SUOMALAISUUS JA SEN PUOLUSTAMINEN EKSISTENTIAALISEN FENOMENOLOGIAN KEHYKSESSÄ

SUOMALAISENA OLEMISEN PERUSOLEMISPUOLET

Eksistentiaalinen fenomenologia lähtee holistisesta ihmiskäsityksestä. Ihmisenä oleminen ei ole vain jonkin yhden ja ainoan elämän olemispuolen ilmaus. Filosofi ja psykologi Lauri Rauhalan (1914-2016) eksistentialistisessa fenomenologiassa ihmiselämän puoliksi lasketaan:

1) Kehollisuus

2) Tajunnallisuus 

3) Situationaalisuus (ja sulkeisiin liitettynä, täydentävänä olemispuolena ns. kuolemattomuus). 

Tiivistettynä jaottelu merkitsee sitä, että ihminen on ruumiin (kehon), tajunnallisuuden ja ympäristön kokonaisuus. Ruumis on empiirisesti havaittavaa ja tutkittavaa materiaa, tajunnallisuus on yksilön elämässä mielellisesti ja mielellisenä esiintyvää ideaalia olemispuolta. Situaatio käsittää sekä fyysisen struktuurin (ympäristö) ihmiselämälle että kulttuurin vaikutukset. Situaatiota tutkitaan niin empiirisen tieteen kuin filosofian, taiteen ja uskontojen käsitysten kautta. 

Se, mikä on olemispuolelle poistamatonta ja sitä määräävää, kutsutaan faktisuudeksi. Esim. hengittäminen on faktista ruumiille, joka ei voi tulla toimeen ilman sitä.

Ekistentiaalinen fenomenologia on elämän eri ilmiöihin varsin hyvin sovellettavissa oleva filosofian ala. Ilmiöksi voidaan laskea mm. "suomalaisuus", ja voidaan kysyä mistä suomalaisuus voisi koostua juuri eksistentiaalista filosofiaa koskien.

Lähden liikkeelle "suomalaisuuden" määrittelemisestä suomalaisen ihmisen kautta. Käsittelyn selkeyttämiseksi käytän aluksi esimerkkinä kantasuomalaisista vanhemmista syntynyttä keskivertojälkeläistä. Suomalainen ihminen käsittää silloin seuraavat olemassaolon puolet:

l  KEHOLLISUUS = suomalaisten vanhempien ja heidän esi-isiensä siirtämä geneettinen perimä. Osa perimästä liittyy kykyihin, taipumuksiin ja luonteeseen, osa ulkonäköön kuten ihonväriin. Perimän vaihtelu on suorassa suhteessa esivanhempien ominaisuuksiin. Suomen kansa on ollut tähän asti yleisesti ottaen varsin samankaltaista joukkoa. Heidän perimänsä luo poistamatonta faktisuutta kansaan syntyvälle lapselle.  Siksi kantasuomalaiset eivät eroa valtavan paljon fyysisesti toisistaan.

ll TAJUNNALLISUUS = suomalaista ihmistä ohjaava ja hänen itsetuntemustaan  syventävä henkinen prosessointi, jossa on läsnä ego, muistinvarainen asioita, ilmiöitä ja käsitteitä koskeva noemien eli mielien varasto, ja alitajunnallinen (mieli, noema ei ilmene tajunnallisuudelle sellaisenaan) sisältö. Tajunnallisuuden alaan kuuluva ihmispersoonallisuus on osaksi ympäristöstä muokkautunut, osaksi itse itsensä valinnoillaan tekevä, ja osaksi geneettisesti perityn temperamentin ja älykkyyden tason ja tyypin esiymmärryksen suuntaama. Tajunnallisuus on kenttänä ihmisillä periaatteessa varsin samanlainen. Tajunnallisuus ilmentyy pääasiassa samalla tavoin olipa ihminen syntynyt kantasuomalaiseksi, somaliksi, intialaiseksi tai syyrialaiseksi. Tajunnallisuuden sisältö on puolestaan voimakkaasti kulttuurisidonnainen. Tajunnallisuudelle on myös - esim. kognitiivisia kykyjä ajatellen - faktista ruumiillisuudessa esiintyvä geneettinen perimä. Tästä perimästä tunnemme tällä hetkellä hyvin älykkyyden keskimääräiset erot. Luonteeseen mahdollisesti liittyvät perimät kansoittain on jo tätä epäselvempi kysymys. Niistä kai tiedetään nykyään varsin vähän. Kantasuomalaisen ihmisen tajunnallisuus sen sijaan heijastelee niitä oppimia, joita hän on lapsesta lähtien omaksunut toisilta ihmisiltä ympäristössään eli situaatiossaan.

lll SITUATIONAALISUUS = Suomessa asuvia, ja siinä erityisesti kantasuomalaisia ihmisiä muokkaava elämisympäristö. Ympäristöön kuuluu valtavasti komponentteja eli osatekijöitä, osa materiaalisia, osa ideaalisia ja osa näiden yhdistelmiä. Komponentteja  ovat mm. luonto, asuinseutu, asuinrakennukset, työ- ja harrastuspaikat, teiden ja kulkureittien infrastruktuuri, kieli, välitettävä historia, asenteet, normit ja arvot, suppea viestitys, laaja joukkotiedotus, vuorovaikutteinen media (mm. ns. sometus) jne. Kantasuomalaisilla ihmisillä on ollut tähän asti silmiinpistävän yhtenäinen situationaalisuus. Monikulttuurillisuuden ja tietoisen monikulttuurisuuden vahvistamisen ja mediassa edistämisen ja aatteellisen tasa-arvoajattelun laajentamisen myötä situaatiossa on aikaisempaa enemmän vaihtoehtoisia komponentteja. Yleisesti ottaen suomalaisen ihmisen situationaalisuutta suuntaa tälläkin hetkellä kokoavana tekijänä  ns. länsimaalainen ajattelu ja suomen kieli, joskin englannin kielellä on laajentuva osa kielellisessä kulttuurissa. Muut kielet, tavat, normit, arvot ym. ovat olleet selkeästi vähemmistökomponentteina. Tähän saakka länsimaalainen ajattelu ja suomen kieli merkitsevät faktisuutta ainakin kantasuomalaisille ihmisille.

lV KUOLEMATTOMUUS = Suomessa asuvaa ihmistä suuntaavaa, elämän tarkoitusta ja kuolemaa tai kuolemattomuutta koskevat selitykset uskontojen, filosofian ja erilaisten aatteiden herätteleminä käsityksinä ja kokemuksina. Kantasuomalaisuutta koskevaa kuolemattomuuden käsitystä on viimeiset vuosisadat ohjannut erityisesti kristinusko, mutta sadan vuoden sisällä on ilmaantunut sille kilpailevia käsityksiä teosofian, antroposofian, New Agen tai ateismin taholta. Kantasuomalaisten joukossa muut uskonnot (juutalaisuus, islam ym.) ovat merkinneet varsin vähän, mutta vaikutteita on voitu omaksua muualtakin situationaalisuudessa tapahtunutta monikulttuurisuuden vahvistumista seuraten.

SUOMALAISEKSI TULEMISEN PITKÄ PROSESSI

Voimme ajatella, että suomalainen, joka edustaa kaikilla olemassaolojen tasoilla I-IV suomalaisuutta on vahvimmin suomalaisuuden määritelmien, suomalaisen kansan ja suomalaisen kulttuurin sisällä. Se merkitsee kumminkin samalla sitä, etteivät kaikki suomalaisiksi yhdistetyt ihmisen ole joka suhteessa suomalaisia. Monen kohdalla suomalaisuuteen liittyminen onkin prosessi, joka alkaa  jostakin ajan hetkestä ja päättyy - huomaamatta - jossain ajallisessa vaiheessa hamassa tulevaisuudessa.

Suomalaiseksi tuleminen alkaa ulkomaalaisen ihmisen kohdalla situaatiosta. Ihminen saapuu Suomeen, asuu vakinaisesti Suomessa, käyttää suomalaisia palveluja, kerää aktiivisesti tietoja uudesta elinympäristöstään ja luo tasavertaisia vuorovaikutussuhteita kantaväestöön. Häntä kiinnostaa selvittää mitä on olla suomalainen, mitä kuuluu Suomen historiaan, mitä taas suomalaisiin tapoihin ja miten voisi tulla hyväksytyksi suomalaisia tapoja vieljelevänä ulkomaalaisena ihmisenä. Vaikka hän olisi silloin vielä pitkäänkin vailla kansalaisuutta, suomalaistuvassa ihmisessä alkaa vahvistua uusi situaatio ja heikentyä vanhan kotimaan ja kotiseudun situaation vaikutus. Sellainen ihminen, joka torjuu  lähes kaikessa - rahaa ja palveluja ja "rakkausseikkailuja" lukuunottamatta - suomalaista situaatiota, ei ole suomalaistumisensa alussa, vaikka hänelle syystä tai toisesta myönnettäisiin jopa kansalaisuus. Hän jää ulkomaalaisen tasolle näennäisesti suomalaisenakin ja on voimakkaasti taipuvainen muodostamaan toisten vastaavien ihmisten kanssa vahvaa, usein samalla vähintään kielellisellä tasolla aggressiivista alakulttuuria asumassaan maassa. 

Suomalaiseksi tulemisen prosessi vahvistuu erityisesti suomenkielen opettelemisen, suomalaisen viestinnän ja suomalaisiin yleisiin tapoihin syventymisen kautta. Tällöin henkilön tajunnallisuudessa  käydään yhä voimakkaammin lävitse erilaisia merkityssuhteita, joita verrataan aikaisemmin opittuihin, kantasuomalaisille vieraan kulttuurin käsityksiin. Usein kulttuurierot ovat merkittävät. Silloin kehitys suomalaisuuteen alkaa aivan yksinkertaisten tapojen ja normien kunnioittamisesta ja etenee tästä tapojen takaisten arvojen ja itseisarvojen pohdiskeluun, esim. miksi naisen seksuaalisuuden ja muun itsemäärämisoikeuden kunnioittaminen on arvokasta ja jopa arvo itsessään? Tavoitteena on mm. sisäistää naisten ja lasten kunnioitus, vartioimattoman omaisuuden koskemattomuus, eläinten kunnioitus, palkkatyö ja veronmaksu, moniavioitumisesta ja lapsimorsiamista luopuminen, kunniamurhista luopuminen, rituaaliteurastuksista ja ympärileikkauksista luopuminen, ja vaatetuksen ja yleisten käyttäytymistapojen (esim. naisen tervehtiminen ja naisen sietäminen esimiehenä) hiominen vastaamaan länsimaalaisia käyttäytymistapoja. Nämä voivat tuntua varsin karkeilta odotuksilta, mutta pitää muistaa se, että suuri osa ulkomaalaisista tulijoista on kotoisin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Afganistanista eli Suomeen nähden selvästi kehitysalueilta.

Osa situationaalisuutta liittyy uskontojen alaan elämän "kuolemattomuuden" olemuspuolella. Suomalaiseen situaatioon ei voi liittyä sen luonnetta kyseenalaistamatta sellaisella asenteella, että jollain uskonnolla tai aatteella saadaan pakottaa toiset seuraamaan  omaa uskontoa ja sen lakeja tai  ateistista ideologiaa. Suomessa ei ole uskontotyhjiötä. Suomalaiseen situaatioon liittyvän täytyy kunnioittaa maassa  jo vallitsevaa kristinuskoa ja kristillisiä tapoja mutta myös samalla joidenkin ateistista maailmankatsomusta. Suomessa saa olla sekä tunnustava kristitty että vakaumuksensa takana seisova ateisti. Muitakin uskontoja sopii julkisesti harjoittaa, mutta vain jos tämä ei haittaa tai häiritse suomalaisia ja parhaillaan suomalaistuvia ihmisiä.

Tajunnallisuutta suuntaa pohjimmaisena kerroksena ns. horisonttibaasis, jota vastaan arvojakin koskevat mielet (käsitykset) persoonalle merkityksellistyvät. Horisonttibaasis muuttuu hitaasti. Ulkomaalaisen, kokonaan toisesta kulttuurista Suomeen tulleen ihmisen tajunnallisuus alkaa todennäköisesti muistuttaa sisällöltään perinteisen suomalaisen tajunnallisuutta vasta pitkän asumisen jälkeen, joskin persoonakohtaisia eroja varmasti myös esiintyy. Vanhempiaan helpommin voivat suomalaistua heidän pienet lapsensa, erityisesti Suomessa syntyneet - elleivät vanhemmat päätä vastustaa suomalaista valtakulttuuria.

Suomalaisuuden fyysistä tasoa ulkomaalainen, ei-suomensukuinen muuttaja ei voi tietysti koskaan saavuttaa. Tässä hänen prosessinsa jää  yhden elämän kuluessa puutteelliseksi. Aidosta somalista tai afgaanista ei ole aivan aidoksi suomalaiseksi kuten kantasuomalaisesta ei ole aivan ehdaksi afgaaniksi tai somaliksi - vaikka hän asuisi ulkomailla lopun ikänsä.  Rodusta aiheutuva esiymmärrys on osa ihmiselämälle yleistä, poistamatonta faktisuutta.

Kantasuomalaiseen perimään avio- tai avoliiton kautta liittynyt ulkomaalainen ihminen saattaa jatkaa lastensa kautta yhdistymistä suomalaisuuden geneettiseen juureen. Jossain vaiheessa kukaan ei  enää kyseenalaista alun perin ulkomaalaisen ihmisen jälkeläisten kotoperäisyyttä. Silloin voidaan esittää, että suomalaistumisprosessi on saavuttanut lopulta päätepisteensä (sitä kenenkään kuitenkaan määrättynä tapahtumana rekisteröimättä).  Kantasuomalaisten joukossa löytyy runsaasti henkilöitä, joissa geneettistä faktisuutta säätelevät alun perin vieraat perintötekijät, mutta nykysuomalaisia pidetään toisaalta yleisesti ottaen geneettisesti varsin homogeenisena joukkona.

SUOMALAISUUDEN VARIAATIOITA

Seuraavassa käsittelen ilman arvojärjestystä mielestäni keskeisiä variaatioita  tavasta olla suhteessa suomalaisuuteen:

a) 1-3 (ja 4) Kehon (1), tajunnan (2) ja situaation (3) kautta realisoituva "Supisuomalainen"

b) 1,2 Suomessa kantasuomalaisista syntynyt/kasvanut mutta nyt ulkosuomalainen

c) 1,2  Ulkomailla syntynyt kantasuomalaisten vanhempien jälkeläinen

d) 1,3 Suomessa suomalaisista vanhemmista syntynyt, Suomessa asuva mutta tajunnallisuudessaan suomalaiseen kulttuuriin, suomalaisiin arvoihin ja suomalaisiin ihmisiin skeptisesti tai nihilistisesti suhtautuva suomalainen

e) 2-3 (ja 4) Suomalaistunut, ei syntyperäinen suomalainen

f) 3 Suomessa asuva, ei suomalaistuva Suomen kansalainen tai kansalaisuutta vailla oleva henkilö

g) 2 Suomessa joskus asunut, suomalaistumisen prosessissa alkuun  päässyt nyt ulkomailla asuva ulkomaalaistaustainen henkilö.

h) 2-3 (ja 4) Suomessa ei-suomalaisista vanhemmista syntynyt, suomalaisen kulttuurin omaksunut suomalainen

Suomalaisuuden edistämisen kannalta kaikkein vahingollisimmat ihmiset kuuluvat luokkaan f (3). He eivät pysty tai halua samaistua suomalaisiin eivätkä keskeisiin kulttuurisidonnaisiin suomalaisiin tapoihin eikä arvoihin. Heissä on vähiten suomalaisuutta mahdollisesta kansalaisuudesta huolimatta. Heidän lukumääränsä mahdollinen voimakas lisääntyminen suhteessa suomalaisiin ja suomalaistuneisiin ulkomaalaisiin on suomalaisen kulttuurin suuri tulevaisuuden uhka.

Seuraavaksi vahingollisimpia toimijoita suomalaisuudelle ovat d-luokkalaiset (1,3). Nämä harkitsemattomalla tavalla tasa-arvoa, monikulttuurisuutta, anarkismia tai perinteisten suomalaisten arvojen kumoamista tai muuttamista aggressiivisella käyttäytymisellä ajavat tahot tuottavat maan omaleimaisuutta kaventavaa kulttuurirelativismia ja kokevat usein suomalaisuuteen sopeutumattomat ulkomaalaiset ihmiset liittolaisikseen vahvistaen siten näiden kotoutumisen epäonnistumista. Suomalaisuutta ajatellen heidän geneettisellä perimällään ei ole käytännön merkitystä suomalaisuuden kannalta elleivät he jatka sukuaan suomensukuisen henkilön kanssa.

Ulkomaalaisperäisten ihmisten osalta suomalaisuutta vahvistavat ja edistävät situationaalisesti ja tajunnallisesti hyvin kotoutuneet Suomessa parhaillaan asuvat ihmiset tai maassa kerran asuttuaan suomalaisuutta uusissa maissa tavalla tai toisella edistävät henkilöt. 

Suomalaisuuteen tajunnallisuuden ja situaation tasolla hyvin sopeutuva ihminen (e, h) on käytännössä suomalaisempi kuin omalle kulttuurilleen vieraaksi käynyt, kantasuomalaisista periytyvä henkisesti isänmaaton kulttuurirelativisti, koska yksin geneettinen polveutuminen ja syntymässä saatu kansalaisuus ei mielestäni tee ketään suomalaiseksi tajunnallisuuden ja situaation sisällöstä riippumatta.

KULTTUURIN SUOJELEMINEN JA ETNISET SUOMALAISET

Suomalaista kulttuuria ja yleensä suomalaisuutta voivat eksistentiaalisen fenomenologian valossa edistää niin kantasuomalaiset kuin ulkomailla syntyneet mutta sittemmin vahvasti suomalaistuneet henkilöt. Tämä edellyttää kumminkin sen, ettei saapuvien määrä kohoa maassa asuvien suomalaisten henkistä kantokykyä suuremmaksi. Pieni kansa ei voi koskaan kotouttaa suuria määriä ulkomaalaisia ihmisiä eikä toimia ns. koko maailman huoltajana.

Kotouttamisen epäonnistuminen johtaa vahvojen alakulttuurien syntymiseen ja eri kansanosien keskinäisiin jännitteisiin. Näin Suomi ei voi koskaan pitää rajojaan vapaasti auki ja samalla pysyä rauhanomaisena suomalaisena maana. Maahantuloa on aina tarpeeksi rajoitettava, kotouttamisen vaatimuksia pidettävä tarpeeksi korkealla eikä kansalaisuutta saa myöntää ilman ulkomaalaisen ihmisen kiistatonta edistymistä suomalaisuuden sisäistämisessä. Rajoittamisen täytyy ulottua koskemaan myös sellaisia  Suomelle entuudestaan varsin vieraita uskontoja, jotka pyrkivät valtaamaan uusia alueita hallittavikseen ja jotka eivät kunnioita maan lakeja eivätkä sen perinteisiä uskontoja.

Maassamme tulisi kunnioittaa oman kansan ja suomalaistuneiden ulkomaalaisperäisten ihmisten mielipiteitä mitä tulee ulkomaalaisiin tapoihin, rituaaleihin, vaatetukseen ja juhlien viettoon. Sekä suomalaiset että ulkomaalaisperäiset mutta länsimaalaistuneet ja samalla suomalaistumassa olevat henkilöt eivät tavallisesti halua viettää arkeaan ympäristössä, joka muistuttaa kieleltään, tavoiltaan ja vaatetukseltaan enemmän itämaisten matkojen eksoottisia matkakohteita kuin osaa Suomesta. Suomalaisilla ihmisillä - ja sellaisiksi haluavilla - on mielestäni luovuttamaton perusoikeus suomalaiseen Suomeen. Kunkin hallituksen olisi huolehdittava ensimmäisenä asianaan velvollisuuksistaan suomalaisuutta ja Suomen kansaa kohtaan ja tukahdutettava sopeutumista estävien  alakulttuurien ja ongelmalähiöiden kasvu alkuunsa.

Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus ovat mielestäni tarkkuusvälineitä "hehtaaripyssyjen" sijasta yhteiskunnan eheyden tukemiseksi, eivät itseisarvoja, aivan kuin kaikkein tärkeintä meillä olisi vain laajentaa joka hetki suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja monikulttuurisuuden alaa kehittelemällä niille kuumeisesti uusia kohteita. Johdonmukaisesti vaikuttava suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus tekee taustatyötä suomalaisuuteen totuttamisen  puolesta. Suvaitsevaisuus esim. pehmentää kulttuurien törmäyksiä ja antaa tahattomia virheitä anteeksi, mutta se ei saa tulla perusteeksi luopua vaatimuksesta suomalaistua tai olla kantamatta täyttä rikosoikeudellista vastuuta. Me emme tarvitse monikulttuurisuutta itsessään, mutta tarvitsemme suvaitsevaisuutta muita kulttuureita kohtaan suomalaistumisprosessin vahvistamiseksi. Päämäärämme ei voi olla koskaan vain monikulttuurinen Suomi omaa kulttuuriamme samalla ennemmin tai myöhemmin tuhoamatta.

Suomalaisuuden geneettinen perimä on mielestäni vielä oma suojelukohteensa suomalaisuuden koko kehyksessä. Suomensukuiset kansat muodostavat maailmassa oman erityisryhmän. Kantasuomalaisten etua on vaalittava siinä missä muidenkin alkuperäiskansojen oikeuksia. Onhan selvää, että mikäli suomalaisuudesta häviää geneettisesti varsin yhteneväinen kantasuomalaisten osuus, myös suomalaisuudelta on kadonnut olemassaolon "kehollinen perusta". Geneettisyys on faktista suomalaisuudelle, vaikka jokainen suomalainen ei olisi geneettisesti suomalainen eli kantasuomalaisten jälkeläinen. Puolueet, jotka eivät selvästi asetu torjumaan kantasuomalaisten häviämättömyyttä, pettävät "supisuomalaiset" heidän omassa maassaan. Nämä puolueet ovat rakastuneet enemmän valtaan, etuihin ja helposti suomalaisuuden saaneiden ulkomaalaisperäisten ihmisten ääniin kuin omaan kansaansa, joka heitä on kasvattanut, vaalinut ja suojellut. 

Suomen hallituksen politiikan tulisi aina erityisellä tavalla tukea ja suojella omaa kantasuomalaista väestöä ja vielä erityisesti kaikkia suomensukuisia kansoja asettaen nämä etusijalle muihin maahanmuuttajiin nähden.  Useinhan maahanmuuttaja saapuu meille jostain suuresta ei-suomensukuisesta kansasta. Etnisen suomalaisuuden suosiminen tarkoittaa mielestäni maamme suvereenisuuden vahvistamista Euroopassa, palkitsevaa väestöpolitiikkaa, kantaväestön syntyvyyden edistämistä, vanhemmuudessa ja toimeentulossa tukemista ja kantasuomalaisten asuma-alueiden ja  kulttuurikohteiden suojelemista ulkomaalaisten ihmisten massamuutolta. Massamuuton torjunnassa tärkeätä on erottaa laiton siirtolaisuus laillisesta ja hallitusta ja suunnata pakolaispolitiikka terveen järjen mukaisesti vain tilapäistä ja valvottua oleskelua suosivaksi.

5.7.2019


Heikki P.


Lisätietoja Rauhalan filosofiasta