Foto: Internet
Loppukesän kuuma
puheenaihe Tampereella on ollut kaupungin keskustan maleksivat
alkoholistit ja narkomaanit. Kunnallispolitiikassa toiminut
arvostettu lääkäri kutsui heitä Aamulehden haastattelussa
”ihmisroskiksi”. ”Roskat” pitäisi tavalla tai toisella saada
siivottua kaupunkikuvaa rumentamasta, kaupankäyntiä haittaamasta ja
yleensä kunnon ihmisiä häiritsemästä.
Nimitys ”ihmisroska”
viittaa vahvasti termiin ”roskaväki”, mutta lääkärin
luonnehdinnassa – joka myöhemmin selitettiin vitsailuksi
sanomalehdessä – arvostelun arkaluontoisin puoli kierrettiin.
Suomessa kun ei ole poliittisesti korrektia leimata julkisesti osaa
kansasta roskaväeksi. Se on snobismia, jota enemmistö kansasta
vieroksuu.
Alkoholismi ja narkomania ovat pohjimmiltaan
riippuvuussairauksia. Toisaalta sairas itse kantaa vastuun
käyttäytymisestään sairaanakin. Jos päihdeongelmainen
toistuvasti laiminlyö kroonistuneen sairautensa hoidon ja
jatkohoidon, sivuuttaa suuren osan hänelle aikoinaan edes jollain
tavalla opetetuista hyvistä käytöstavoista, pakoilee omaa
vastuutaan kaupunkiyhteisön jäsenenä ja on kiinnostunut
erityisesti vain viinasta tai huumeista, kuinka kaukana hän on periaatteessa roskaväen rajasta?
Minusta roskaväen joukkoon kuuluvat pöyhkeät ja itsekeskeiset räyhärit, kaiken maailman kestoketkut, elämäntapavalehtelijat, petkuttajat, lintsarit, sotkijat ja päihdeongelmaisista ne vastuuntunnottomimmat tapaukset. He kerääntyvät yhteen, sekoilevat, rähjäävät ja tuottavat poliisille ongelmia lähes päivästä toiseen. Heidän elämäntapansa on täysin röyhkeätä keskellämme.
Miksi Suomessa ei ole
luvallista vaatia kunnollista tai vähintään asiallista
käyttäytymistä vastineeksi kuulumisesta laajempaan sosiaaliseen
yhteisöön? Tätä ei
muuta muuksi tosiasia, että osa päihdeongelmaisen moraalisesta
vajoamisesta johtuu tosiaalta juuri päihderiippuvuussairauden
aiheuttamasta fyysisestä ja sosiaalisesta rappeutumisesta.
Mutta kaikki
päihdeongelmaiset eivät todellakaan ole sottapyttyjä, öykkäreitä
tai aina vippaavia liimautujia. Myös juopot ja narkomaanit osaavat
käyttäytyä hyvin, joskus jopa selvästi paremmin kuin heidän
taustaryhmäänsä arvostelevat, mutta nämä ovatkin tietoisesti
päättäneet säilyttää itsekunnioituksensa vastustamalla rappiota niin pitkälle kuin mahdollista.
Yhteiskunnan
roskaavien ääriryhmien pohjaton sietäminen ja ”ymmärtäminen”
ilmentää usein enemmän tietämättömyyttä asioiden
todellisesta luonteesta tai välinpitämättömyyttä ja
näennäishumanismia kuin punnittua vastuuntuntoa ja humaania
ihmiskäsitystä. Kyllä ihmiseltä pitää ja voidaan vaatia vastuuta. Vastuullisen käyttäytymisen odottaminen osoittaa kunnioitusta toista kohtaan. Loppujen lopuksi hänen ihmisarvostaan on kysymys. Kaikkien hoitama ja paapoma mies ei voi kunnioittaa itseäänkään.
Toisaalta "ihmisroskia" on varmasti parempisosaistenkin parissa. Heidän "roskaisuutensa" ei vain paljastu yhtä herkästi ja yhtä monelle kuin kadulla elävän viat. Kuinka paljon nykyisessä suomalaisuudessa todella
arvostetaan itsensä kehittämistä – pitkäjännitteistä
opiskelemista, työuralla taitojen kehittymisen kautta edistymistä,
fyysistä ja henkistä treenaamista urheilun, kuntoilun ja esim.
vaativan kulttuuriharrastuksen avulla – puhtautta ja siisteyttä
hyvää kielenkäyttöä myöten, rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja
sosiaalista avunantoa – pyyteetöntä toimintaa urheiluseuroissa,
ammattiyhdistysliikkeissä, seurakunnissa, puolueissa ja eri
järjestöissä? Paksu lompakko tai komea luottokortti, nopeasti
hankittu pintapuolinen kauneus/komeus, hauras sivistys, kätketty
fyysinen ja sosiaalinen saastaisuus, uskottomuus, lasten
laiminlyöminen, ahneus, syöpöttely, juopottelu, epäluotettavuus
ja pyrkyrimäisyys ovat tosielämän faktoja suomalaisen kulttuurin
reaalitilasta.
Kenties moraalisesti ala-arvoisen alkoholistin ”ymmärtäminen”
luonnistuu erityisen hyvin "kunnon" ihmiseltä, joka sisimmässään kokee – ja oikeaan
suuntaan – kuuluvansa jollain tavalla itsekin roskaväkeen.
Millä tavoin 1950-luvun
Suomi suhtautuisi nykymenoon eli esimerkiksi työväenluokan
aatteellisuuden näivettymiseen, nuorten, työttömien ja vanhusten
syrjäytymiseen, tuloerojen kasvamiseen, kristinuskon arvostuksen
romahtamiseen, kirkon merkityksen vähentymiseen, urheilun ja itsensä
sivistämisen katoamiseen suurten harrastusten joukosta, törkeään
yleiseen kielenkäyttöön viestimissä, pornoon, ja väkivaltaviihteeseen - tämän jo mainitun ja moneen kertaan
korostetun ”katuroskaongelman” lisäksi?
Johannes
(Muokkaus 13.12.2016)