Urbaanit urpot

Synnyin Helsingissä. Kasvoin ensimmäiset vuodet Punavuoren seudulla. Tulivat asfalttitakapihat ja lutikkatalotkin tutuiksi.

Myöhemmin kävivät tutuiksi Espoo, Hämeenlinna ja Tampere.

Näiden katujen alta ulottuvat juureni myös Etelä-Pohjanmaalle, pieniin maataloihin ja aina kuninkaan turkismetsästäjien piilopirtteihin asti. Olen asunut lähes vuoron perään urbaanien ihmisten ja maaseudun väestön keskuudessa. Tuntuma on kummaltakin puolelta. Vaikka maailma kehittyy, ei kaikki muutu vain hyvään suuntaan.

En ymmärrä urbaanikulttuuriin noussutta politiikan rähinähenkeä. Nuorilta ja vanhemmilta on katoamassa maltti ja arvokkuus. Samalla etsitään poliittista selkänojaa keinotekoiselta tuntuvalla tavalla.

Loisivat hampparit kokevat olevansa tärkeitä uussosialisteja ja anarkisteja ilman raadantaa työssä. Törkeyksiä he suoltavat vastapuolen niskaan kuin lauma petoja. Ääriliikkeet houkuttelevat lisäksi uusnatsien suuntaan. Uhotaan vallankumousta.

Raivokas aika on kuin yhteiskuntamme kollektiivinen painajaisuni. Tunnustan pelkääväni. Pelkään itsehillinnän lopullista romahtamista. Koittaako jo pian se aika, jolloin kaduillamme paukkuvat oikeat pommit ja harjoitetaan kovapanosammuntaa vastapuolen joukkoon?

Vastakkainasettelua pahentavat omaa taloudellista ja poliittista etua etsivät eliitin poliitikot, virkamiehet ja rahasta kuuliaiset käsikassarat. Näemme kaikkialla poliitikkojen, virkamieskunnan ja erityisesti poliisien korskeata käyttäytymistä kansaa kohtaan. Suomen kansaa seisotetaan heidän edessään kuin lammasta. Keritään villat ja syödään vaikka lihat perään. Saadaanhan uutta väestöä massoittain tilalle Afrikasta ja vaikka mistä meren saariltakin. Globalistien Suomessa ei liiku ainoastaan tavarat ja palvelut, kansojakin pirstotaan kuin kokoonpanolinjalle uuden uljaan Euroopan ja modernin Suomen rakentamiseksi.

Kaduillamme ja rakentamissamme taloissa ulkomaalaisista rikollisimmat raiskaavat tai käyttävät muuten hyväksi kansamme tyttöjä ja naisia. He ovat kuin hirvittävä kaiku Suomea muinoin raiskanneesta kasakka-ja tataariarmeijasta keskiajan jälkeen. Kansallisomaisuuttamme ja varallisuuttamme hävitetään väärien sopimusten, heikentyneen mieskunnon tai yksin eliitin ahneuden vuoksi. Hallitus siunaa nämä "saatanalliset pidot" ja poliisi panee kansan noudattamaan valtaeliitin hullua järjenjuoksua.

Tasavaltamme presidentti pelkää Venäjän valtaa eikä hänen päähänsä tunnu mahtuvan muuta kuin säälittävät tukeutumisyritykset rapautuvan EU:n varaan. Koko potti EU:lle, tuntuu hän tuumivan. Pelataan upporikasta tai rutiköyhää.

Elellään urbaanien urpojen aikaa Kallion yksiöistä presidentin linnaan asti.

Maaseudulla kansa on urbaaniväestöä fiksumpaa. Ollaan aika realisteja. Samalla ollaan vain siirrytty jo inhorealismin puolelle. Mahtavat maajussit eivät ole aatteellisia. Pelataan kylmästi kaupalla.

Kun olin lapsi ja vielä kun elin nuoren elämää, ei ollut nykyisellä tavalla urbaaneita urpoja eikä mahtavia maajusseja. Sinä vain vanhenet, joku miettii. Se on osaksi totta. Lisäksi vanhenen länsimaissa kulttuurin laskukaudella!