Kiihkousko luo ongelmia kaikkialla

"Täysin kuutamolla." Foto: Deneb

VUORIKOSKEN HUOMIOITA


Aamulehden ”Ylänurkassa” (28.12.-11) Veikko Vuorikoski pohtii uskonnon ja väkivallan suhteita kirjoituksessaan ”Väkivaltaa uskon voimalla”. Hän puntaroi erityisesti kristittyjen ja muslimien huonoja suhteita. Joulunpyhien aikana 30 kristittyä kuoli Nigeriassa islamistiterroristien pommi-iskussa. Maan katsotaan jakautuneen melkein kahtia kristittyihin ja muslimeihin. Vakavia ongelmia on Vuorikosken mukaan myös Egyptissä ja arabimaissa, erityisesti Syyriassa ja Irakissa. Kristityt ovat vaikeuksissa Egyptissä tiukkaa islamilaista valtiota ajavan Salafisti-liikkeen ja Syyriassa ja Irakissa politikoivien shiiamuslimien kanssa. Jakoa eri ryhmien välillä syventää uskonnon ohella normaali kateus ja katkeruus. ”Uskonto voi siten olla vain viikunanlehti, jonka takana taistellaan paljon maallisemmista asioista. Uskonto on silloin vain poltinmerkki, jolla erotellaan viholliset ystävistä”, kirjoittaa Vuorikoski.

USKONKIIHKOA ISRAELILAISITTAIN

Aamulehden toinen kirjoitus ”Israel kohisee pikkutytön vainosta” (28.12.) kuvailee uskontotilannetta Israelissa. Beit Shemeshissä asuvan kahdeksan vuotiaan koululaisen päälle syljetään ja häntä pilkataan koulumatkan varrella. Juutalaisen haredi-lahkon käsityksen mukaan tytön (normaalit) pukimet loukkaavat moraalia. Israelin koko väestösä on ns. äärijuutalaisia 10 prosenttia. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on varoittanut äärijuutalaisia jatkamasta vainoa.

Viimeisessä tapauksessa vainon syy ei liity kateuteen. Uskonkiihkoisella lahkolla on oma juutalais-fundamentalistinen maailmankuva, jonka puolesta he taistelevat rikkoen sopivuuden rajat. Vastaavia esimerkkejä uskonkiihkoisesti liikehdinnästä voi yhtä hyvin keksiä Yhdysvalloista tai ns. uskonnon uhreja tuottavista suomalaisista uskonnollisista yhteisöistä. 



Uskonkiihkoisuus on itsessään ongelma keskuudessamme ja se liittyy ainakin ensisijaisesti uskonnollis-moraaliseen maailmankuvaan.  


Uskonkiihko on toisaalta tuttua myös politiikasta. Tässäkin sivutaan läheisesti maailmankuvaa ja sen rakentumisen kehityshäiriötä. Se on osaksi sosiaalinen, osaksi yksilöpsykologinen ongelma. On silti oikein seurata tarkoin myös yhteisen hyvän jakautumista yhteiskunnassa. Vuorikosken viittaus ”viikunanlehteen” on tässä paikallaan. Kuinka paljon heikko tulotaso, matala koulutus, huono yhteiskunnallinen asema (tosiasiallinen tai osaksi kuviteltu) ja muut yhteiskunnalliseen onnistumattomuuteen liittyvät seikat vaikuttavat ääriuskonnollisen tai ”ääripoliittisen” vakaumuksen omaksumiseen? Uskonkiihko politiikassa ja kiihko uskonnossa liittyvät ilmeisesti useammallakin tavalla yhteen.

Juutalaisten vainot kautta historian antavat nekin viitteitä molemmista herätteistä. Juutalaisten lainaus- ja liiketoiminta – koron ottaminen oli kristityiltä kielletty – herätti varmasti kateutta monissa ahneissa ja pikkusieluisissa kristityissä. Toisaalta Espanjan juutalaisilla onnistui elämä varsin hyvin. Sitten katolinen kirkko omine juutalaisvastaisine aineksineen sai lisää vaikutuvaltaa Espanjassa. Tämä käynnisti vainot. Mustan surman aikana juutalaisia rääkättiin joukottain kuoliaaksi. Syynä ei enää ollut rahanahneus eikä kateus – useimmat juutalaiset olivat jo aikaa ryöstetyt ja maastaan ajetut – vaan kansan syvä taikausko ja sen takana olevat osaksi kristillisperäiset käsitykset eli ”uskonnollisen maailmankuvan” ainekset. Esim. ehtoollisleivän ymmärtäminen todelliseksi Kristuksen ruumiiksi kiihdytti yksinkertaiset ihmiset kuvittelemaan, että jotkut juutalaiset ehtoollisleipää häpäistessään lyövät uudestaan itse Kristuksen ruumista. Juutalaisten kuviteltiin myös levittävän tahallaan ruttoa, vaikka rutto tappoi juutalaisen siinä missä kristityn.

Viisas valtio huolehtii mielestäni kansansa monipuolisesta sivistämisestä: järjen ja moraalin kehittämisestä ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden rakentamisesta. Tietämättömyys, epä-älyllisyys, huonojen tapojen hyväksyminen ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus lietsovat uskonnollista (ja poliittista) väkivaltaa.

Johannes


(Muok. 1.1.2014)