vapaamielisiksi Euroopan maiksi kehittyivät vuosisatojen kuluessa erityisesti Englanti, Hollanti ja Sveitsi. 

Paino- ja yleensä julkaisemisvapautta on avarrettu tai rajoitettu kansakunnan lakiin ja poliittiseen tilanteeseen mukauttaen. Joskus on käytetty myös ennakkosensuuria. Nykyaikana ei ole ainakaan meillä Suomessa viranomaisia, jotka rauhan aikana etukäteen ottavat tarkastettavakseen julkaisuja tai kirjeitä - vankilat poislukien - mutta   tarkastus -ja julkaisuvastuu on pysynyt julkaisijoilla itsellään. Meillä Suomessa oli pitkään käytössä elokuvien ennakkosensuuri leikkaussaksineen, mutta tällaisestakin on myöhemmin luovuttu. Virallisen sensuurin katoamisen takia esimerkiksi päätoimittaja tai kustannusjohtaja (kirjankustannus) on joutunut jälkikäteen vastaamaan ratkaisuistaan. Yleisön mielipiteen käsitys vastuusta on tosin Internetin aikakaudella ruvennut selvästi hämärtymään. Koska Internetissä on mahdollista julkaista käytännössä mitä tahansa sisältöä, varsinkin nuoremmat ihmiset voivat olla vaarassa fiksoitua absoluuttisen ilmaisuvapauden ajatukseen. Tätä ilmaisuvapaus ei länsimaisessakaan yhteiskunnassa yleisesti ottaen tarkoita. Internetin villistä nykytilanteesta ei voida suoraan päätellä sitä, että vallitsevan käytännön tulisikin olla vallitseva.

Miksi ilmaisu- ja sananvapautta säädellään? Absoluuttiseen vapauteen puuttuminen suojelee yhteiskuntaa epävakautta aiheuttavilta sosiaalisilta häiriötekijöiltä. Häiriöt muodostuvat aiheutetusta fyysisestä, henkisestä tai sosiaalisesta haitasta. Se, miltä yhteiskuntaa kulloinkin halutaan suojella ja mitä haittana pidetään, on yleisesti ottaen kunkin aikakauden poliittisen konsensuksen tulos. Konsensukselle ominaista on, että aina jää jäljelle ryhmiä, jotka haluaisivat lisää ilmaisunvapautta. Vapaa sananvapaus ja ilmaisuvapaus puuttuu länsimaisessa kulttuuriyhteydessämme - joko kokonaan tai sitä on  eri tavoin rajoitettu -   rasisteilta, natseilta, terroristeilta, pedofiileilta, lapsi- ja väkivaltapornon toimittajilta, eläimiin sekaantujilta sekä joukkumurhia ihannoivilta henkilöiltä. Suhtautuminen pornografiaan, väkivaltaviihteeseen, rivoon kieleen, huumeisiin ja uskonnon pilkkaamiseen tai jumalanpilkkaan on muuttunut vähitellen yhä sallivammaksi eurooppalaisessa päiväjärjestyksessä. 

Sanan- ja ilmaisuvapauden innokkaimmat puolestapuhujat  unohtavat usein ilmaisunvapauden kääntöpuolen: yhteiskunnassa on vallittava  myös oikeus ja vapaus olla asiallisessa laajuudessa rauhassa toisten epämieluisilta mielipiteiltä ja esiintymisiltä. Se joka haluaa olla äänessä, on velvollinen antamaan rauhaa henkilöille, jotka eivät halua juuri häntä ja hänen edustamaansa asiaa tiiviisti seurata. Minusta länsimaiseen vapauteeni täytyy kuulua oikeus seurata ainakin yleisiä tiedotusvälineitä ilman, että jokin media haluaa tietoisesti testata "vapauksiensa” äärirajoja minun eli laajemmin sanottuna lukijoidensa tai katselijoidensa kustannuksella. Median seuraaja on yleensä maksava asiakas, joka etsii tietoa tai viihdettä mediasta; hänen ei pitäisi olla väline medialle tehdä median omia pistokokeita tai julkaisun kenttä toteuttaa toimittajan tai toimitusväen narsistisia yllykkeitä. Kun elämme Euroopassa yhä enemmän nivoutuneina yhteen eri uskontoryhmin ja poliittisin tavoittein, varustettuina erilaisilla moraalisilla käsityksillä ja arvoilla, meillä on sitäkin suurempi tarve turvata yleistä yhteiskuntarauhaa enemmän kuin jonkin yksittäisen lehden, toimittajan tai pilapiirtäjän rajoittamatonta vapautta laukoa mielipiteitään tai piirtää mitä hyvänsä esimerkiksi juuri islamilaisen väestön tunteista piittaamatta.

Kari, "Suomi-neito"

Stubb kertoi julkisuudessa piittaavansa vain vähän tai  ei ollenkaan itseään koskevista pilapiirroksista. Pääministerimme ei ole kumminkaan profeetta omalla eikä vieraalla maalla. Pääministerimme ei ole sen enempää ainakaan toistaiseksi perustanut uskontoa. On selvää, ettei hänen imagonsa merkitse meille suomalaisille, muista eurooppalaisista puhumattakaan, lähellekään sitä samaa mitä Islamin perustaja sadoille miljoonille Islamin uskon kannattajille. Ilman hyvää suhteellisuudentajua ei synny edes suhteellisen hyvää politiikkaa. Tavoite lujittaa sanan- ja ilmaisunvapautta pysyy saavuttamattomissa, mikäli tätä itsessään hyvää ja oikeata pyrkimystä ei samalla jatkuvasti tue vakaa reaalipoliittinen ymmärrys siitä, miten ohjata moniarvoista eurooppalaista kulttuuria. 

LÄNSIMAALAINEN MAAILMA  MYÖS TUOHTUI TANSKAN PILAKUVISTA

Tanskassa v. 2006 suoritetussa mielipidekyselyssä 58% prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, ettei julkaisemisesta ollut apua sananvapauskeskustelussa. Julkaisemista kannatti 38% vastaajista. Se on mielestäni yllättävän paljon vähäisiä myönteisiä ja runsaita vahingollisia seurauksia ajatellen.  Euroopan Unionin komission varapuheenjohtaja Franco Frattini piti kuvien julkaisemista ikään kuin Tuomiojan hengessä ”hieman  epäviisaana”, vai olisiko sitten Tuomioja jakanut Frattinin mielenlaadun.  

Usein jää huomioimatta, että länsimaalainen kulttuuri arvosteli myös kärkevämmin tanskalaisen lehden ratkaisua julkaista ”pilansa”. Paavi Benedictus XVI painotti, ettei sana- ja ilmaisuvapaus voi sisältää oikeutta loukata uskovaisten näkemyksiä, mutta samalla hän tuomitsi provokaatiosta aiheutuneet väkivaltaisuudet. USA:n presidentti George W. Bush ja Ison Britanian pääministeri Jack Straw katsoivat kuvien julkaisemisen osoittaneen tunteettomuutta ja kunnioituksen puutetta.  

Ehkäpä voimakkaimmin ja samalla terävimmin reagoi kuuluisa kirjailija Gynter Grass. Hänen mielestään pilakuvia voitiin verrata natsi-Saksan aikoinaan julkaisemiin antisemitistisiin piirroksiin. Miksi kokonainen uskonto sille pyhän asian myötä otetaan näin hampaisiin? Ainakaan veto ei selity kokonaan tuolla lapsellisella päätöksellä selvittää ajatuksenvapauden tila Tanskassa. Onhan selvää, ettei Islam ole vaikuttanut sen enempää Tanskan kuin Suomen sananvapauteen, mutta ongelmia pilkkaustilanteessa aiheuttavat takuuvarmasti pääasiassa Euroopan ulkopuolella voimakkaasti vaikuttavat islamistiryhmät (huom! sittemmin islam on todella jo ruvennut rajoittamaan länsimaalaista sananvapautta mutta toistaiseksi erityisesti ei-muslimien oman politikoinnin tuloksena). Vain sieltä käsin voidaan sananvapautta välillisesti uhata, ja kärsijöiksi joutuvat helposti muut kuin tanskalaiset. Euroopasta löytyy vain kaksi siipeä, jotka erityisesti hyötyvät Islamin arvon heikentämisyrityksistä poliittisessa merkityksessä: islamilaisista maista muuttoa vastustavat eräät oikeistopiirit ja  ateistit.

ANTI-ISLAMISTIT JA SANANVAPAUDEN VERUKKEET

Ei ollut suuri yllätys, että meillä Suomen Sisu ryhtyi Suomessa tukemaan Kaltion  sananvapausprojektia julkaisemalla Rannan pilapiirroksia. Ei nimittäin ole salaisuus, että joidenkin oikeistolaisten ääriliikkeiden piirissä on esiintynyt maahanmuuttajiin ja islamilaiseen kulttuuriin kielteisesti suhtautuvia henkilöitä. Äärioikeisto on  silti vain paikoin ottanut konfliktista aseen omiin poliittisiin kamppailuihinsa. 

Tanskan tapahtumien alkuun saattaminen ja villit jatkot ympäri Eurooppaa menevät  ääriryhmien julkaisuja laajempien tiedotusvälineiden, toimittajien ja pilapiirtäjien itsensä piikkiin. Pilapiirrosten julkaisemista kannatti mm. Toimittajat ilman rajoja -järjestö. Vain harva julkaisija on jälkikäteen pahoitellut toimiaan ja ollut itsekriittinen. Yleisesti ottaen media on meillä rakastunut valtaansa tiedottaa mahdollisimman rajattomalla tavalla miten ja mitä haluaa maailmassa. Monelle ns. ilmaisunvapaus on myös taloudellinen etu. Saahan raflaavista jutuista enemmän mainetta ja tietysti toimittajallekin tärkeää rahaa. Asiassa on silti vielä mukana muutakin.

Euroopassa kantaa ottavan älymystön – populaarin tieteen, taiteen ja journalismin piirissä – on kasvattanut kannatustaan postmoderni pyrkimys purkaa tai vähintään mitätöitä ns. suuret kertomukset uskontoja myöten. Uskonto on menettänyt yleistä merkitystään samassa suhteessa kuin ateismi ja vapautta korostava liberalismi ovat lisänneet suosiotaan. Eurobarometrin (v. 2010) mukaan uskonnottomien osuus Euroopassa vaihtelee suuresti. Islamilaisessa Turkissa uskonnottomia on 1% väestöstä. Euroopan ateistisimmassa valtiossa Ranskassa uskonnottomia eli käytännössä ateisteja oli v. 2010 tasolla jopa 40% väestöstä. Tanskassa, jossa uskonnottomien osuus oli hieman suurempi kuin Suomessa, 24% on katsonut itsensä ateisteiksi. Tilastojen valossa on jollain tavalla jopa luonnollista, että juuri ranskalainen lehti on vuodesta toiseen julkaissut muslimeja ärsyttäviä ja Islamin tunnustajien mielestä heidän uskontoaan pilkkaavia kuvia. Yhtä ymmärrettävää on, että merkittävältä ateismin nousulta säästynyt islamilainen kulttuuri on ryhtynyt puolustamaan käsittämäänsä uskonnon pyhyyttä.

Ranskan historia on kuuluisa erilaisista yllättävistä muutoksista ja jopa kokonaan hillittömistä reaktioista, joista eräs pahimmanlaajuinen episodi alkoi Ranskan suuren vallankumouksen myötä v. 1789 alkaen. Muistamme mm. lähes pidäkkeettömät joukkomestaukset giljotiinissa ja yritykset perustaa Kristinuskon syrjäyttävä, pohjimmiltaan ateistinen "Järjen uskonto”. Arviot vallankumousinnossa teloitettujen määrästä vaihtelevat 18 000 – 40 000 välillä. Valistuksen filosofeilla on aina ollut Ranskassa suuri kannatus, mikä on lisännyt kulttuuriin nivoutuneen liberalismin ja ateismin kasvua. 1920-luvulla Ranska oli tunnettu vapaamielisestä suhtautumisesta mm. pornografiaan. Elostelu, juomingit, huumeet ja muut paheet kuuluivat monen edistyksellisen yläluokkalaisen elämään taiteilijoita unohtamatta. Yhdysvalloistakin virtasi maahan kirjailijoita ja muita taiteilijoita nauttimaan mm. Pariisin inspiroivasta "vapaudesta”. Liberaalien mielestä kehitys on tietysti ollut vain suotuisa tai hyvä, ja yhtä hyvää ja suotuisaa on vapauden ja sananvapauden nimissä tai verukkeella pilkata Islamin arvoja, mutta kehityskulku voidaan katsoa myös osaksi kulttuurin rappiota, jossa länsimaisuus ajautuu lopulta ennen pitkää erittäin vaarallisella tavalla vastakkain Islamista innostuksensa saaneiden maiden ja järjestöjen kanssa.

On hyvin perusteltua epäillä uskontoa voimakkaasti vastustavien ääriateistien vainoavan mielellään erityisesti muslimeja. Tähän on syynä se, että nykyaikana Islam - kirjoitan uskontojen nimet isolla alkukirjaimella muistutukseksi tarpeesta lisätä uskontojen kunnioitusta postmodernissa Euroopassa - on Euroopassa heille suurempi vastustaja kuin Kristinusko. Islam ei ole toistaiseksi juuri sekularisoitunut. Maallistuneen ja näivettyneen kristillisen uskonnonharjoituksen edelle on ainakin määrällisessä suhteessa ja osaksi myös laadullisessa työntynyt harras, aktiivinen ja osaksi taisteleva Islam. Ateismista, skeptismistä  ja liberalismista hengenravintonsa nauttineet toimittajat, kirjailijat, taiteilijat ja julkisuudessa mielellään esiintyvät opettajat ovat ilmeisesti erityisesti Islamia vastaan, ja tässä aatteiden sodassa osa heistä  todennäköisesti käyttää hyväkseen myös ”vyön alle iskuja”, vaikka he julkisuudessa esiintyvät ilmaisunvapauden ja median sananvapauden esitaistelijoina (huom! myöhempi kehitys on näyttänyt sen, että liberaaleja on runsaasti liikkeellä sekä islamin puolesta että islamia vastaan).

ILMAISUVAPAUDEN VAALIMISESTA KOHTI POLIISIVALTIOITA?

Mitä olemme Euroopassa todella hyötyneet liberaalista sallivuudestamme ennemmin hyväksyä Islamiin kohdistuva pilkka kuin kieltää uskonnollisten tunteiden tai uskontojen itsensä loukkaaminen? Onko muutama karkea ja typerännäköinen pilakuva jossain lehdessä tai verkkomediassa todella sen arvoinen sananvapauden saavutus, että saatu kyseenalainen ansio  peittää alleen uskonnon pilkan, omaisuuden hävittämiset, kuolonuhrit Euroopan ulkopuolella ja Ranskassa? Onko ns. taiteilijan absoluuttisella painovapaudella erityinen painoarvo hengenriiston rinnalla? 

Mikään ei tietysti estä Eurooppaa jatkamasta erikoiseen suuntaansa, jos liberaali arvoidealismi pysyy vallalla, koska länsimainen armeija ja poliisi kyllä pystyvät vastaamaan ääri-islamistien hyökkäyksiin toisin kuin esimerkiksi Afrikassa tapahtuu. Mutta on  selvää, että Islamin arvojen jatkuva loukkaaminen pahoittaa muslimien mieltä, heikentää heidän mahdollisuuksiaan integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan ja eurooppalaiseen yhtenäiskulttuuriin, lietsoo väkivaltaisuuksia ja terroritekoja lisää. On aivan mahdollista, että lopulta lisääntyneet terroriteot poikivat liberaaliin EU:n valtavan urkkimisjärjestelmän, jossa sisäisen turvallisuuden nimissä viedään kansalaisilta jo annettu vapaus pois. Avoin yhteiskunta ei voi suojautua terrorismilta muuten kuin vain lopulta rajoittamalla selvästi kaikkien kansalaisten ja maissa vierailevien ulkomaalaisten oikeuksia, sillä se ei voi olla koskaan varma kuka meistä on varmasti vaaraton tai vaarallinen. Mitä enemmän terroria jääräpäisesti tilataan sitä runsaammin rajoituksia ja vakoilua terroritekojen lisäksi saadaan.

Ei tosin ole mahdollista, että islamistiryhmien terroritekoja voidaan maailmassa tai Euroopassa lopettaa vain pidättäytymällä julkaisemasta loukkaavia pilakuvia. On kumminkin loogista, että ääriryhmiin liittymistä vähintään edistää maallistuneen ja ääriliberaalin Euroopan ja uskonnollisen ja dogmaattisen Islamin jyrkkä vastakkainasettelu. Emme voi helposti sammuttaa koko tulipaloa, mutta voimme helposti pidättäytyä heittämästä bensiiniä pesäkkeisiin.

KOHTI PAREMPAA JA TURVALLISEMPAA TULEVAISUUTTA

"Tarttis tehdä jotain", puntaroi kerran silloinen Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto syvemmän tuumauksen hetkellä. Mekin olemme vaikeassa asemassa juuri nyt. Emme tarvitse Euroopassa lisää idealistien paasausta ilmaisunvapauden puolesta emmekä loukattujen kostoiskuja Euroopassa tai kokonaan syyttömien keskellä muualla maailmassa. Tuomiojan mielestä sananvapautta ei pidä rajoittaa sellaisten "uskonnollisten tunteiden" takia. Lausahdus kertoo sen, ettei nykyinen ulkoministerimme arvosta ainakaan tarpeeksi sen enempää Islamia kuin Kristinuskoa, mutta häntä kiinnostaa Skepsis ry:n tavoitteet ja toiminta - sillä miten ja miksi  hän tässä muuten erottaisi uskonnolliset paheksunnan tunteet muista huomionarvoisista tunteista? Otaksun nimittäin Tuomiojan haluavan edelleen suojella päivittäismedian käyttäjiä esimerkiksi pornografialta. 

Tarvitsemme kaikki - uskontoon katsomatta - erityisesti meille vieraiden ihmisten ja tapojen kunnioittamista, erilaisten arvojen kohteliasta arvostamista, ja länsimaisen perinteisen Kristinuskon ja Islamin rakentavaa ja ekumeenista vaalimista (huom! perusajatus on yhä tämä mutta nykyään tämä optimistisesti muotoilemani "vaalimisen" tavoite koskee mielestäni jo enemmän perinteistä länsimaista kulttuuria ja kristinuskon pelastamista). Liberalismista ja ateismista ei ole kulttuurissa uskonnon sosiaalisen paikan täyttäjäksi pitkään aikaan, uskoakseni ei koskaan. Toki ateismiakin tulee kunnioittaa niin kuin muitakin metafysiikan populaarifilosofioita tai "järjen uskontoja".

Johannes

Kuvat: Internet

(18.1.2015)

(Muok. 17.12.2016)