En usko sellaiseen individualismiin, että ihminen voi pysytellä täysin rauhassa maailmassa, ja vain harrastaa itselleen kivoja asioita, kuten käydä vain "meidän porukan" klubissa, hienossa ravintolassa, kauniissa kirkossa tai tunnelmoimassa lämminhenkisessä helluntailaiskokouksessa. Vaikka ihminen olisi vain kiinnostunut autoista, moottoripyöristä, shoppailusta, ulkomaanreissuista, vaatteista, lapsista, koirista, kissoista - ja kuka mistäkin - muu maailma työntyy ihmisen halua ja kiinnostusta erikseen kysymättä ihmisen rinnalle. Jokainen valinnan hetki ja jokainen valintaan käyttämätön hetki sitoo meidät kehitykseen, jolla on viimeiset vuosisadat ollut vain kaksi purkautumistietä: totalitarismi -poliittinen ja uskonnollinen suvaitsemattomuus - ja inhimillisyyden aate - politiikan demokratia, uskonnollinen suvaitsevaisuus, ekumenia, etninen suvaitsevaisuus, suvaitsevaisuus sukupuolisen suuntautumisten kesken.
En usko sellaiseen harhakuvaan, että Euroopan ja muun maailman totalitarismin kehittyminen huipentui Adolf Hitlerin Saksaan ja näivettyi valtakunnan kukistumisen jälkeen. Natsi-Saksa on ollut vain yksi totalitarismin ilmiöistä. Ilmiöitä tavataan pienemmällä mittakaavalla kaikkialla: laittomuus tai lain kiertäminen, fundamentalismi kristinuskossa ja islamissa, Suomen poliittinen oikeistolaistuminen populaarissa ajanhengessä pakolaisia, ulkomaalaisia, värillisiä vastaan, homojen halveksunta, ja yhteiskuntapolitiikan arvojen yleinen koventuminen. "Köyhät kyykkyyn ja kuoppaan", on talouselämää todellisuudessa johtavien talousmiesten, poliitikkojen ja virkamiesten motto. Sitä toistavat perässä pienemmät kihot useita rivikansalaisia myöten. Samanlaista kovuutta esiintyi vaikka kuinka paljon natsien hallitsemassa Saksassa, jonka "kansallissosialismi" oli oikeasta sosialismista kaukana.
Mutta uskon sellaiseen realismiin, että ympärillämme pyrkii aktualisoitumaan myös jatkuvasti hyvä, oikeudenmukainen yhteiskunta. Se on totalitarismin kanssa kilpaileva vaihtoehto. Sillä on ihimilliset, hyvät kasvot: laillisuus, demokratian hyveet päätöksenteon avoimmuuksineen, esikeskusteluineen, uskonnollinen suvaitsevaisuus ja liberaalisuus, ekumeenisuus, rotujen välinen yhteistyö, sillanrakennus eri vähemmistöjen ja valtaryhmien välillä.
Kummatkin vaihtoehdot ovat yhtä todellisia. Valinnanvapautemme on samoin yhtä totta. Tässä elämme voimatta irtaantua arkitodellisuudestamme, ja tämä on samalla voimamme hyvään tai pahaan, ja samalla mahdollisuutemme ihmisyyteen ja ihmiskunnan kehittämiseen.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti