RAAMATUN KYSYMYKSIÄ: NEITSYT MARIA

”Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.”

(Mat. 1:18)

Raamatun kysymyksistä Neitsyt Marian salaisuus on yksi arvoituksellisimmista. Neitseestäsyntymisopin ajatus on, että jumalallinen voima, Pyhä Henki, siittää nuoren naisen eli hedelmöittää hänen munasolunsa, jolloin Jumala ja ihminen yhdistetään.



BIOLOGIAN HUOMAUTUS


Tämä tarkoittaa sitä, että naisen kromosomiperimää täydennetään muun muassa y-kromosomilla, jotta miespuolinen jälkeläinen voisi syntyä. Marian munasolussa on yhteensä 23 kromosomia, jotka solun hedelmöittyessä edellyttävät 23 kromosomia pareikseen. Kromosomit kätkevät Marian geeniperimän ihmislajin alusta asti. Näitä kromosomeja vastaamaan tarvitaan y-kromosomin lisäksi muut ihmismäiset kromosomit ihmismäisine geeneineen, sillä kaksi eri lajia eivät risteydy koskaan keskenään.



Jumalan pitäisi valita suuri määrä geenejä valtavasta määrästä ihmislajin geenivalikoimaa, kopioida nämä ja tehdä ne aineellisiksi 23 materiaaliseen kromosomiin. Ateistit ja monet liberaaliteologit ihmettelevät miten henki materialisoituu, ei vain joksikin aineeksi tai aineen kaltaiseksi materiaaliksi vaan vielä oikein geeneiksi ja kromosomeiksi? Kukaan ei voi antaa ihmiskunnan nykyisillä tiedoilla vastausta tieteelliseen kysymykseen. 

Ihmettelevä henkilö tiedustelee voidaanko väitettä Jumalan aikaansaamasta lapsesta ylipäänsä kehitellä ja esittää muutoin kuin sellaisessa kulttuurissa, jossa on vallalla meidän omaan aikaamme nähden suuri tietämättömyys ihmisen biologiasta? Jos ihmisen oletetaan ”maagisella tavalla” sikiävän miehen siemenestä, saatetaan uskoa raskaaksi tulemisen onnistuvan myös hengen avulla. 



Kaksi tuhatta vuotta on hälventänyt epätietoisuutta ihmisen synnystä ja perintötekijöistä ja perimästä. Eikö olisi väärin niin ajattelevaa ihmistä kuin hänen – Jumalan lahjoittamaa – järkeään kohtaan vaatia kristityiksi ja uskovaisiksi tunnustautuvia allekirjoittamaan samalla jokin nykyaikana mahdoton otaksuma Jeesuksen alkuperästä. Tiedemies sanoisi: Kun miesten ei enää tarvitse ympärileikkauttaa itseään kristinuskon vuoksi, älköön vaadittako sen enempää järjen leikkausta.

Emme toisaalta voi päätyä kieltämään väitettä neitsyen raskaudesta vain tällaisin huomautuksin. Vaikka tiede ei pysty luomaan mallia muusta kuin empiirisesti tutkittavasta hedelmöittymisestä, tieteen nykyinen kehitystila ei ole lopullinen. Olemme yleensä tiedon suhteen älyllisen ja kulttuurillisen kehityksen alussa universumin ajallista mittakaavaa ajatellen. Tiedämme jo nyt, että aineen massa katoaa alkeishiukkastasolla, esim. fotoni on massaton. Tässä alkeishiukkasten rajamaastossa hengen ja aineen välinen ero ilmeisesti kaventuu. Jumala voi henkenäkin materialisoida itseään aineeseen, jos Hän itse niin tahtoo, Jumalaa ja henkeä koskevan mallin sisällä. 

Miksi sitten Jumala ei materialisoituisi samalla useamman kerran? Emme tiedä onko niin jo tapahtunut emmekä sitä tuleeko joskus näin sattumaan, mutta vaikka vastaus olisi kielteinen kumpaankin kysymykseen, ei tämäkään ole kiistämätön järjellinen väite neitsyen raskautta vastaan. Joko Jumala ei tahdo laajemmin puuttua ihmisen geneettiseen kehitykseen tai sitten hän tekee tämän saman olemalla mukana evoluutiokehityksessä. Evoluutio on tosin otaksuma muiden joukossa. Evoluutio on luonnontieteellinen teoria, jota ei ole todistettu aukottomasti oikeaksi tai vääräksi.

KULTTUURIHISTORIAN HUOMAUTUS

Uusi ongelma syntyy pohdittaessa aihetta kulttuurihistoriallisessa yhteydessä. Apostoli Paavali ei kirjoita neitsyestä mitään. Neljästä evankelistasta kaksi, Matteus ja Luukas, mainitsevat, että Jeesuksen syntymän takana oli erityinen ihme. Matteuksen ja Luukkaan teksti on yksiselitteinen; ihme on tapahtunut eikä sitä voi millään inhimillisellä selittää. Nämä evankeliumit ovat syntyneet 70–80 -luvuilla. Evankeliumien kirjoittajien aikaa varhaisempi Paavali ei sen sijaan käsittele neitseestä syntymistä lainkaan, ei puoltaen eikä kieltäen – eivätkä muutkaan UT:n kirjoittajat.

Miksi Paavali vaikenee mitä suurimmasta ihmeestä ihmiskunnan historiassa? Neitseestä syntymistä epäilevä huomauttaisi, että tämä johtuu opin syntymisestä Paavalin vaikutuksen jälkeen, ja tämän opin kehittymiselle on ollut keskeistä oppi Jeesuksen jumaluudesta. Jos Jeesus on Jumala ihmiseksi syntyneenä, kuten evankeliumeissa paikoin mainitaan, hänen maailmaan tulemisensakin on täytynyt luonnollisesti olla ainutlaatuinen. Mikäli Jeesuksen uskottiin olleen olemassa jumalallisena olentona jo ennen syntymistä, tavallinen tapa tulla maailmaan olisi koettu liian alhaiseksi, varsinkin siksi, koska kreikkalaisessa ihmiskäsityksessä oli tavallista pitää ruumista ja ainetta henkeä alempiarvoisempana olevana. Paavali ei ehkä sen sijaan ajatellut Jeesuksesta vielä tällä tavoin. Paavali saattoi puoltaa oppia Kristukseksi tehdystä Jeesuksesta, jolla ei ollut Jumalaan verrattavaa olemassaoloa ennen syntymää, kuten myöhäinen Johanneksen evankeliumi jo olettaa. Mutta jos hän olisi ajatellut toista, Jumalan äidin olisi ehkä hänenkin mielestä pitänyt olla koskematon uskonnon perinteiden mukaisesti.

Myös eräissä pakanallisissa kertomuksissa tavataan väitteitä siitä, että erityisolento olisi syntynyt ilman luonnollista, inhimillistä isää. Buddhankin syntymästä kerrotaan, että unen aikana pyhä valkoinen norsu siirtyi Buddhan äitiin. Mitä enemmän henkilöä jumaloidaan, sitä suurempi psykologinen tarve on olemassa ymmärtää henkilön syntyminen muun kuin inhimillisen elämän realiteettien kautta. Onhan suomalaisten Väinämöiselläkin oma uniikki syntykertomuksensa. Eikö meitä voitaisi yhtä hyvin vaatia uskomaan Kalevalaan kuin Jeesuksen kohdalla Raamatun kahteen evankelistaan, joiden väitteistä apostoleista viimeisin, Paavali, ei ilmeisesti ollut edes perillä omista kirjoituksistaan päätellen?

Se, että vanhana aikana oli tapana selittää erityisyksilöiden syntyminen ihmekertomuksella, ei vain ole argumentti juuri Jeesuksen ihmeellistä syntymistapaa vastaan. Siitä, että varhaisemmissa uskonnollisissa kertomuksissa on vaikka sata kertaa kenties satuiltu erityisyksilön syntytapa, ei voida johtaa kieltoa, etteikö joskus todella tapahtuisi ihmesyntymä. Ennen lentolaitteen keksimistä liikkui useitakin tarinoita ihmisen mahdollisuudesta lentää, mutta lentäminen kumminkin aikanaan toteutui. Näistä kertomuksista voi päätellä varmasti ainoastaan, että muinaisena aikana oli yleinen tapa kuvata syntymä yliluonnolliseksi, jos henkilöä pidettiin yli-ihmisenä. Jeesuksen syntymisen tapa voi myös osoittautua satujen ratkaisuista poiketen luonnolliseksi ja luonnontieteen mukaiseksi, jos tiede aikanaan pystyy neitseestä syntymisen tieteellisen haasteen ratkaisemaan. Kaikki se mikä on nyt mahdotonta, ei tule olemaan aina mahdotonta vain sen pohjalta, että se on ollut varhemmin ratkaisematonta ja on tällä hetkellä sitä.

Paavalin tekstien vaikenemisesta saatamme päätellä eräitä perusasioita. Koska neitseestä syntymisestä ei tarvitse Raamatussa nykyistä selvästi laajemmin kirjoittaa, aihe ei todennäköisesti ollut vielä Paavalin aikana joko yleisesti tunnettu – tai ainakaan kiistakohta uskonopeissa. Jos se olisi ollut tunnettu, olisi tämä varmaankin mutta ei todistettavasti herättänyt muuta kirjoitushalukkuutta ja muissa myös eikä vain kahdessa Jeesuksen historiasta kirjoittavassa henkilössä myöhäisempänä aikana.

Voimme päätellä Paavalin kirjoituksesta eräitä asioita, joilla saatamme epäillä neitseestä syntymisen uskon ajoittuneen Paavalia edeltävään aikaan. Tämän pohjalta ei voida kumminkaan todistaa, että teoria neitseestä syntymisestä on sellaisenaan väärä, tai ettei Paavali todellakaan asiaa tuntenut tai ei siihen uskonut. Tässä asettuu vastakkain evankeliumin kertomus Raamatussa ja päätelmä Paavalin teksteistä. Onko päätelmä niin luotettava, että sen ja eräiden muiden huomautusten pohjalta on perusteltua kiistää evankeliumin kertomus? Myöntävää vastausta voidaan perustella sillä, että se voi olla määrätyssä valossa todennäköisesti oikea. Toisaalta kaikki mikä näyttää todennäköisesti oikealta, sisältää mahdollisuuden, että se osoittautuu vääräksi vastoin odotuksia. Näin on käynyt kulttuurikehityksessä varhemmin ja tulee myöhemminkin tapahtumaan, mutta emme tiedä etukäteen missä ja millaisten asioiden kohdalla.

KIELIYHTEYDEN HUOMAUTUS

Oppi neitsytäidistä on toisaalta yhteydessä kieleen. Tärkein kielellinen suuntaaja lienee ollut Jesajan ennustus neitsyen raskaaksi tulemisesta. Hän käyttää heprealaista sanaa ”alma” eli ”neitonen” tai ”nuori nainen”. Sananmukaisesti siis neitonen tulee raskaaksi. Koskematon nuori nainen on hepreaksi ”betula” vastakohtana hyljätylle naiselle, muuten sukupuolisesti kosketulle tai leskelle. Septuaginta eli kreikankielinen käännös VT:stä korvaa tunnetusti alma-sanan ilmaisulla ”parthenos”, neitsyt. Ilmeisesti korvaus on samalla tavoin mahdollista, vaikka ”alman” sijasta olisi käytetty sanaa ”betula”. Kirjaimellisesti ”neitsyt” tulee siis raskaaksi vasta Septuagintassa. Tässäkään tapauksessa ei vielä ennusteta naisen tulevan raskaaksi ilman miestä, vaan esitetään hänen olevan sukupuolisesti koskematon entuudestaan. Matteuksen evankeliumin kirjoittajakin käyttää sanaa ”parthenos”. Hän seuraa tässä kreikkalaiselle kulttuurille ominaisesti Vanhan testamentin Septuaginta-käännöstä, joka samalla antaa hitusen enemmän tukea opille, joka seuraavaksi esitetään. Nuori nainen – ”alma” – olisi voinut olla sukupuoliyhteydessä kihlattunsa kanssa, mutta neitsyt on varmasti koskematon. Jos kumminkin Jesajan ennustusta pohtii tarkemmin, selviää, ettei viitata ainakaan ensisijaisesti tai erityisesti yliluonnolliseen syntymäperään sinänsä vaan yleensä määrätyn henkilön hämmästyttävään elämään. Tästä huolimatta Jesajan ennustuksen sanamuoto ei kiistä mahdollisuutta evankeliumin tulkintaan ennustuksesta. Emme voi tietää mitä Jesaja tarkasti ottaen itse ajatteli, ja vaikka hän olisi tuuminut muuta, ei se välttämättä puhuisi evankeliumin tulkintaa vastaan. On mahdollista että evankeliumin kirjoittajalla oli aiheesta oikeampi käsitys, mutta se ei sulje pois mahdollisuutta erehdyksestä.

Jeesuksen äiti on siis todellakin voinut tulla raskaaksi neitsyenä, sillä olipa nainen koskematon tai ei, hän voi tulla raskaaksi. On tässä merkityksessä sama tarkoittaako ”alma” myös neitsyttä vai ei, koska myös ns. ”ensimmäisellä kerralla” on mahdollista hedelmöittyä. Vaikka Jesaja viittaisi juuri neitsyeen myös sanalla ”alma”, Jesajan ennustus voi erityisesti ilmentää odotusta, että kunnon tytön otaksutaan olevan koskematon ja totta kai olisi selvää, että Jumalan valitsema Messias syntyisi VT:n arvostamasta suhteesta miehen ja naisen välillä. Ilman inhimillistä ”isää” eli normaalia ihmisperimää miehen ja naisen osalta hedelmöityksen ei mahdollisesti koskaan ennustettu tapahtuvan. Tämä tulkinta saattaa kumminkin olla väärä, ja vaikka se olisi oikea, siitä huolimatta asiat ovat voineet tapahtua sittenkin evankeliumin vakuuttamalla tavalla. Profeettakaan ei tiedä Raamatun uskonnollisessa viitekehyksessä kaikkea tulevaisuudesta eli ennustaminen ei ole tieteellisen täsmällistä.

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Jos hengestä sikiämistä pidetään ihmeenä ja sulkeistetaan tieteen ja filosofian esittämät luonnolliset kysymykset nykytietämyksemme pohjalta, Jeesus on voinut teoriassa syntyä järjelle tuntemattoman tapahtuman kautta kokonaan yliluonnollisella tavalla, mutta ainakin nykytietämyksen valossa vaikuttaisi johdonmukaisemmalta ettei niin ole tapahtunut kuin että niin olisi käynyt. Silloin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumin kirjoittajat ovat lisänneet – tai heidän teksteihinsä on myöhemmin lisätty – ainesta, jolla ei ole mahdollisesta hyvästä uskosta ja tahdosta huolimatta todellisuuspohjaa. Tämä ei silti himmentäisi evankeliumien omaa arvoa oikeaan osuneilta kohdin. Nuoresta naisesta, vaikka sillä arkisemmalla tavalla, syntynyt Jeesus ei puolestaan heikentäisi mitään ainakaan hänen etiikastaan. Voisi sanoa, että tässä suhteessa on yhdentekevää miten Jeesus on syntynyt sen rinnalla, että hän on syntynyt.

Jos kumminkin pidetään mielessä Jeesukseen liitettävät yliluonnolliset puolet, syntytapa ei ole enää yhtä yhdentekevä. Mikäli Jeesus on todella saanut maailmassamme alkunsa Jumalan Hengen ja ruumiillisen ihmisen yhdistymisestä, Jumalan maailman ja ihmiskunnan liitosta, on myös järjellisesti ymmärrettävämpää miten Jeesus pystyi evankeliumin kertomiin ihmeisiin, joista suurin on ylösnousemus. Jumalallinen puoli hänessä pystyi hallitsemaan yleensä luontoa ihmisistä poikkeavalla tavalla ja hallitsemaan tarkemmin vielä omaa ihmisluontoa niin, ettei hän langennut ihmisten tyypillisiin synteihin. Jumalallisen puolen osuus tekee ymmärrettäväksi sovitusopin käsityksen Jumalan teosta ja uhrin arvosta ja viattomuudesta. Näihin seikkoihin pitäydyttäessä on järkevää uskoa myös Jeesuksen alkuperän ihmeeseen. Tämä ei kumminkaan muuta muuksi tosiasiaa, että koko ongelman loogista ratkaisua tärkeämpää on silloin pysyä opillisista syistä vain juuri tällaisessa ratkaisumallissa.

Kriittisesti ajateltuna neitsyt-kysymys pysyy ainakin omasta mielestäni ratkaisemattomana loppuun asti. Esitetyt seikat tieteessä, filosofiassa, kulttuurissa ja Raamatussa itsessään herättävät epäilystä evankeliumia tai ainakin syntymäkertomusta kohtaan. Toisaalta probleema ei ole ainakaan toistaiseksi järjellä ja tiedoilla aukottomasti ratkaistavissa. Voimme päätyä epäilemään ihmekertomusta niin paljon, että ryhdymme toimimaan sitä vastaan, kiellämme evankeliumin todistuksen. Mikään ei kumminkaan anna viimeistä ja kaikkein ratkaisevinta järjen ja tiedon todistusta evankeliumin väitettä vastaan. Toisaalta evankeliumin hedelmöittymiskertomuksen pitäminen totena tapahtuu myös vailla täyttä järjen tai edes Raamatun antamaa johdonmukaisuuden varmuutta. Ihminen joutuu valitsemaan ensimmäisen tai toisen vaihtoehdon, tai sitten hän pitää molemmat mahdollisuudet toistaiseksi avoinna ja katsoo miten voi aiheeseen tulevaisuudessa suhtautua. Kenties tämä kuuluu niihin aiheisiin, joista ainakaan kaikki kristityt eivät saa koko elämänsä aikana lopullista varmuutta. Sen sijaan ihmekertomus ei ole ainakaan omasta mielestäni syy olla uskomatta Jumalaan tai kristinuskoon eikä ilmeisesti sen enempää syy täysin uskoa, vaikka se osoitettaisiin todeksi.

Johannes

(15.3.2012)


(Muok. 1.1.2014, 15.12.2016)