AL:n anarkistiempaattinen videoleike.
Tampereella 6.12.2013 pidetty itsenäisyyspäivän kansanjuhla sai harvinaisen ja rikollisen sivujuonteen, kun mielenosoituskulkue yritti päästä väkivalloin poliisin eristämän Tampere-talon läheisyyteen kaatamalla virkavallan pystyttämiä aitoja ja vahingoittamalla poliiseja ja heidän käyttämiään ratsuhevosia. Järjestystä valvovien poliisin koventaessa otteita anarkisteiksi itseään kutsuvien johtajien paimentama, arviolta 200 päinen joukkio palasi takaisin keskikaupungille. Jotkut mellakoijat loukkaantuivat lievästi. Illan ja yön kuluessa mm. Stockmannin tavaratalosta ja Vanhasta kirkosta rikottiin ikkunoita, autoja rusikoitiin ja ainakin yksin Suomen lippu poltettiin. Itsenäisyyspäivää mielenosoittajat viettivät oman mustan lipun alla ja naamarien peitossa. Osa mielenosoitusväestä oli aseistautunut lyömäaseena käyttämillään jääkiekkomailoilla ja voimakasäänisillä ilotulitteilla, joita suunnattiin päin poliiseja. Poliiseja loukkaantui mellakaksi yltyneen mielenosoituksen aikana hakkaamisesta, ja ilotulitteet olivat vaarassa aiheuttaa mm. kuulovaurioita. Hevosia sotkettiin väriaineilla täytetyillä ilmapalloilla. Tapahtumien kuluessa jotkut erosivat mielenosoitusjoukosta ja paheksuivat mm. kirkon ikkunoiden särkemistä.
Tämä video näyttää edellistä arvovapaammalla tavalla mitä sattu ja keiden toimesta
Mediassa
mellakaksi yltynyttä mielenosoitusta on anarkistien toimesta
kuvattu protestiksi hierarkkista itsenäisyydenpäivänviettoa
ja säästöjen leimaamaa sisäpolitiikkaa vastaan.
Tampereella oltiin tosiasiassa ylpeitä valtakunnallisesta
juhlasta ja tavalliset manselaiset juhlistivat päivää
spontaanisti tanssimalla Keskustorilla. Valtion viralliseen juhlaan
Tampere-talolle oli kutsuttu nyt erityisen paljon sotaveteraaneja ja
paljon aivan tavallista kansaa. Juhlaan kuului myös
poikkeuksellinen, hieno musiikkiohjelma. Juhlista ei jäänyt
televisioinnin pohjalta mieleen ”eliitin ja vallasväen”
juhlinta.
Suomen
lipulla ja valtiomme itsenäisyydenpäivällä on
voimakas symbolinen arvo ja merkitys. Mikään tähänastisesta
yhteiskuntapolitiikastamme ei anna aihetta häpäistä
valtakunnan lippua ja juhlintaa, joissa erityisesti kansamme
turvaajia – veteraaneja – muistettiin lämpimästi.
Jokainen kansakuntamme tilasta huolestunut kansalainen voi osallistua
demokraattisessa valtiossa vaikka joka päivä rauhanomaiseen
poliittiseen toimintaan ja tuoda esille töissä ja
puheissaan kannattamiaan hyviä arvoja. Tilaisuuksia on niin
runsaasti, ettei löydy mitään todellista perustetta
mielenosoitukselle itsenäisyyspäivänämme
puhumattamaan mellakoinnista.
Kuinka
moni tästä mustaa lippua kohotelleesta ”anarkistijoukosta”
on tehnyt niin paljon kuluvan vuoden aikana työtä tämän
valtion, kansakunnan ja oman alueensa hyväksi, että voi
rehellisesti ja muita pettämättä siirtyä tähän
mellakointivaiheeseen ikään kuin surkeiden
yhteiskunnallisten olosuhteittemme pakottamana? Kuinka moni
mellakoijista tekee ylipäänsä työtä ja
maksaa veroja? Heidän tulisi antaa arvoa itseään
ansioituneemmille henkilöille ja tehdä parhaansa, että
heistä itsestään kehittyisi kansassamme nykyistä
merkittävämpiä ja huomatumpia ihmisiä
lahjakkuutensa, monipuolisen opiskelunsa ja ahkeran työnsä
pohjalta. Nyt heidän toiminnassaan ei ollut mitään
arvokasta juhlimisen aiheesta puhumattakaan.
Harva
meistä edes kunnolla ymmärtää koko anarkismin
ideologiaa. Anarkismi pohjautuu katsomukselle, että ihmiset
voivat keskenään vapaaehtoisuuteen perustuen huolehtia
kaikista asioista ilman valtajärjestelmää, hierarkiaa,
joka jakaa kansat eriarvoisiin ryhmiin ja yleensä hallitsijoihin
ja hallittaviin. Perinteisesti anarkistit ovat enemmän tai
vähemmän vastustaneet poliisivaltaa, papiston valtaa,
puoluevaltaa ja tietysti myös armeijaa. Mikään
yhteiskuntajärjestelmä ei ole koskaan eikä milloinkaan
kyennyt luomaan ideologialtaan toimivaa anarkistista systeemiä.
Varsinainen anarkisti on yksilö, joka oman moraalisuutensa
pohjalta ja omista vapaista valinnoistaan käsin tekee oikein ja
harrastaa kohtuullisuutta vaatimuksissaan. Ryhdikäs anarkisti on
oikeastaan rinnakkaistapaus korkeiden kommunististen aatteiden
lävistämälle kolhoosisankarille. Kummallekin raha ja
omaisuus merkitsevät jaloa aatetta paljon vähemmän.
Aitoja anarkisteja on olemassa tietenkin erittäin vähän,
koska keskiverto ihminen ei koskaan kohoa etiikaltaan ja
itsekuriltaan samalle tasolle koko elinaikanaan.
Aatteena
anarkismi on idealismia, jolla ei ole ollut koskaan mitään
kantavaa pohjaa yhteiskunnassa. Tiedämme, että anarkisteja
esiintyi myös tsaarinajan Venäjällä ja
Neuvostoliiton synnytyskuohuissa, mutta sosialistinen Neuvotoliitto
kitki nopeasti kaikki anarkistiset rikkaruohot poliittisesta
järjestelmästään. Taisteleville tovereille,
tulevan Neuvostoliiton sosialisteille ja kommunisteille, anarkismi
oli hyödyllinen väline väheksyä ja heikentää
vanhan yhteiskuntajärjestyksen rakennetta ja lietsoa
levottomuuksia, jolloin vallankumoukselliset voimat pääsivät
paremmin toimimaan.
Anarkismi
joukkoliikkeenä on tuhoon tuomittu ajatus. Mustat liput,
naamiointi, kapinointi ja lopuksi rähinöinti omaisuuden
särkemisineen vetävät puoleensa monenlaista
hämärämiestä. Normaalien idealististen nuorten
joukkoon yhtyy runsaasti yhteiskunnan asettamaa työ- ja
elatusvastuuta pakenevia vapaakyytiläisiä, epävakaita
persoonia ja rajattomia narsisteja, joitakin terroriteoista
haaveilevia kummajaisia ja annos puhtaasti vandalismista ja
ryöstelyistä nauttivaa asosiaalista ainesta.
Meillä
Suomessa anarkismiin ja ”anarkistijohtajiin” ei ole mitään
syytä suhtautua kevyesti. Mellakoiva joukko, joka koko kansan
juhlapäivänä haluaa laittomuuksia - särkee
paikkoja, pahoinpitelee kansakuntaamme palvelevia poliiseja, tekee
kiusaa hevosille - voi jo tänään ennakoida ankeaa
tulevaisuutta, jossa yhteiskuntamme ongelmatapaukset kokoontuvat
joukkioiksi mellastamaan kaduillemme.
On
kumma, ettei mellakointeja ole tähän asti tuomittu tämän
voimakkaammin. Nuorisoa pitää ymmärtää!
Aikamme on paha! Mellakoinnissa ei ole silti kysymys ensisijaisesti
politiikan kriisistä vaan yhteiskunnan kyvyttömyydestä
torjua ja kitkeä oikeaan demokratiaan kuulumattomat piirteet ja
ylläpitää normaalia kuria ja järjestystä.
Kaikki yhteiskunnalliset ongelmat ovat ratkaistavissa laillisin
poliittisin keinoin ja demokratiaa lakiemme mukaan noudattaen. Ei ole
mitään syytä siihen, että laillinen
yhteiskuntajärjestelmä luopuu oikeuksistaan johtaa
kansakuntaamme laittoman järjestelmän naamareiden taakse
kätkeytyvien pillipiipareiden soiton mukaan. Tampereella osataan
käyttää jääkiekkomailaa oikein eli
jääkiekkopeliin liittyen. Emme tarvitse uusia opettajia
eikä Euroopan huonoa esimerkkiä nuorisomellakoinnista.
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti