Ihmisellä on yksi yleinen asenne- ja energiaongelma: Hänellä riittää intoa puhua miten kurjasti häntä on kohdeltu. Hänellä ei riitä yhtä lailla halua eikä "paukkuja" kertoa kohtaamastaan hyvästä.
Silloin maailmassa kiitollisuus vähenee, mutta katkeruus tasaisesti kasvaa. Se sulkee itsekeskeisen ihmisen myös tiukemmin omien väärien valintojensa puristukseen. Vaikka hän voi ajatella panevansa vain kärsimänsä vääryyden kiertämään, hän viimekädessä vahingoittaa itseään.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti esille v. 2013 uudenvuodenpuheessaan miten moraalittomuus nivoutuu rahan ympärille.
Tiedämmekin, ettei raha tunnusta moraalia.
Usein moraalittomuutta puolustetaan kohdatulla vääryydellä: "En ole maistanut rakkautta - miksi välittäisin muista?" Silti vain harva on elänyt täysin vailla hyvän kosketusta. Katkeruuden ja omantunnon paaduttamisen sijasta tulisi antaa sijaa kohdatulle hyvälle.
Hyvää ajatellessaan ihmisen omatunto herkistyy. Tasavallan presidentti ei ilmeisesti pidä "vapaamatkustajista", siipeilijöistä, eikä siitä, että lähiyhteisöille kuuluvaa vastuuta yritetään siirtää yhä enemmän viranomaisille.
Olemme yhteisvastuussa myös toistemme ja itsemme päihdetottumuksista. Vielä 1800-luvulla, ja ainakin Etelä-Pohjanmaalla, talon tai torpan isäntä sääteli milloin ja kuinka paljon hänen talonväkensä käytti alkoholia. Viina oli ja pysyi isännän takana.
Tarvitsemme taas "isäntämieshegemoniaa".
Oikea isäntämies on itsensäkin herra. Milloinkaan käyttäjä ei ns. seuraavana päivänä kadu, että otti alkoholia vähemmän kuin kaavaili, tai että ei juonut lainkaan.
Moraalinen vastuu ja ennaltaehkäisevä päihde- ja huumetyö lähtee liikkeelle yksinkertaisista valinnoista ja päätöksistä ilman päihteitä koskevaa paatosta ja moralisointia.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti