Arvoilla on eri arvoasteita. Uskontoarvo ei ole mielestäni samalla tasolla kuin eettinen arvo. "Tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on Todellinen. Me olemme hänessä, joka on Todellinen, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä." (1. Joh 5:20) "Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!" " (Joh 20:28-29) Edelliset ovat jo uskontoarvoja. Tähän on ns. arvokasta uskoa Jumalan ja ihmisen kesken.
Probleema uskontoarvojen kanssa on siinä, että jos joku on yleensä kiinnostunut kristillisestä, länsimaisesta kulttuurista mutta hän ei ole uskossa, hän ei voi jakaa ainakaan ristiriidattomasti juuri noita uskonnollisia arvoja. Käytännössä länsimaisessa, moniuskontoisessa Euroopassa voidaan kristinuskon suhteen jakaa vain eettiset arvot tai sulkea Eurooppa henkisessä mielessä ei-kristityiltä (näin torjuttiin juutalaisia pitkään). Uskontorauhaa ajatellen keskeistä on yrittää etsiä esim. islamilaisuuteen päin yhteisiä eettisiä arvoja. Uskontoarvothan eivät ole samalla tavalla jaettavissa.
Kun mietitään mitä on kristillisten arvojen kunnioittaminen, minusta ainakin uskonoarvot pitäisivät painaa puntarissa eettisiä vähemmän. Arvokeskustelussa voi ja saa tietenkin tuoda esille normin esim. heteroseksistä ja myös perustella tätä Paavalilla ja eräillä Vanhan Testamentin jakeilla, mutta keskustelija ajaa tavallisesti normin puoltamisen ohella sitä, että hän haluaa pitää arvossa myös itse luonnolliseksi kokemaansa seksuaalisuutta. Tämä on sitä tarkoituksellista moraalia. Arvojen tarkoituksellisuuden myötä syntyy halu taistella myös sex-arvonsa eikä vain uskontoarvon puolesta.
Jeesus ei ymmärtääkseni ollut uskontoarvofanaatikko eikä tarkoituksellinen moralisti. "Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden" (Mt. 5:7), "Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman" (9. jae) "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: Sinä tyhjänpäiväinen´, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ´Sinä hullu´, on ansainnut helvetin tulen (22. jae). Jeesuksen kristillisyys edellyttää, että kunnioitamme lähimmäisiämme rotuun, kieleen, ihonväriin, uskontoon, ja seksuaalisuuteen katsomatta.
Jeesus arvosti erityisesti eettisiä arvoja. Ymmärrän asettaa eettisen arvon uskontoarvon edelle ja koetan pitää tarkoituksellisuuden poissa käsityksissäni hyvästä ja pahasta. On perusteltua ajatella, että uskontoarvojen asettaminen eettisten arvojen jälkeen on myös parasta ekumeenista yhteistyötä eri uskontojen kesken ja vahvistaa rauhallisia olosuhteita.
Johannes
(Muok. 2.1.2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti