"Outsider"
Uskovaisuus on monisyinen sosiaalinen ilmiö, jossa keskeistä on uskovaisrooli. Täyttääkseen hyvin uskovaisen roolin ihmiseltä edellytetään useita asioita kerrallaan. Ne liittyvät monella tavalla tapoihin, joilla ilmennetään yhteisiä uskomuksia ja yhdenmukaista julkista käyttäytymistä. Otan kirjoituksessani esille eräitä itse kohtaamiani uskovaisuuden pulmia, ja esitän, että ihminen voi olla huono uskovainen mutta hyvä kristitty, ja että on jopa toivottavampaa pyrkiä tulemaan kristityksi kuin hyväksi uskovaiseksi.
ELÄMÄN MYSTIFIOIMINEN
Uskovaisen mystinen asenne tarkoittaa sitä, että tapahtumille, suunnitelluille tai sattumille, etsitään helpommin jokin luonnoton ja irrationaalinen syy kuin luonnollinen, mistä asia näyttää johtuvan. Tapahtumien takaa tuntuu löytyvän herkästi jokin johdatus, yliluonnollinen hyvä tarkoitus tai yliluonnollinen paha tarkoitus. Jumala vie eteenpäin, koettelee uskoa, rankaisee, tai Saatana on puuttunut jonkun ihmisen tai tapahtuman kautta suoraan omaan elämään. Ikävä elämäntilanne voidaan tulkita Jumalan lähettämäksi kasvun aiheeksi, koettelemukseksi, rangaistukseksi, tai puhtaasti Saatanan työksi, jos vahinko koskee ei-uskovaista. Onnistuneisuus merkitsee taas aina Jumalan tietoista siunausta uskovaisen elämässä. Jos ateistin elämässä tapahtuu hyvin suotuisa asia, ei puhuta Jumalan siunauksesta vaan mieluummin sattumasta tai ihmisen omasta yrittämisestä.
Hyvä uskovainen tuntuu myös kulkevan Jumalan suorasta puheesta toiseen. Jumala puhuu hänelle niin kuin hyvät tutut toisilleen. Hän todistaa muille, että Jumala sanoi niin ja Jumala virkkoi näin, ja sitten tehtiin juuri ohjeiden mukaan ja päästiin elämässä jälleen uuteen ihmeelliseen pisteeseen. Toiset välittävät viestejä Jumalalta ja esiintyvät profeettoina. Uskovaiselämässä on hyvin ihmeellistä miten toinen uskova saa sellaista tietoa toiselta uskovaiselta, jopa profeetalta. Se jää monessa kohdin sivuosaan, että varsin merkittävä osa ennustuksista ei täyty tai ne ovat hämäriä entuudestaan. Ihmiset voivat myös ruveta käyttäytymään ennustuksen mukaisesti ja näin edesauttamaan sen toteutumista osittain tai kokonaan.
Sairauksiin suhtaudutaan hyvässä uskovaisuudessa kuin puhtaasti hengelliseen kysymykseen. Mystisessä elämäntavassa rukous on paras lääke kaikkiin terveyshuoliin. Jos sairaus paranee, Jumala toimi ja teki ihmeen. Jos sairaus ei parane, Jumalan teko on joko koetella toisen uskoa tai saatella uskova taivaan kotiin. Vammojen ja sairauksien ohella vielä sellaiset yhteisölliset tapahtumat kuten irtisanominen ja pitkäaikaiset suhteet kuten pitkäaikaistyöttömyys mielletään enemmän uskonasioiksi kuin yhteiskunnallisiksi ja sosiaalisiksi kysymyksiksi. On luonnollista, että rukous voi antaa uskovaiselle työtä ja varallisuutta, vaikka kaikki muu puhuisi luonnollisella tavalla elämässä onnistumista vastaan. Jos ja kun työtä sitten jostain löytyy, Jumala on vastannut, vaikka työpaikan antamisesta olisi päättänyt sysimustin ateisti.
PYHÄN KIRJOITUKSEN MYSTIFIOIMINEN
Raamattuun roolidotukset täyttävän uskovaisen tulee suhtautua niin suurella kunnioituksella, että se paikoin lähenee luodun - tässä tapauksessa ihmisen kirjoittaman kirjakokoelman - palvontaa. Raamatun sana on kuin Jumalan sanoma, mistä on nähtävissä Jumalan muoto, totuus ja elämän tarkoitus ja tehtävä, ja vielä sen lisäksi ns. ennustavilla "mannalapuilla" katsottava johdatus kaikkiin tai useimpiin kysymyksiin. Raamatulla on myös täydellisen olion piirteitä: virheetön sisäinen tapahtumien ja asioiden logiikka, virheettömyys tärkeiksi julistetuissa kysymyksissä, ja vähäinen epätarkkuus toisarvoisiksi esitetyissä kohteissa, kuten tiedoissa esimerkiksi eläimistä, tai vähäiseksi katsottuja käännösvirheitä.
Uskovaisen rooliodotus sisältää Raamatun jatkuvan esilläpidon, sen arvon päivittäisen tunnustamisen ja julkisen sitoutumisen Raamattuun siinä merkityksessä kuin uskonyhteisö haluaa Raamatun tulevan tunnetuksi.
PYHITETYN ELÄMÄN MYSTIFIOIMINEN
Uskovaisten keskuudessa pidetään yllä kuvaa, ettei uskovaisten elämään joko kuulu seksuaaliset himot, poikkeavuudet tai luonteen tai elämän tasapainottomuus tai psykiatriset sairaudet, tai niistä voidaan ainakin saada voitto. Puhutaan ihmisen "uudesti syntymisestä" ja yleisemmin Jumalan muuttavasta voimasta, joka voittaa tai vähentää eli kunnolla kalventaa himot, riippuvuudet, poikkeavuudet ja psykiatristen sairauksien syyt ja aiheet. Esimerkiksi alkoholismin kohdalla tähdennetään, että päinvastoin kuin esim. AA-ohjelma opettaa, uskoon tullut alkoholisti voi parantua kokonaan eikä ole juomisensa päätettyään vain lopun ikää ryyppäämätön alkoholisti. Uskovainen voi parantua kokonaan homoseksuaalisuudesta vain rukouksen tai tämän ohella sielunhoidollisen terapian voimalla. Samalla uskovainen opetetaan suhtautumaan nautintoihin kuin ne eivät uskovaista kunnolla kiinnostaisi tai aivan kuin niiden lähteet olisivat vahingollisia tai saastaisia. Siksi oikean roolin mukaisesti toimittaessa uskovaiset eivät saa osoittaa muille kiinnostustaan eroottisiin kuviin, elokuviin tai eroottiseen taiteeseen. Heidän täytyy esittää olevansa himojen, poikkeavuuksien ja tottumuksiinsa kuuluvien ylilyöntien ulottumattomissa tai vähintään jo pitkälle edenneitä sisäisessä parantumisessaan. Uskovainen ei saa osoittaa kiinnostusta alkoholiin eikä tupakkaan. Huumeiden käyttö ei ole toistaiseksi ollut seurakunnallinen ongelma, mutta tulevaisuudessa tämäkin puoli voi tulla enemmän tutuksi.
Uskovaisten joukossa ei yleensä puutu halua ja yritystä elämän siistimiseen ja suojaamiseen. Kaikesta yritteliäisyydestä ja seurakuntakurista huolimatta paljastuu uskovaistenkin elämästä ikäviä asioita: salaista riippuvuutta pornosta ja poikkeavuuksista, aviorikoksia, pedofiliaa, insestiä, salaista juomista tai huumeiden käyttöä, lopulta ns. julkijuomista, perheväkivaltaa, muuta väkivaltaa, peiteltyä homoseksuaalisuutta, rikoksia, jopa tappoja ja murhia. Se mikä itseltä ja muilta enemmän tai vähemmän huolellisesti kielletään, tai vähintään hyvin peitetään, jää huolehtimatta kytemään ja aiheuttaa jossain myöhemmässä elämänvaiheessa yllättävän, usein voimakasta moralisointia ja pettymystä tuottavan elämänmuutoksen.
MUODIN MYSTIFIOIMINEN
Uskovaisuuteen kuuluu myös erottaa maailman lasten ja Jumalan lasten muoti. Tästä on luettu ohjeita Raamatusta monesta kohdin ja erityisesti Paavalin kynästä lähteneitä neuvoja. Nykyaikanakin uskovaisuuteen nivoutuvat monet vaatetuksen ja kehollisuuden esilläpitämisen säännöt. Tosin ne voivat olla paikoin vähäisemmät kuin 1950- ja 1960- luvuilla. Vielä tänäänkin ajatellaan kumminkin aika yleisesti, että kun Jumala on muuttanut ja uudesti synnyttänyt ihmisen uskovaiseksi, muutosta entiseen nähden on oikein korostaa ulkonaisesti. Toisaalta paholaisen ja yleensä pimeyden voimien epäillään toimivan myös maailman lasten muotimaailmassa.
Uskovaismuoti on seurannut kulttuurin muutoksia konservatiivisen ja puritaanisen suhtautumisen välillä. Yleensä uskovaismuoti sallii erinäisiä asioita jälkijunassa, esim. yhtä sukupolvea myöhemmin. Klassillisessa uskovaismuodissa naisilla on pitkät hiukset ja miehillä lyhyet tai korkeintaan puolipitkät hiukset. Naiset pukeutuvat turhaa koristelua karttaen ja varoen paljastamasta kehostaan sitä mitä kukin aikakausi pitää uskaliaana alueena. Miehet suosivat suoria housuja ja kauluspaitoja ja puvun takkeja ainakin seurakunnissa esiintyessään. Klassillinen uskovaismuoti suhtautuu enemmän tai vähemmän kielteisesti tatuointeihin ja muuhun yhteiskunnan eri alakulttuurien tunnuksiin. On selvää, ettei esimerkiksi hipin, punkkarin, hevirokkarin, moottoripyöräjengiläisen tai hiphopparin näköinen nuori heppu, vanhemmasta ihmisestä puhumatta, saa tänäänkään uskovaisten arvostusta tältä kohden osakseen. Katsotaan, että hänen tulee kasvaa ulos vähintään aikaa myöten entisistä, pimeyden maailmaan kuuluvien ja maailman lasten muotiharrastuksista ja siirtyä kohdallaan pyhitettyyn muotiin.
Muoti kuitenkin muuttuu, ja kaikista muutoksen alaisista asioista vielä nopeimmin uskovaisten keskuudessa. Tämä näkyy naisten eli "sisarten" lisääntyneessä ehostuksessa ja korujen käytössä, normaalin, yleismuodin mukaisessa vaatetuksessa, miesten huolitellun pukeutumisen väljentymisessä rennompaan suuntaan, sallivuuden yleisessä lisääntymisessä musiikin ja kehon esillä pitämisen suhteessa, kuten suhtautumisessa tanssiin ja tatuointeihin. Toisaalta muodin tekee uskovaisyhteisöissä aina ongelmalliseksi asiaksi se, että samalla kun Raamattua mystifioidaan täytyy myös huomioida kirjaan kuuluvia ulkonaisen elämäntyylin ohjeita, tai joudutaan toisaalla ristiriitaan. Usein asia ratkaistaan siten, että uskovaisuuteen kuuluu huomioida määrätyt vähimmäisvaatimukset, kun uskovainen esiintyy toisten uskovaisten parissa virallisimmissa yhteyksissä, mutta rennompaa pukeutumis- ja käyttäytymistyyliä saa soveltaa muussa yhteydessä. Joku uskovainen voi esim. tanssia jopa sukupuolisuuttaan ilmentävällä eli eroottisella tavalla lomaillessaan ns. tavallisten ihmisten parissa, mutta uskovaisten joukossa hän kätkee tämän puolen, tai esittää erikoisia, eroottisesti hyvin vähäeleisiä, mutta paljon uskonnollista symboliikkaa sisältäviä "rituaalitansseja" jumalanpalvelusyhteydessä.
USKOVAISUUS JA MUUT USKONNOT
Mielestäni luettelemani mystifioimisen tavat eivät kuulu vain kristinuskosta virikkeitä saaneeseen uskovaisuuteen. Elämää, pyhiä kirjoituksia tai kuvia, pyhittäytymistä ja muotia mystifioidaan samalla antaumuksella esim. islamilaisuudessa, hindulaisuudessa ja juutalaisuudessa. Tavat - esimerkiksi kuvien käyttöä koskien - paikoin eroavat, mutta periaate pysyy samana tunnetusta maailmanuskonnosta toiseen. Ihminen, joka harrastaa uskovaisuutta ja elää julkisuudessa mahdollisimman hyvin uskovaisuuteen kuuluvan roolin mukaisesti, on periaatteessa aina otollinen uskovainen missä maailmanuskonnossa hyvänsä, ja jos hän vaihtaa uskonnosta toiseen samalla tämän asenteen säilyttäen, saa hän nauttia suurta suosiota ja hänen hengellisyyttään alleviivataan (ainakin uuden uskonnon käännynnäisistä vastaavalla taholla).
Kun uskovaisuus on uskonnoissa tosiasiassa, kaikkeen edellä kirjoitettuun viitaten, kaikille yleistä, uskovaisuus ei ilmeisesti voi olla minkään tietyn uskonnon ydin. Uskovaisuus on tässä valossa yleisinhimillistä uskonnollisuutta. Tähän uskonnollisuuteen ja sen erilaisiin mystifiointeihiin sisältyy paljon iskostumia ja tapoja, arvailuja, mutta runsaasti myös vanhaa, osaksi jopa ikiaikaista taikauskoa. Enteitä on nimittäin aina etsitty, tapahtumista on yritetty erottaa ensin henkien ja sitten jumalten ja lopuksi Jumalan toiminta milloin kyseessä ei ole ollut pahojen henkien työ. Myös pyhiä paikkoja, esineitä, kuvia, pyhien sanoja ja lausuttuja loitsuja, ja sittemmin pyhiä tekstejä, on nostettu mystisiksi jumalvoimiksi. Kaikkialla vallitsevat myös määrätyn uskonnon pappien ja opettajien käsitykset muusta roolin mukaisesta puheesta, käyttäytymisestä ja pukeutumisesta.
KRISTILLISYYS JA TAIKAUSKO
Me uskovaisuuteen istumattomat kristityt emme voi kuvitella elämän kulkevan vain rukouksen voimalla. Yhteiskunnan hyvä ja paha, ja oma elämä ja oman perheen onni, seuraavat pääsääntöisesti meidän omia viisaita ja punnittuja, hätäisiä tai typeriä tai aivan pahoja ja turmeltuneita valintojamme. Mitä me kylvämme yksityiselämässämme tai osana muuta yhteiskuntaan, toimijoina joukoissa, sitä me saamme myös niittää. Jos laiminlyömme esimerkiksi koulutuksen ja työkokemuksen hankkimisen, tai laiminlyömme terveytemme hoitamisen, emme saa hyvää toimeentuloa ja myöhemmin riittävää eläkettä Jumalalta, kun vain sellaista rukouksella pyydämme tai anomme jotain toista rukoilemaan puolestamme.
Terveydenhoidossamme tarvitsemme ensisijaisesti lääkäreitä, hoitajia ja hyviä lääkkeitä sekä kohtuullisesti liikuntaa ja lepoa. Voimme sen sijaan rukoilla itsellemme ja muille viisautta hoitaa asiat oikein ja oikeassa järjestyksessä, ja rukoilla siunausta, että saamme Jumalalta apua vielä kaikkeen siihen mihin ihmisen voima, taito ja halu ei enää riitä.
Kärsimyksemme ei ole myöskään pahuutta itsessään. Onhan Jeesus kristittyjen kärsivä Vapahtaja, ja vaikka meistä kukaan ei vapahda kristinuskon mukaan itseään, on meille Jeesuksen mukaan kullekin annettu jokin risti kannettavaksi syystä, jota emme usein ymmärrä. Buddhismi lähtee ajatuksesta elämän kärsimyksestä ja kärsimyksestä vapautumisesta elämän kieltämisen kautta. Kristinuskossa Jumala on mukana ja puhuu erityisesti kärsimyksissä ja vapauttaa kärsivän häntä niin vain elämästä ja sen tapahtumista ja lainalaisuuksista irroittamatta.
KRISTILLISYYS JA RAAMATTU
Koen etten ole ollut kunnon uskovainen suhteessa Raamattuun, koska en ole kyennyt koskaan täysin samaistumaan Raamattu-intoilijoihin, vaikka olen toisaalta välillä kaivannut elämääni paljon enemmän selaistakin uskonyhteyttä. Muitakin samoin tuntevia ihmisiä varmasti löytyy.
Kun avaan Raamatun, minua joskus vallan pelottaa mitä epäuskottavia osia taas kohtaan. Toivoisin olevani kuten monet muut uskovaiset, sillä olisihan jollain tavalla selvää ja vapauttavaa antaa illuusion Raamatun kaikkinaisesta erehtymättömyydestä kannatella. Vaikka toivon muuta, ensisijaisesti järki ja tiedot puntaroivat lukemaani. Minusta ei ole kohottamaan Raamattua sillä innolla kuin ennen Maon seuraajat kuuluisaa "Punaista kirjaa" kaikkien joukkojen yläpuolelle mitä tulee ajatteluun, uskomuksiin, tietoon ja moraalisuuteen. Eräät älykkäät ja tietorikkaat uskovaiset antavat ymmärtää, että he kuitenkin Raamatun tässäkin suhteessa "klaaraavat", ja tekevät uraa fundamentalistisina tai hyvin konservatiivisina julistajina ja opettajina. En tosiaan tiedä enkä ymmärrä miten he tässä onnistuivat. Kadehdin heitä ja kadehtisin vielä enemmän ellen samalla epäilisi heidän älyllistä rehellisyyttään.
Kaltaisilleni kristityille, jotka eivät katso olevansa hyviä uskovaisia ja jotka eivät yllä normin mukaiseen uskovaisuuteen, Raamatun luotettavuus on pyhä arvoitus päivästä toiseen, ja jokainen päivä koettelee Raamatusta lukemamme kohdan. Meille arkikristiyille Raamattu merkitsee varmaankin erityisesti Jeesuksen puheita, ja hänen viittauksiaan Vanhaan testamenttiin. Juutalaisille Raamattu puhuu laajemmin, ja Paavalin opetuksiin keskittyneille Jeesuksen yksinkertaisen opin myöhemmille teologeille ja metafyysikoille Raamattu antaa paljon muuta välitöntä tutkimuksen aihetta.
Me jotka emme täytä kunnolla uskovaisuuden ehtoja, luemme Raamattua etsien neuvoa, ymmärrystä, johdatusta ja myös lohdutusta kirjasta, johon emme katso kuin pyhäinjäännökseen, tai vielä enemmän: kirjoitettuun kuvaan Jumalasta, tekstin muodossa olevaan jumalankuvaan. Olemme etsijöitä koko elämämme ajan. Jos yritämme vaihtaa pienuutemme löytäjinä löytämisen suuruuteen, ehkä kadotamme löytämämme uudestaan ja uudestaan. Minusta heikkoutemme on hyvää kristillisyyttä. Ensiksi emme silloin palvele luotua - kirjaakaan - ja toiseksi joutuihan myös Jeesus hapuilemaan, etsimään ja myös välillä pettymään.
KRISTILLISYYS JA TOTUUS ELÄMÄSTÄ
Koko aikuisuuteni ajan olen vierastanut, jopa inhonnut moralismia ja kaksinaismoraalia. Mutta moralismin välttely ei kuulu hyvään uskovaisuuteen! Sadun alastomalla kuninkaalla on oltava vaatteet, jos niin kerran pyhästi väitetään. Vaan rukoilinpa mitä tahansa ja luinpa Raamatusta mitä hyvästä ja kuinka paljon tahansa, ja kokonaan riippumatta siitä rukoillaanko minun puolestani tai ei, mikään mikä liittyy lujasti vaistoihini, vietteihini ja persoonallisuuteeni ei tosiasiassa joko muutu tai sitten muutos on puolinainen. Minusta ei ole ns. kunnon uskovaiseksi, joka esimerkiksi moralisoi toisten mukana ihmisen normaalia, syvää esteettistä ja sukupuolista kiinnostusta toiseen ihmiseen, tai joka pyrkii tarkoin peittämään itsestään, ilmiasustaan ja käyttäytymisestään viettien ja riippuvuuksien tason.
Me tavalliset kristityt joudumme oikeasti kohtaamaan päivästä toiseen kaikki todelliset vahvuutemme, voimamme, ja todelliset heikkoutemme, puutteemme, riippuvuutemme, kiusauksemme ja joskus myös sairaalloiset poikkeavuudet persoonallisuudessa tai esim. seksuaalisuudessamme. Kristitty tuntee Jeesuksen moraalilain, jonka toteuttaminen kohdasta kohtaan ei olisi onnistunut edes Gautama Buddhalta. Hän tunnustaa sen puhtauden mm. siten, ettei yritä käydä muiden edessä paremmasta ihmisestä kuin hän tosiasiassa on.
Toisaalta eikö juuri hyvään kristillisyyteen kuulu vanhurskaan lankeaminen, katuminen ja nouseminen taas - usein kumminkin vain toviksi - jaloilleen? Hyvä kristillisyys nousee syntien, heikkouksien, kiusauksien ja kieroutumien tunnustamisesta, anteeksi pyytämisestä, Jumalan osoittamasta armosta ja pitkämielisyydestä, ja suunnan muutoksesta sen mukaan mitä voi ja missä vaiheessa milloinkin tehdä.
Eikö juuri kristinuskolle ole ominaista katujaa koskeva tyhjentymätön armo? Voimme joutua hyväksymään tänään rauhallisesti sen, mikä on mahdollista tulevaisuudessa muuttaa tai ehkei silloinkaan, mutta milloinkaan emme - erityisesti me miehet - saa antaa toisten, erityisesti lasten ja naisten, kärsiä takiamme.
Sairaalloiseeen väkivaltaisuuteen, seksuaalisuuteen tai päihteiden käyttöön taipuvainen henkilö on kristittynä silti mielestäni velvoitettu etsimään apua ja tekemään päivästä toiseen kaikki se, mitä hänelle opetetaan näiden haittojen voittamisesta tai vähintään niistä aiheutuvien haittojen minimoimisesta. Se ei ole tietenkään koskaan helppoa. Niinpä uskovaisuudessa "jätökset" usein vain kätketään, mutta kristillisyydessä ne viedään "laboratorioon" analysoitavaksi sairauden määrittelyä ja hoitoa varten. Joskus itseopiskelu auttaa pitkälle mutta ellei niin tapahdu, on tunnustettava ikäväksi koettu peilikuva myös toisille, sielunhoitajalle tai terapeutille, ja huolehdittava mahdollisista ja välttämättömistä muutoksista tavoissa ja tottumuksissa, ja hyväksyttävä vielä tarpeellinen lääkehoito, mikäli terapeuttinen hoito ei yksin riitä.
KRISTILLISYYS JA MUOTI
Uskovaismuotiin nähden olen ollut epäonnistunut uskovainen alusta asti. Pidin nuorena miehenä pitkiä hiuksia. Hyvin pitkä ja tuolloin vielä tuuhea tukkani oli kuin suora näpäytys Paavalin sormille hänen viittoessaan karttakepillään antiikin klassilliseen ja rappeutumattomaan roomalaismuotiin päin. Viihdyin myös parhaiten niittirotsissa, farkuissa ja kuuntelin mielelläni Black Sabathia, Uriah Heepiä, Juice Leskistä ja Rauli Badding Somerjokea. Nämä muotiasiat eivät merkinneet itselleni kovasti mutta varmaankin heikensivät sidettäni uskovaisiin, koska heidän musiikkinsa, pukeutumisensa ja tapansa tuntuivat vähemmän kotoisilta. Olin tosin oppinut kuuntelemaan myös klassista musiikkia. Kiinnostuin siitä yllättäen omin päin murrosiän jälkeen, kun aloin eri tavalla hahmottaa suurten säveltäjien töitä. Näin koin esteettistä mielihyvää myös uskovaismusiikista, erityisesti kuoroteoksista, mutta kaiken kaikkiaan uskovaismusiikki tuntui joskus tai usein liian vaisulta ja pidättelevältä, ja uskovaiset näyttivät lähes sietämättömän pikkuporvarillisilta ihmisiltä.
Myöhemmin elämässäni musiikkimakuni on jatkunut saman suuntaisena: Bachia, hevirokkia, äijärokkia, ja hitunen gospelia. Jo varhain valitsin ajokikseni ensisijaisesti prätkän. Silloin Suomessa ei ollut ainoatakaan kristillistä moottoripyöräkerhoa, ja muodin mukaista oli matkata autoissa. Lyhyitä kynittyjä ja siistittyjä vaiheita lukuunottamatta olen pysynyt omassa muodissani, ja ehkä koen vähän jo mammanpojiksi siistityt uskovaisveljet yhtä vieraiksi kuin he kokevat minut, selvästi muotiasioissa toisia huonomman uskovaisen.
Muodin ydin on siinä, että ihminen esittää tottumuksillaan, käyttäytymisellään ja vaatetuksellaan jotain mitä hän ei ole, tai jotain mitä hän ei ainakaan vielä ole mutta voi tulla sellaiseksi myöhemmin. Muotiasu on sosiaalinen rooliasu. Kun itse ihailin jo poikasena moottoripyöriä, motoristeja ja rokkikulttuuria, oli johdonmukaista pyrkiä siihen, ja tapojen ja tottumusten myötä omasta muodista kehittyi määrätty olemassaolon tapa maailmassa.
Mielestäni aitoa kristillisyyttä on nyt pyrkiä aitoon olemassaoloon ja välttää kaikkea esittämistä ja näyttelemistä. Muotia ei voi kumminkaan välttää, koska muoti seuraa kulttuurin roolitusta eikä kukaan sosiaalinen ihminen voi elää irrallaan muusta kulttuurista. Kristinusko on silti pohjimmiltaan muodin vihollinen, koska jo Jeesus antoi välillä niin paljon "palttua" aikansa tavoille, että hänen epäiltiin menettäneen järkensä mutta ainakin hyvät tavat. Emme pysty tässäkään suhteessa samanlaiseen vapauteen kuin Jeesus. Muodikkuus on inhimillisyyttä siinä missä inhimillisyys ruummiissakin, ensimmäisessä inhimillisyys koskee opittua ihmisenä olemista, ja toisessa vaistoja ja viettejä, ja yleensä ruumiin tason ylittämättömyyttä.
Hyvää kristillisyyttä on ehkä silloin se, että tyydymme olemaan aitoja siinä mallissa, johon olemme tottuneet ja jossa voimme rehellisesti sanottuna hyvin, mutta emme missään nimessä liitä syvällistä, sydämeen pureutuvaa kristinuskoa ja Jeesusta mihinkään mikä koskee uskovaisten muotia, uskovaisten ns. hyviä tapoja, joista kaiken lisäksi suuri osa liittyy myös heidän harjoittamaansa farisealaiseen eli vikoja kätkevään ja ihmisen ulkokuorta kuin kermalla kuorruttavaan elämäntapaan.
Johannes
(19.3.2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti